POROHOMMISSA MAAILMAN LAIDALLA

Poro-kolmosten opinnot huipentuivat viime viikolla, kun ryhmä teki opintomatkan Norjan rannikolle auttamaan porojen kevätmuutossa. Norjassa porojen talvi- ja kesälaitumet voivat olla satojen kilometrien päässä toisistaan. Porot kuljetetaan tokkana niin paljon kuin voidaan, mutta joskus ja joillakin reiteillä joudutaan käyttämään muitakin konsteja. Juhan Mihkkal ja Niillas Saran porot viedään laivalla Söröyan eli Sállanin saareen30 kilometrinpäähän mantereelta Valgenjargan eli Skillefjordin aitapaikalta.

 

 

Meidän porukan oppaana, ruokkijana ja majoittajana oli Per Stian Sara Tromssan “porofarmilta”. Per Stian on Kautokeinosta kotoisin, mutta luopunut poronhoidosta ja sen sijaan perustanut poromatkailubisneksen Tromssaan. Hän tuntee porot, maat ja työt ja auttaa mahdollisuuksien mukaan serkkujaan porojen muutoissa ja muissa työvaiheissa. Hänen mukanaan töihin pääsevät osallistumaan sivullisetkin uteliaat, niin kuin me.

 Poromiehet taisivat tykätä meidän porukasta, kun työt olivat meille tuttuja, vaikka ympäristö ja kieli olivatkin vähän oudompia. Autoimme korjailemaan aitasysteemit ja hurstit kuntoon ennen tokan tuloa. Se vain oli meille eksoottista, kun ei ollut puita, joihin sitoa aita, eikä kunnon aitatolppia. Siellä jouduttiin käyttämään monenlaisia aika vanhanaikaisia patentteja.

 

Kun tokka tuotiin tunturista, autoimme laittamaan sen aitaan, josta vierotokkalaiset pääsivät hakemaan omat karkulaisensa pois, ja josta porot lastattiin laivaan pieni parttio kerrallaan. Porot olivat todella hiljaisia meidän poroihin verrattuna. Ne eivät loukanneet itseään, vaikka ne kuljetettiin rumannäköisten kivikkojen yli, eivätkä pyrkineetkään läpi matalasta naruaidasta, joka meidän mielestä näytti lohiverkolta. Kurmuja poroilla oli tosi paljon, norjalaiset loislääkitsevät vain kermikät.

 

Porot ajatettiin kujaa pitkin rantakivikon yli entiseen armeijan laivaan, johon oli tehty poroja varten aitalokeroita ja veräjiä. Laivaan laitettiin melkein 600 poroa kerralla. Porot menivät sinne pahemmin vastustelematta, vaikka laivan moottorit jyrisivät koko ajan. Lopuksi mekin nousimme laivan kyytiin, lastaussilta nostettiin ylös ja kolmen tunnin matka kesämaahan saattoi alkaa.

 Matkan aikana me saimme olla laivan ruokailuhuoneessa syömässä ja levähtämässä ja komentosillalla katselemassa maisemia, ihmettelemässä kaikkia ohjauslaitteita ja tarkkailemassa poroja. Ensimmäisessä kuormassa kyydissä oli vain vaatimia, ja ne suhtautuivat kyytiin tosi rauhallisesti. Meidän mielestä laiva keinui välillä vähän epämiellyttävänkin paljon, ja jotkut vaatimet panivat makaamaan. Ne eivät jääneet toisten jalkoihin, kun kaikki seisoivat ihan rauhassa, mutta niitä tarkkailtiin, jotta tiedettiin jos joku alkaa vasomaan kesken kyydin.

 

Perillä jyrkkien vuorien keskellä olevassa pienessä loivarinteisessä lahdessa laiva ajoi rannan lähelle ja avasi lastaussillan. Sitten porot päästettiin pikkuhiljaa peräkkäin hyppäämään rantaan ja maalle. Tässä vaiheessa porot luettiin. Poronomistajat maksavat kyydistä omavastuuosuuden poroluvun perusteella, ja varmaan porotalouden hallintokin on kiinnostunut poroluvuista.

 Ensimmäiset porot pysähtyivät syömään rannalle ajautuneita merileviä, mutta sitten ne nousivat maalle ja lopulta kaikki 600 kurkalsivat peräkkäin yli täysin lumisen rinteen kohti vuoria. Per Stian sanoi, että ne menevät suoraan saaren toiselle puolelle, siellä on pälvimaa ja niiden vasomispaikat.

 

Sitten laivan lattia lakaistiin ja huuhdeltiin. Lopuksi lattia vielä desinfioitiin, etteivät mahdolliset sairaudet tartu tokasta toiseen. Paluumatkalla katselimme jyrkkiä ja karuja maisemia, ja kuuntelimme Per Stianin juttuja siitä, miten ihmeessä siellä oikein voi esimerkiksi koota poroja.

 Valgenjargan rannassa asustelimme kaminallisissa laavuissa. Ensimmäinen päivä oli rauhallinen, saimme opetella laavun ja kaminan pystytystä ja kuunnella meren kohinaa lämpimissä laavuissa. Söimme massut täyteen Per Stianin keittämään lihakeittoa ja juttelimme poroista ja porohommista. Taljojen päälle oli mukava nukahtaa. Yö oli kyllä vähän levoton, kun vierotokkalaiset odottivat tokkaa tulevaksi ja ramppasivat kyselemässä tilannetta. Mutta ei se mitään, reissu oli hieno kokemus ja jätti mukavia muistoja. Porot ja porohommat yhdistävät vaikka minkälaisia ihmisiä vaikka minkälaisissa kummallisissa paikoissa!

Valmista tuli!

Ammatillisten perustutkintojen opinnäytetyöt esiteltiin 8.5. Hienot työt ovat esillä kevätnäyttelyssä 21.5. – 25.5.2012 Inarin toimipisteessä.

NUORET VIEROPALKISILLA

Suomen porotalouskoulujen opiskelijat SAKK:sta, RAMK:sta ja LAO:sta järjestivät ensimmäistä kertaa yhteisen tapaamisen, jossa keskustelivat ajankohtaisista tulevaisuuttaan koskevista asioista.

Inarin uuteen saamelaiskulttuurin keskukseen Sajokseen oli kokoontunut noin 80 poronuorta ja nuorenmielistä poromiestä ja –naista koko poronhoitoalueelta. Mukana oli myös alustajia mm. Paliskuntain yhdistyksestä, Suomen porosaamelaisista, Riistakeskuksesta, Luonto-Liitosta ja MELA:sta. Tapahtuman juonsi toimittaja-poromies Aslak Paltto Sallivaarasta. Keskusteluja ja yhdessäoloa jatkettiin illalla, kun nuori saamelaisbändi SomBy valtasi Dollagáddin.

Tapaamisen kuumin aihe oli petotilanne, joka kauhistuttaa nuoriakin nyt entistä enemmän. Pedot ja petovahingot eivät ole enää vain eteläisen ja itäisen poronhoitoalueen ongelma. Pedot ovat levinneet koko alueelle ja vahingot lisääntyneet niin paljon, että teurasmäärät ovat laskeneet eivätkä valtion budjetin korvausrahat riittäneet viime vuoden vahinkoihinkaan. Tänä vuonna poroja on menetetty vielä enemmän.

Nuoret miettivät vaikutusmahdollisuuksiaan ja ratkaisuvaihtoehtoja, ja aikovat yhdessä vedota päättäjiin. SAKK:ssa opiskeleva Hanna-Riikka Sieppi Lapin paliskunnasta, sekä RAMK:npojat Niko Näkkäläjärvi Näkkälän paliskunnasta  ja Joonas Törmänen Pyhä-Kallion paliskunnasta eivät ole vielä luovuttaneet, vaan meinaavat tehdä kaikkensa: – Pakko tässä jotain on tehdä itsekin. Me aiotaan pysyä tässä ammatissa.

Nuoret laativat keskustelujen perusteella julkilausuman, jota aikovat lähettää päättäjille ja tiedotusvälineille. Jo tapahtuman aikana he antoivat monia haastatteluja ja pääsivät lehtien sivuille ja television uutisiin.

Tapahtuman järjestelyt olivat koulujen yhteinen ponnistus, mutta päävastuun kantoi tällä kertaa SAKK. Järjestelyihin osallistuivat porolinja, matkailun linja ja pohjoissaamen kielen ja kulttuurin linja. Sylin täydeltä kiitoksia kaikille ahkerille ja idearikkaille opiskelijoille ja opettajille!

Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen vihkiäisjuhla 3.4. – kokit kulissien takana

Aloitimme samelaiskulttuurikeskus Sajoksen vihkiäisjuhlan tarjoilun esivalmistelut viikkoja ennen päätapahtumaa. Leivoimme kakkupohjia, pullaa ja pikkuleipiä. Pikkuleipien tekemiseen kuluikin reippaasti aikaa, sillä niitä piti leipoa kolmisen tuhatta. Oli ihan mukava valmistella joukolla edessä olevaa juhlaa.

Palmusunnuntaina starttasimme varsinaiseen loppurutistukseen. Tulimme töihin kymmeneksi ja työnjaon jälkeen valmistimme liha- ja kalakakkujen täytteet. Työ jatkui kakkujen kokoamisella. Kelmutimme isot GN-vuoat, jonka jälkeen laitoimme leipäkerroksen jokaiseen vuokaan ja sitten kostutettiin. Kalakakkuihin laitoimme lohitäytettä ja lihakakkuihin savuporotäytettä. Valmiit kakut pakattiin hyvin, jotta ne kestivät kuljetuksen Inariin. Jatkoimme avajaisten valmistelua, kuten kaluston siirtoa ym. vielä maanantainkin. Avajaispäivänä kakkujen koristelu ja viimeistelytyöt tehtiin Inarin toimipaikan keittiöllä “suuressa pajassa” Markun johdolla.

Presidentin ja hänen seurueensa ohjelmassa oli lounas Lassinkodassa. Lounaan valmistaminen alkoi luonnollisesti menun suunnittelulla. Esivalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin, olihan sentään kyseessä presidentin lounas, kaiken piti sujua saumattomasti. Teimme esivalmisteluja Ivalon SAKK:lla. Haastetta työhön toi erityisruokavaliot, jotka on aina otettava vakavasti ja hoidettava huolella. Tarjolla oli riekkoa, Inarin siikaa ja tietenkin inarilaista hillaa.

Menimme Inariin Lassinkotaan hyvissä ajoin, jotta saimme rauhassa valmistella ruoat ja kattaa pöydät. Paikalla olivat opettajat Jyrki ja Arja sekä opiskelijat Anniina, Ansku ja Oskari. Keittiössä oli tiivis ja rento tunnelma, vaikka taisi siinä olla hieman jännitystäkin havaittavissa. Mitään kommelluksia ei sattunut ja kaikki tuli lautasille niin kuin pitikin.

Täydellisen aterian kruunasi täydellinen jälkiruoka. Tässä ollaan jo loppusuoralla ja kohta voi hengähtää ja lepuuttaa jännityksestä kipeitä olevia hartioita! : )

 

Sajoksen aulaan oli tehty kaksi kakku-/kahvitarjoilupöytää. Koko viidensadan hengen juhlaväki tuli yhtä aikaa kahville juhlatilaisuuden jälkeen. Kahvikuppeja, lautasia ja lusikoita piti pestä kovalla kiireellä. Juhlavierailla oli hienoja ja koristeellisia lapinpukuja, sekä kaikennäköisiä koruja. Juhlaväki odotti innoissaan presidentti Sauli Niinistön tuloa. Kukin vuorollaan yritti päästä juttelemaan ja kättelemään presidenttiä.

Viedessämme käytettyjä astioita kärryillä keittiöön, ei ollut mitenkään mahdollista päästä eteenpäin pyytämättä vieraita ystävällisesti väistämään. Juhlavieraat olivat todella iloisia ja söivät tyytyväisin mielin herkkuja. Lopulta väki poistui hiljalleen, ja pääsimme siivoamaan. Kaikki sujui hyvin ja tiskaamista riitti : )

Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen vihkiäisjuhlan tarjoilujen järjestäminen oli yhdessätekemisen iloa. Juhlan tarjoiluun osallistui kaikkiaan 20 kokkiopiskelijaa. Tiistain juhlan jälkeen keskiviikkona Sajoksessa järjestettiin avointen ovien päivä. Kolme sitkeintä kokkiopiskelijaa ilmoittautui auttamaan ravintola Gallan henkilökuntaa tarjoilutehtävissä. Kiirettä riitti, sillä vierailijoita avoimissa ovissa kävi arviolta viisisataa.

HRPT: Anku P, Ansku S, Outi, Sanna ja Senni

Nenetsian pääkaupunki Narjan-Mar matkailuopiskelijan silmin

Meno Murmanskin ja Moskovan kautta maaliskuussa, paluu Arkangelin ja Murmanskin kautta huhtikuussa, mutta vain kahdeksan päivää matkalla.

Oli uusi ja jännittävä kokemus matkustaa maahan, jonka kieltä ei ymmärrä puhuttuna eikä kirjoitettuna, ja jossa matkailija ei pärjää englanninkielellä. Matkalla oli mukana kuitenkin tulkki ja kaksi venäjänkielistä opiskelijaa, joten jännitysmomentti oli itse asiassa olematon. Mutta mainittakoon, että matkaajalle, joka on tottunut tulemaan toimeen itsenäisesti, riippuvuus tulkista oli harmittavaa. Toisin sanoen kärsivällisyyttä kasvattava oppimiskokemus.

Bussimatka Inarista Ivalon kautta Murmanskiin sujui ongelmitta; rajamuodollisuudet olivat yllättävän kivuttomat kuponkien täyttämisestä huolimatta.
Vauhdikas ajomatka kuoppaisella tiellä taittui nopeasti venäjän kielen aakkosiin ja tervehdyksiin tutustuessa Kirillin ja Evgeniin opastuksella. Ääntämistäkin harjoiteltiin enemmän tai vähemmän onnistunein tuloksin.

 

 

 

 

 

Murmanskissa huomiota kiinnittivät vanhat talot, uudet autot, länsimainen pankki, ravintolan jättiscreenillä jenkkileffa venäjäksi dubattuna – ja hyvinvoivilta näyttävät kulkukoirat kadulla.

Lennot Murmansk-Moskova-Narjan-Mar olivat aikataulujen mukaiset ja muutaman tunnin odotusaika Moskovan Vnukovon lentokentällä varsin siedettävä. Lentomatkatarjoilujen yhteydessä tuli mieleen pakkausmateriaalien määrä: miten sitä olisi mahdollista vähentää tai kierrättää. ( Emme kylläkään ihan siltä istumalta keksineet vastausta..).
Narjan-Marin lentokentällä ensimmäinen eksoottinen kokemus: voimakkaasti! tuoksuva venäläinen reikä lattiassa: wc ilman paperia. On vaikea kuvitella missään suomalaisessa julkisessa rakennuksessa vastaavaa! Kulttuurierojako..?

Nenetsia on hyvin mielenkiintoinen kohde turistin kannalta kulttuurierilaisuutensa ja turistiasioissa tietyn “vihreytensä” vuoksi. Tämä on siis rikkaus mutta turistista riippuen myös miinus, jos haluaa New York -maista luksusta lomaansa.

Paavon Turisti turvassa – koulutus käynnistyi näppärästi mökkiolosuhteissa pöytäliinaa valkokankaana käyttäen: liina vain isoilla nauloilla kattopalkkiin kiinni ja powerpoint käyntiin. Luovuuden käyttö on siis aina sallittua, tilanteessa kuin tilanteessa. Ja varsinkin aikataulumuutosten pyörteissä. Tositapahtumaesimerkit olivat mielenkiintoisia ja vaikuttavia vaaratilanteista ja tapaturmista matkailualalla. Ei mikään ihme, että lainsäädäntöä ja ohjeistusta on kehitetty ja tiukennettu monenlaisten ohjelmapalvelujen ja aktiviteettien lisääntyessä.
Runsas venäläinen herkkupöytä, kumirengasmäenlasku, moottorikelkkailu joenjäällä ja 80-asteinen banja vihtoineen olivat mukavia kokemuksia.

Itse Narjan-Marissa on kulttuurinälkäiselle kovastikin nähtävää, ei tietenkään sillä tasolla kuin esimerkiksi vaikka Roomassa. Useat muistomerkit (Lenin, porojen muistomerkki, ikuinen tuli) kertovat katsojalleen historiasta ja kulttuurista. Kuinka suurta on kunnioitus Leniniin, miten muistetaan ja kunnioitetaan porojen panosta sota-aikana rintamalla ja kuinka sotamuistomerkkejä arvostetaan. Voit jopa jotain toivoakin kun silität poron turpaa!
Narjan-Marin keskustassa olevasta museosta saa tietoa Nenetsian ja nenetsien historiasta ja kulttuurihistoriasta. Lähellä kirkkoa sijaitsee myös alkuperäiskansakeskus. Sen tavoitteena on kerätä ja säilöä mahdollisimman paljon tietoa Nenetsien ja muiden alueella asuvien alkuperäiskansojen kulttuurista ja historiasta. Vaatetuksiin, asumis- ja kulkemistyyleihin, elinkeinoihin, luuveistoksiin ja matkamuistoihin pääsee tutustumaan heti ovesta sisään astuessa. Muissa tiloissa onkin sitten eri työhuoneita, kirjastoja ja nauhoitevarastoja, missä itse “kulttuurinsäilöntätyö” tapahtuu.
Käsityökeskus lähellä kulttuurikeskusta on paikka jossa tehdään alkuperäiskansojen käsitöitä. Siellä pääsee tutustumaan luutöiden, korujen ja tekstiilien valmistukseen. Keskuksella on näytteillä töitä, jotka ovat olleet kilpailuissa mukana. käsityökeskuksessa sitten teimme käsin ihan itse vyötä, korua ja avaimenperää luusta. Ihan kuin kotona Inarissa…

Narjan-Marista noin 20 km päässä sijaitseva nenetsialainen kota- eli chum-kylä on mahtava paikka, jos haluaa tutustua lähemmin kulttuuriin. Alussa tulijat vietiin puhdistumisriittiin, jossa suitsutettiin havupuunsavua ja saimme jokainen antaa Pyhälle toivomuspuulle uhriksi silkkinauhan ja toivoa. Tämän jälkeen alkaa uusi elämä, puhtaalta pöydältä.
Ohjelmassa oli myös tutustumista nenetsien erilaisiin leikkeihin ja jousiammuntaan. Lopuksi lounastarjoilu tsumissa ja vanhojen naisten kertomukset ja laulu. Kokemusta ei voi kuvailla, se täytyy itse kokea.
Matka pois chumista oli myös vaikuttava! Pieni Tundra-expressbussi kiiti hurjaa vauhtia pomppien lumisella “tiellä” ja jäi kuin jäikin kiinni kinokseen kääntöpaikkaa etsiessään! Mutta ei hätää – Suomi-Venäjä työntötiimi oli pikana paikalla ja bussin nokka näytti taas oikeaan suuntaan eli Narjan-Mariin.
Ja vielä tutustuminen paikalliseen urheilukouluun, joka oli tarkoitettu tundralla asuvien lapsille ja orvoille. Saimme kokeilla perinteisiä nenetsien urheilulajeja: heitimme suopunkia, sitten kirvestä ja hypimme sanirekien yli. Koulun oppilaat näyttivät meille myös tasajalkakolmiloikan taitojaan!

Paluumatkalla Arkangelissa majoittuminen Pur-Navolok- hotelliin, jossa oli ihanan puhdasta ja siistiä! Hieno opintomatka majoitusten osalta: itsepalveluasuntola, jossa kukaan ei siivonnut (paitsi asukas itse, jos hänkään..) ja sitten kaksi eritason hotellia. Arkangelissa myös kestävää kävelymatkailua: kaupunkikierros kävellen.

Onnistunut lento Arkangelista Murmanskiin, ja bussimatka Murmanskista Inariin oli jälleen vauhdikas. Selvisimme siis arktisista ralleista sekä siellä että täällä: )

Kiitos ja sbasiba & dasvidaanja vaan kaikille matkaan osallistuneille!
Kyllä matkailu avartaa: )

Katariina, Birgitta ja Maarita (kuvat Kirsi Suomi)

Lisätietoja projektista  ja kuvia matkastamme  löytyy osoitteesta www.nedaordym.fi

SOTEPE 1013 Opintomatka Helsinkiin

Soten opintomatka Helsinkiin 3.4.-5.4.2012

3.4.

Kello 10 lähdimme koululta kohti Ivalon lentoasemaa. Koko porukka odotti lentoaseman aulassa, teimme lähtöselvitykset ja menimme turvatarkastuksen läpi odottamaan lennon lähtöä. Noin kello 11.30 lensimme Helsinkiin. Matka Helsinkiin meni hyvin ja kaikilla oli mukavaa, paitsi eräs nimeltämainitsematon henkilö oli vähän peloissaan.

”Matkan tuntua oli ilmassa jo aamusta asti, hyvä mieli kaikilla! Lähtöselvityksessä meitä kutsuttiin ”koululaisryhmäksi” joka sai aikaan vähän hymyilyä –kivaa! Kahdessa päivässä ehtii PALJON –sitä odotellessa!”

”Ihan kivalta tuntuu lähteä käymään reissussa, töiden ja koulun kiireiden keskeltä. Porukka hyvä ja mieli virkeä. Uskon, että matkasta tulee kiva, vaikkakin paljon nähtävää parin päivän aikana.”

Helsingissä hyppäsimme bussiin ja suuntasimme matkalaukkuineen kohti SuPerin päätoimistoa. Siellä meille kerrottiin mielenkiintoisia asioita ja keskustelua syntyi. SuPer tarjosi meille pulla kahvit. Tutustumiskäynnin jälkeen suuntasimme meidän hotelliin, jätimme matkalaukut ja turhat kamppeet sinne ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ruokapaikan valitsemisessa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta pääsimme kaikki sopuun ja saimme kaikki mahamme täydeksi.

Syönnin jälkeen meillä oli omaa aikaa, ja saimme jäädä kaupungille shoppailemaan sun muuta. :) Kaikki kävivät kuitenkin ihmisten aikoihin nukkumaan.

4.4.

Herätys oli aikaisin ja aamupalalla piti olla viimeistään seitsemältä. Kello 8.00 meidän kiireinen porukkamme piti olla jo lähdössä kävelemään kohti Käpylän kuntoutuskeskukseen. Aikatauluissa oli vähän kiireitä ja tutustumiskäyntimme jäi vähän lyhyeksi, mutta saimme tiiviin tietopaketin ja kerkesimme tehdä pienen tutustumiskierroksenkin. Kaiken kaikkiaan tutustumiskäyntimme oli erittäin mielenkiintoinen ja tuli sellainen olo, että haluaisi joskus itsekin siihen paikkaan töihin.

Kun lähdimme sieltä, meitä odotti iso tilataksi pihalla. Taksikuski oli mukava ja hänen kanssa syntyi paljon keskustelua ja hän kertoi kaikkea Helsingistä. Hän vei meidät satamaan ja sieltä lähdimme risteilylle Tallinnaan.

Laivalla oli mukavaa ja etenkin Tallinnassa. Jokainen sai mukaansa varmasti jotain kivaa ja ikuista. :) Kun lähdimme Tallinnasta, söimme laivalla buffet-aterian. Ruoka siellä oli MAHTAVAA! Buffetistä löytyi niin katkarapuja, mustekalan lonkeroita, uppopaistettuja kevätkääryleitä kuin tiramisua, erilaisia jäätelöitä ja pistaasi macaroneja. NAM!

5.5.

Aamulla oli taas aikainen herätys ja lähdimme taksilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matka Ivaloon sujui taasen hyvin ja Ivalosta kaikki pääsi lähtemään onnellisesti kotiin pääsiäisloman viettoon!

”Täällä me hurjastellaan taksilla kentälle ja taas lennetään sinne pakkaseen ”

”Tosi kiva reissu oli. Vähän vaan turhan kiire kokoajan. Käpylän kuntoutuskeskuksessa oltaisiin voitu olla kauemminkin. Tallinnan reissu oli mukava, ikimuistoinen ja siitä jäi pysyvät jäljet. Nyt istutaan lentokoneessa matkalla kotiin, ja sekin on mukavaa. ”

Koko Sote ryhmä kiittää niin omaa opettajaamme Tarjaa, Terhiä, koulua ja KAIKKIA jotka osallistuivat meidän matkan tekoon! Ja tietysti omaa luokkaamme! KIITOS!

Presidentti Sauli Niinistö osallistui Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen vihkiäisjuhlallisuuksiin tiistaina 3.4. Inarissa.

Presidentti Sauli Niinistö puolisonsa Jenni Haukion kanssa saapumassa Saamelaisalueen koulutuskeskukseen lounaalle.

 

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori Liisa Holmberg oli vastaanottamassa presidentti Sauli Niinistöä Sajoksen avajaisiin.

 

Sajoksen auditorio Dolla täyttyi juhlavieraista.

 

Ennen Sajoksen avajaisjuhlaa Johtaja Charlina Vitcheva Euroopan komissiosta halusi tutustua Saamelaisalueen koulutuskeskukseen. Vierailunsa aikana hänelle esiteltiin SAKK:n hallinnoimat EU-hankkeet.