Feeds:
Artikkelit
Kommentit

There’s a first time for everything, they say. Enää en voi sanoa ”Mä en oo koskaan”-pelissä, että: -En oo koskaan käyny Venäjällä. Minun matkojani on aina vahvasti dominoinut ruoka. Elän uudet kulttuurit ruoan kautta. Ruoka yhdistää ihmiset aina ympäri maailman, ja uutisten mukaan outo ruoka lisää myös tasa-arvoa. Ja miksei lisäisi? Jos olet valmis maistamaan uutta ruokaa, todennäköisesti olet valmis myös vastaanottamaan uusia ajatuksiakin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ruokamatkamme alkoi Tikkurilan Juna-aseman aasialaisen ravintolan mainiosta Sushi-buffetista. Buffet-pöydän edessä alkukantaiset vaistot veivät vallan ja poistuimme paikalta hyvin syöneinä ja vatsat pinkeinä. Hieno alku matkalle kohti Gruusialaisen keittiön saloja. -Höh! -Eiku siis matkalle kohti virtuaalisen kielenopetuksen ilosanoman levitystä Siperian alkuperäiskansoille.

Junassa teimme esityksiimme vielä viimeiset käännökset, korjaukset ja tarkistukset, sekä hioimme esitykset viimeistä piirua myöten upeiksi visuaalisiksi spektaakkeleiksi.

Iltasella saavuimme Pietariin ja kirjauduimme Hotelliin. Helvetia Deluxe hotel. Voimme suositella. Ystävällinen palvelu, siistit huoneet, maittava aamiainen ja keskeinen sijainti.

Mutta nälkähän se tulee joka päivä. Marina toimi ansioituneesti oppaanamme ja tulkkinamme niin kielten, kuin kulttuurienkin välillä, ja ensimmäisenä iltana suuntasimme kulkumme kohti Georgialaista ravintolaa. Merkkinä hyvästä valinnasta, ravintolassa oli jo paikallisia syömässä. Olipa juhlaseuruekin eräässä pöydässä. Venäjällä syö kolme ruokalajia yhden Suomen lounaan hinnalla, joten miksei siis ottaisi heti useampaa ruokalajia? Hatchapuria, borschia, shashlikia, hartschoa, mantia ja paikallista makeaa granaattiomenaviiniä. Upeita makuja. Tilliä, korianteria, lihalientä mmmm. Pistaasipiirasta makeanhimoon.

20171121_204427_LLS

Turisteina emme kuitenkaan uskaltaneet ottaa paikallisista mallia vodkan ja vesipiipujen suhteen, vaan tyydyimme katselemaan vierestä. – Olihan aamulla tärkeä päivä. Harvoin sitä pääsee akateemiseen plenary-sessioon puhumaan.

Aikainen herätys ja aamupalalle hotelliin. -Jugurttia, rahkapiiraita, tosi hyvää kaurapuuroa, lettuja, leipää, lohta ja silliä, säilykekurkkuja ja useita makeita leivoksia. Kuohuviinin sijasta otimme appelsiinimehut ja Americano-kahvit. Loppureissu menikin aikalailla murukahvin ja espresson voimin. Palvelukulttuuri Venäjällä on muuten hieman erilainen kuin kotosuomessa. Laukut viedään käsistä, lautaset nenän alta, ja joka nurkalla seisoo joku vahtimassa jotain. Ovea, porttia, liukuportaita, naulakkoa, työllistävä vaikutus…

”The reality of ethnos. The role of education in the preservation and development of indigenous languages and cultures of the North, Siberia and the Far East of the Russian Federation” – kansainvälinen konferenssi Pietarin Hertzenin Pedagogisen yliopiston Pohjoisten kansojen instituutissa. Melkoinen sanahirviö. Yliopiston kampus löytyi hienosti, ja oli laaja. Venäjän pohjoiset kansat olivat edustettuina monipuolisesti, ja esitykset vaihtelivat laidasta laitaan. Oli sekä tunteikkaita esityksiä että tiukkaa tilastotietoa.

 

Herzenin pedagogisen yliopiston Pohjoisten kansojen instituutin vararehtori, etnokulttuuritieteen professori, Igor Nabok toimi seminaarin puheenjohtajana ja avasi tapahtuman toivottamalla kaikki lämpimästi tervetulleiksi.

20171122_100656

 

Seminaarin esiintyjissä oli kattava kattaus arktisen alueen koulutuksen kehittämiseen osallistuvia tahoja Venäjältä, Suomesta, Norjasta, Canadasta ja USA:sta (Alaskasta): Jakutian varaopetusministeri Gabysheva Feodosia, Jakutian alkuperäiskansojen komitean puheenjohtaja Elena Golomareva, professori Svein Mathiesen Allaskuvlasta, historian apulaisprofessori Valery Monakhov Herzenin yliopistolta, kasvatustieteellisen tiedekunnan johtaja Svetlana Pisareva Herzenin yliopistolta, Allaskuvlan rehtori Gunvor Guttorm, ilmailuyliopiston historian tiedekunnan johtaja Tamara Smirnova, Aleutien alueen opetussuunnitelman suunnittelija Sally Swetzof, Goldbelt Heritage säätion opetussuunnitelman suunnittelija Norma Ann Shorty, Jakutian alkuperäiskansan järjestön varapuheenjohtaja Vyacheclav Shadrin, koltansaamen kielen ja kulttuurin lehtori Tauno Ljetoff Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, kansainvälisen poronhoitajien yhdistyksen puheenjohtaja Mikhail Pogodaev ja Sahalinin energiayhtiön alkuperäiskansojen työryhmän johtaja Julia Zavyalova.

Puheenvuoroissa tuli esille se, että arktisen alueen opetuksen suunnittelussa eletään nyt murroskautta. Uusi opettajuus ottaa huomioon myös muuttuvan yhteiskunnan. Opetuksen tulee vastata tämän päivän haasteisiin ottamalla huomioon kestävä kehitys opetustoiminnassa. Se tarkoittaa luonnon ja kulttuurin monimuotoisuuden huomioimista. Opettajilla on suuri merkitys tiedon ja perinteiden välittämisessä. Tämä pitää huomioida myös opettajakoulutuksessa. Puheenvuorojen kautta saatiinkin tuoreimmat kuulumiset alkuperäiskansojen alueiden käytänteistä, joilla opetukseen otetaan mukaan paikallisen kulttuurin tuomat erityispiirteet.

Oma esitykseni meni mainiosti. Tekniikka saatiin toimimaan, visuaalinen prezi-esitys sai osansa, tuki asiaa, ja porukka tuntui kiinnostuneelta. Tulkkauskin oli erinomainen kumpaankin suntaan. Ensi kerralla teen minäkin muiden mallin mukaisesti kunnianarvoisille professoreille diplomeita, mitaleja tai muita kunnianosoituksia.

Lounaalla naudan maksaa, sydäntä ja keuhkoja. Salaisuus piilee runsaassa läskissä, jota elinten sekaan oli silputtu reilusti. Omnomnom!

 

Seminaaripäivä huipentui instituutin oman Aurora Borealis-kokoonpanon 60-vuotis juhlakonserttiin, jossa taitavat laulajat (myös kurkkulaulajat), soittajat ja tanssijat esittivät erinäisiä upeita teoksia.

20171122_173805_LLS – Kopio

 

Pitkän ja alituista keskittymistä vaatineen istumisen jälkeen teki hyvää päästä hieman jaloittelemaan Nevskyi Prospektille ja hakemaan tuliaisia kotiin. Mitäpä sitä kolttapoika muuta, kuin teetarvikkeita. Matkalla La Perlaan nappasimme suuntaa antavasti kotosuomessa koirille kuivattavia siankorvia, jotka olivatkin oikein mainio snack ennen illallista.

Illalliselle päädyimme La Perla- kalaravintolaan, jonka keittiömestari oli voittanut vastikään Pietarin paras kokki- palkinnon, ja omasi Rotissöörin käädyt. Osterialtaassa lorisi vesi, Sammet ja Karpit uivat kookkaassa akvaariossa, ja apukokit käsittelivät kalaa ja kokosivat kalakarpaccioita ravintolan keittiön edustalla. Mainiot annokset. Neilikka kalakeitossa yllätti todella positiivisesti!

Torstaina olivat vuorossa paneelikeskustelut, joissa siis syvennyttiin vielä edellisen päivän aiheisiin. Puhujia oli useita, mutta ainakin meidän ”sektiostamme” jäi sellainen kuva, että nimenomaan virtuaalikoulun ja SAKK:n osaamiselle on kova kysyntä Venäjällä. Kysymystulvaa jouduttiin hillitsemään ja moderaattori joutuikin lopettamaan vilkkaana käyneen keskustelun, jotta muutkin saisivat puheenvuoronsa päivän aikana.

Eräs mieleenpainuvimmista puheenvuoroista oli Jakutialaisen evenkin kielen opettajan Svetlana Mihailovan runoutta lähentelevä esitys:

Lounasaikaan naapurista löytyi lisää Georgialaisia herkkuja. Seljankaa, hinkhalia shashlikia… Tilli ja korianteri tuntuvat toimivan monissa ruokalajeissa yhdessä. Ja hyvin toimivatkin.

Ja jahka lounaalta selvittiin, kävimme vielä katsastamassa paikalliset herkut, joita kukin oli omalta alueeltaan tuonut. Kallelle mieleenpainuvinta oli Nenetsien vatsalaukkulihaliemeen sekoitettu verijuoma, jota urheasti maistoi. Hyvänä kakkosena edellisillan siankorva-snack. Alkuperäiskansojen keskuudessa edelleen onneksi porosta ja muistakin elukoista käytetään ainakin 100%. Ääni ja tarinatkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Upeita suolakaloja Jamal-Nenetsiasta, kuivakaloja Taimyrista, poroa sen seitsemän eri sorttia, maksaa, valaannahkaa ja norpankylkeä Sahalinista, hanhea Magadanin alueelta, poron vatsalaukkua Nenetsiasta, karpaloita Hanti-Mansiasta ja tyrniä, pihlajaa… ja napa kiittää.

20171122_125231

Niin kiittivät myös virtuaalitiimin osallistujat järjestäjiä. Halauksin, konvehdein, hymyin ja loputtomin kuvauksin ja poistuivat paikalta taskut täynnä käyntikortteja. Tuliaisia tuotiin ja kokemuksia saatiin.

20171123_161158 – Kopio

Koti on tuolla. Tämä Inuktuk osoitti suunnan.

Syksystä 2015 lähtien on SAKK ollut päävetäjä kolmivuotisessa kansainvälisessä Biegganjunazát-koulutushankkeesssa (1.8.2015-31.5.2018). Hanke on saanut rahoituksen Euroopan aluekehitysrahaston Interreg-Pohjoinen ohjelmasta. Biegganjunážat –hankkeen päätavoitteena on vahvistaa nuorten poronhoitajien ja poronhoitoa tarjoavien oppilaitosten välistä yhteistyötä yli saamelaisalueen rajojen. Hanke tarjoaa nuorille saamelaisille poronhoitajille eri foorumeita, jossa he pääsevät tutustumaan toistensa poronhoitotapoihin ja –malleihin sekä toisiin poronhoitajiin edistäen saamelaisen poronhoidon yhteenkuuluvuuden tunnetta ja positiivista virettä. Lisäksi tavoitteena on se, että projektivaiheen jälkeen partnerioppilaitosten välillä yhteistyö luontevasti jatkuu ja tehostuu poronhoitokoulutuksessa.

 

Hankkeen partnerioppilaitokset ovat Sámi Oahpahusguovddáš (Saamelaisalueen koulutuskeskus) Suomi, Sámij Åhpadusguovdásj (Samernas Utbildningcentrum) Ruotsi, Lapplands Kommunalförbund (Bokenskolan) Ruotsi sekä Sámi joatkkaskuvla ja boazodoalloskuvla (Samisk videregående skole og reindriftsskole) Norja.

 

Kansallinen rahoitus koostuu Suomen osalta Lapin liitosta ja Pohjoiskalotin neuvostosta. Ruotsissa hanketta kansallisesti rahoittavat Norrbottenin lääninhallitus sekä Region Norrbotten. Norjan rahoitus koostuu valtion Interreg-varoista (IR). Lisäksi jokainen oppilaitos rahoittaa omarahoituksellaan kansallisesti hanketta.

 

Hankkeen tavoitteet saavutetaan kehittämällä ja toteuttamalla yhteensä kahdeksan noin kouluviikon pituista koulutusmoduulia kussakin partnerioppilaitoksessa vuorollaan. Koulutusmoduulit ovat saamenkielisiä liittyen kunkin maan poronhoidon ajankohtaisiin aiheisiin, joissa tärkeässä roolissa ovat asiantuntijoina käytännön poronhoitajat. Moduuleissa hyödynnetään erilaisia opetusmetodeja erityisesti käytännön opetustyön ja virtuaalisen opetustekniikan yhdistämistä. Koulutusmoduulien yhteydessä valmistellaan tarvittaessa opetusmateriaalia oppilaitosten käyttöön ja jatkotyöstämiseen.

 

Hankkeen tuloksena odotetaan, että poronhoitokoulutuksen taso kehittyy kansainväliseen erityisesti yhteispohjoismaalaisen saamelaisen poronhoidon suuntaan. Toisena tuloksena on se, että hanke toimenpiteittensä avulla voimistaa ja edistää saamelaisen poronhoidon kulttuurista tietämystä ja identiteettiä perinnetiedon ja saamen kielen kautta. Kolmantena tuloksena on tarjota hankkeessa positiivisia näkökulmia poronhoitajanuorille elinkeinoonsa ja sitä kautta edistää nuorten jatkamista poronhoitajina myös tulevaisuudessa. Neljäs odotettu tulos on edistää uuden teknologian hyödyntämistä niin poronhoidon opetuksessa kuin arkityössä perinteisten työtapojen rinnalla.

 

Biegganjunážat –hanketta on edeltänyt useampi kehittämisprojekti, joiden tuloksia hyödynnetään tässä hankkeessa. Niistä tärkeimmät ovat ainakin Oktasaš boazodoallooahpahusa ovddideapmi ”SIJD” Interreg –hanke 2004-2007 sekä Oktasaš davvisámegielat boazodoallooahpahusa válmmaštallanprošeakta ”Oarjehiebma” Interreg –hanke 2012-2013. Lisäksi Maailman porokansojen liitto (WRH) tuki vuonna 2013 Kiinan Aoluguyassa järjestetyssä viidennessä porokansojenkongressissaan hankkeen toteuttamista mainiten siitä kongressin deklaraatiossa.

Biegganjunážat –hanke sai myönteisen virallisen rahoituspäätöksen 10.11.2015. Hankkeen partnerioppilaitokset allekirjoittivat yhteistyösopimuksen osallistumisesta hankkeeseen Hetassa 28.8.2015 järjestetyssä hankeneuvotteluissa.

kuva 1

Hankkeen hallinnon järjestämistä suunniteltiin lisäksi Luulajassa rahoittajatahon järjestämässä aloituspalaverissa 22.10.2015.

kuva 2

 

Seuraavaksi tiivistetysti toteutuneista koulutusmoduuleista kuvineen

Ensimmäinen koulutusmoduuli järjestettiin koulutussuunnitelman mukaisesti Inarin Toivoniemessä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opetusteurastamon ja nahkamuokkaamon tiloissa 2.-6.11.2015 aiheena poronteurastus ja lihanleikkaus teurastamossa.

Koulutuksessa mentiin kattavasti läpi koko poronlihan tuotteistamisprosessi aina teurastamon omavalvonnasta valmiiseen tuotteeseen asti myös taljojen ja koipinahkojen osalta.

Toinen koulutusmoduuli järjestettiin Ruotsin Jokkmokkissa 15.-19.2.2016 aiheena poronhoito ja petoeläimet.

Koulutusmoduulissa oli mukana poromiehiä, jotka toimivat asiantuntijaroolissa ja luennoivat omista kokemuksistaan petoeläinten aiheuttamien tuhojen näkökulmasta. Koulutus sisälsi luentoja eri maiden petoeläin tilanteista, tutustumista paikalliseen poronhoitoon sekä Laponian uuteen opastuskeskukseen. Laponia on yksi Unescen maailmanperintökohteista (http://laponia.nu). Lisäksi tehtiin tutustumiskäynti opastetusti Ajtte-saamelaismuseoon. Opiskelijat tekivät ryhmätöitä luentojen aiheista ja esittelivät aikaansaannoksiaan. Suomen osalta hyödynnettiin tehokkaasti virtuaalista oppimisalustaa mm. Google docs:ia.

Kolmas koulutusjakso toteutettiin 23.-27.5.2016 Norjan Koutokeinossa aiheena poronhoito ja ilmastonmuutos.

Koulutusjaksolla oli luentoja ja työpajoja Sámi joatkkaskuvla ja boazodoalloskuvlan tiloissa sekä tehtiin tutustumismatka jäämeren rannalla Jiehkarvuonon jäätikölle, joka on viimeisen kymmenen vuoden aikana pienentynyt huomattavasti. Tutusmismatkan aiheen oli ilmastonmuutoksen vaikutukset porojen perinteisiin jutaamisreitteihin talvi- ja kesälaidunten välisessä kierrossa. Matkalla Kautokeinosta jäämerelle käytiin läpi alueen asutushistoriaa ja tarustoa sekä jutaamisreittejä. Lisäksi vierailtiin Altan museossa, jossa tutustuttiin opastetulla kierroksella kuuluisiin kalliomaalauksiin. Koulutusjaksolla oli useita poronhoitajia mukana asiantuntijoina kertomassa kokemuksistaan ja havainnoistaan.

 

Hankkeen neljäs koulutusmoduuli oli Toivoniemessä 10.-14.10.2016 aiheena poron teurastus ja jatkojalostus EU-hyväksytyssä laitoksessa. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös sivutuotteiden kuten poron taljojen ja koipien jatkokäsittelyyn ja hyödyntämiseen. Koulutusjaksolla hyödynnettiin pad-älylaitteita ja porotalousopettajien johdolla tehtiin interaktiivisesti opiskelijoiden johdolla oppimateriaalia sekä koulutusjakson arviointia. Koulutusjaksolla älylaitteiden hyödyntämisessä koulutuksessa sekä oppimateriaalityössä Biegganjunazat -hanke teki tiivistä yhteistyötä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun ja arktista pedagogiikkaa -hankkeen kanssa.

 

Viides koulutusmoduuli oli 27.3.-31.3.2017 Norjan Koutokeinossa aiheenaan perinnetieto saamelaisessa poronhoidossa. Koulutusjakson aikana tutustuttiin monipuolisesti saamelaisen poronhoidon tunnuspiirteisiin; vierailu porosiidassa ja tutustuminen talvilaitumiin, tutustuminen mm. makutestien kautta perinneruokaan ja siihen, kuinka lihan laatu ja maku muuttuu eri tavalla teurastettaessa. Sen lisäksi hanke osallistui saamelaisessa korkeakoulussa järjestettyyn seminaariin, jonka aiheena oli perinnetiedon huomioiminen maankäyttökysymyksissä.  Seminaarissa hankkeen ohjausryhmän jäsen Per-Gustav Idivuoma toi terveiset Biegganjunazat -hankkeesta.

IMG_1661

Kuva 27

Kuva 28

 

Hankkeen kuudes koulutusjakso järjestettiin kuudennen Maailman poronhoitokansojen kongressin (WRHC) yhteydessä Ruotsin Jokkmokissa 15.-20.8.2017. Aiheena koulutuksessa oli poronhoidon organisaatiot ja poronhoito Arktisella alueella. Biegganjunazat -hanke sai virallisen kutsun osallistua kongressiin ja samalla annettiin opiskelijoille mahdollisuus auttaa kongressin käytännön järjestelyissä, joihin opiskelijat osallistuivatkin. Varsinaisen koulutusohjelman lisäksi opiskelijat pääsivät tutustumaan ympäristöhavannointiin liittyvän LEO-verkoston toimintaan ja havaintojen keräämismalleihin. Opiskelijat pääsivät näin olleen tutustumaan käytännössä eri poronhoitokansoihin ja kulttuureihin sekä kokemaan kongressin käytännön järjestelyjä ja edustamista.

Kuva 29

 

Seitsemännen koulutusmoduulin aiheena oli teknologia poronhoidossa ja se järjestettiin Enontekiön Hetassa 2.-5.10.2017. Koulutus koostui luennoista sekä käytännön harjoituksista maastossa. Hetan kylän läheisyyteen oli tehty maastorata tehtävineen, jotka opiskelijat kiersivät sekajoukkueissa. Tehtävät liittyivät monipuolisesti poronhoidon ja tekniikan yhdistämiseen aina porojen ja poromerkkien tunnistamisesta ensiapuun. Joukkueiden valitsemat reitit analysoitiin hyödyntäen poro- ja koirapaikannustekniikka animaation kautta.  Lisäksi opiskelijat pääsivät kokeilemaan kuivapukuja Ounasjärven hyisessä vedessä.

IMG_2620IMG_2643IMG_2654

Kuva 32

Teksti: Mika Aromäki, Janne Näkkäläjärvi

Kesälomien jälkeen Arktista pedagogiikkaa -hankkeessa jatkettiin koulutus- ja kehittämistyötä heti koulujen toiminnan käynnistyessä. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun saamen kielen lehtori Ellen Pautamo ja koltansaamen opettaja Tauno Ljetoff toivat Enontekiön ja Inarin  koulujen saamen kielten opettajille uusia ideoita opetukseen uuden opetussuunnitelman hengessä.

 

Hanke järjesti elokuussa saamen kielen opettajien koulutukset Enontekiöllä Hetassa ja Inarissa. Koulutus järjestettiin sekä pohjoissaameksi (Hetan ja Inarin pohjoissaamenkielisille opettajille) että suomeksi (inarin- ja koltansaamen kielten opettajille). Mukana oli opettajia niin perusopetuksen kuin ammatillisenkin opetuksen piiristä. Lisäksi Hetan koulutukseen oli uskaltautunut myös muiden kielten opettajia, siitä huolimatta, että  tämä koulutus pidettiin pääasiassa pohjoissaameksi.

 

Tieto- ja viestintätekniikan  käyttöä harjoiteltiin Seppo-pelillä (seppo.io) sekä Quizlet-sanapelisovelluksella. Seppo tuo opetukseen mahdollisuuden toiminnallisuuteen ja liikkumiseen sekä yhteisöllistä ja pelillistä elementtiä. Samoin se mahdollistaa erilaisten oppimistuotosten (äänen, kuvan, tekstin, videon) palauttamisen mutta antaa myös opettajalle mahdollisuuden laatia monivalinta- tai oikein/väärin -kysymyksiä.

 

 

Parhaiten oppimispelin esitteleminen onnistuu laittamalla opettajat pelaamaan juuri tätä  koulutusta varten laadittua peliä. Peli on tarkoitettu pelattavaksi joukkueina, mutta yksilönä pelaaminen on myös mahdollista. Seppo ei vaadi erillistä sovellusta, vaan se on selainpohjainen, ja sitä voidaan käyttää millä tahansa mobiililaitteella, jossa on internet.

 

Opettaja voi arvioida tehtävien suorituksia ja antaa palautetta reaaliajassa, ja alustaan on upotettu myös chat, jonka kautta opiskelijat voivat tarvittaessa kommunikoida opettajan kanssa pelin aikana. Tällä hetkellä seppo.io tukee kieliä suomi, ruotsi, englanti, hollanti ja arabia, mutta tehtävien sisällön opettaja voi luoda millä kielellä vain haluaa.  

 

Pelilautana seppo.io:ssa toimii opettajan valitsema, aiheeseen sopiva kuva. Tehtävät voidaan sitoa myös gps-koordinaatteihin, jolloin pelilautana toimii kartta pelialueesta, ja tehtävät aukeavat opiskelijoille, kun he ovat fyysisesti pisteessä johon tehtävä sijoitettu; seppo.io:lla rakennettuja pelejä voidaan siis pelata ikään kuin suunnistaen opettajan laatiman pelikartan mukaan.

 

Arktista pedagogiikkaa -hanke järjesti perjantaina 22.9.2017 yhteistyössä Aluehallintoviraston, Mediakasvatusseuran ja Sámi allaskuvlan Norgesuniversitet -hankkeen kanssa ”Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista” -seminaarin. Seminaarissa opettajilla oli mahdollisuus tutustua seppo.ioon, ja laajan kiinnostuksen vuoksi tulemme järjestämään halukkaille koulutusta ensi vuoden puolella.

 

 

Quizlet-sanapeli tukee mainiosti uusien sanojen oppimista. Ohjelma on helppokäyttöinen, ja opiskelijat voivat itsekin luoda uusia sanastoja, joita haluavat oppia. Quizletiin on viety sanalistoja muista ohjelmista, esim. lukukappaleiden sanat, viikonpäivät, numerot, kuukaudet, eläimiä, lintuja, puita jne.

 

Quizletissa on lisäksi mahdollista pelata live-peliä luokan kesken, jolloin joukkueet kilpailevat keskenään ja joutuvat yhdessä ratkaisemaan ongelmia. Quizletia pelataan sekä tietokoneella että mobiililaitteilla.

 

Parhaiten Quizlet sopii juuri sanaston opetteluun, ja tukee myös kirjoittamisen ja lausumisen oppimista, sillä sanoihin voi lisätä ääntämisohjeet. Sanan kirjoittamista kuullun perusteella voi harjoitella myös.

Uusi lukuvuosi on startannut täällä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja me, viimeisen vuoden liiketalouden opiskelijat, olemme alkaneet suunnittelemaan Inari business race -tapahtumaa yhteistyössä paikallisten yrittäjien sekä Elinkeinot ja Kehitys Nordican kanssa. Järjestettävä tapahtuma liittyy valtakunnalliseen Yrittäjän päivään ja se järjestetään Ivalossa sunnuntaina 3.9.2017.

Inari business race on hauska tapahtuma, jossa on luvassa leikkimielisiä liikunnallisia rasteja sekä ruokatarjoilu osallistujille. Tapahtumaan osallistuu yhdeksän paikallista yritystä, joista luokkamme jokainen opiskelija on valinnut yhteistyökumppanikseen yhden. Olemme yhteyksissä yrittäjien kanssa: vaihdamme mielipiteitä ja ideoita, suunnittelemme tapahtuman kulkua ja hiomme liikunnalliset rastit toimiviksi. Yhtenä tärkeimpänä tavoitteena tapahtumalla onkin lisätä vuorovaikutusta nuorten ja yrittäjien välillä.

 

blogi1

 

Viikko 1

 

Ensimmäinen kouluviikko lähti käyntiin työntäyteisissä merkeissä kampanjan suunnittelu- ja toteutusopinnoilla. Heti ensimmäisenä koulupäivänä kävimme läpi opintojakson sekä tapahtuman tavoitteita, aikataulua ja vastuualueita, ja saimme suunnittelun hyvin vauhtiin. Suunnittelimme myös Inari business race –pinssejä, joita kaikki tapahtuman järjestäjät voivat käyttää. Jokainen meistä oli selvästi vaihtanut työvaihteen päälle, sillä kaikki olivat motivoituneita ja toinen toistaan parempia ideoita syntyi jatkuvasti.

 

blogi2

 

”Kampanjasuunnittelu lähti mukavasti käyntiin. Paljon olemme saaneet aikaiseksi siihen nähden, että ensimmäinen viikko on vasta alkanut.” – Marita

 

”Olemme olleet ahkeria.” – Antti

 

Viikolla tutustuimme Inari business race –tapahtuman koordinaattoriin Sanna Aikioon, joka työskentelee Elinkeinot ja Kehitys Nordicalla. Hän kertoi Nordican toiminnasta, sekä tapahtumaan osallistuvista yrityksistä. Jokainen opiskelija valitsi itselle mieluisen kummiyrityksen, jonka kanssa suunnittelee tapahtumarastin sisältöä. Yhteistyö lähti käyntiin sähköpostitse ja tapaamisilla. Loppuviikko menikin mukavasti ideointiin ja suunnitteluun.

 

Viikko 2

 

Toisen viikon aloitti tapahtuman viikkopalaveri Elinkeinot ja Kehitys Nordicassa. Läsnä olivat Sanna Aikio, kehittämiskoordinaattori Marja Männistö, ryhmämme ja opettajamme Katriina. Molemmat osapuolet kertoivat, mitä tapahtuman eteen on jo tehty, ja mitä tullaan vielä tekemään tällä viikolla. Vasta palaverissa taisimme ymmärtää, kuinka paljon suunnittelua ja tehtävää tapahtuma vaatiikaan. Viikkopalaverin ansiosta pystyimme valmistautumaan hyvin edessä olevaan työsarkaan.

 

blogi3

 

Viikon kuluessa keskityimme rastien ideointiin sekä tapahtuman banderollin suunnitteluun. Muutaman teksti- ja värivaihtoehdon kautta saimme valmiiksi prototyypin banderollista, joka ripustettiin koulun seinälle katseita keräämään. Banderolli tullaan ripustamaan tapahtuma-alueen läheisyyteen ulos, joten huomioon oli otettava näkyvyys ja sääolosuhteet. Loppujen lopuksi kyltistä tuli kaikkien mielestä toimiva ja hieno.

 

blogi4.jpg

 

Loppuviikon suunnittelimme kampanjan mainostamista Ivalon S-Marketissa ja K-Supermarketissa. Sitä varten oli ideoitava tapahtumaesitteitä ja käytännön järjestelyitä. Toteutimme muutamia toisistaan poikkeavia esitteitä, jotta voimme valita niistä parhaimman ennen esittelyä. Vaikka viikon aikataulu oli suhteellisen tiukka, työtahtimme pysyi edelleen hyvänä.

 
”On ilahduttavaa huomata, että jokainen opiskelija on antanut oman panoksensa ja on ollut täysillä mukana tapahtuman suunnittelussa.” – opettajamme Katriina

 
Sanni Siirtola / LTPT1518

 

 

Viikko 3

 

Viikko alkoi viikkopalaverilla tapahtumakoordinaattori Sanna Aikion kanssa. Palaveri pidettiin vastavuoroisesti luokassamme. Jokainen opiskelija kertoi vuorollaan kuulumiset yhteistyöstä kummiyrityksen kanssa. Lopuksi kävimme vielä yhdessä läpi, mitä tulee tehdä ennen Inari business race -tapahtumaa.
Markkinoimme tapahtumaa monikanavaisesti eri medioissa, ilmoitustauluilla ja urheilukentän aitaan kiinnitetyllä banderollilla. Jalkauduimme ryhminä myös S-Markettiin ja K-Supermarkettiin jakamaan flyereita ja kertomaan tapahtumasta asiakkaille. Suurin osa ihmisistä oli avoimesti iloisia ja kiinnostuneita tapahtumasta. Jotkut jopa ottivat flyereita työpaikalleen jaettavaksi. K-Supermarketin seinälle saimme jättää mainostekstin vielä viikonlopun ajaksi.

 
Tapahtuma

 

Työt Inari business race -tapahtumassa alkoivat sunnuntaina 3.9. klo 14, jolloin yrittäjät ja muut tapahtuman järjestäjät saapuivat paikalle. Rastit laitoimme valmiiksi yrittäjien kanssa ennen yleisön paikalle tuloa. Rastipisteille vietiin pöytiä esitteitä varten sekä muita tarpeellisia tavaroita. Rastit oli sijoiteltu ympäri tapahtuma-aluetta. Yleisöä alkoi saapua paikalle klo 15.
Tänä vuonna yleisöä oli enemmän kuin aikaisemmissa yrittäjän päivä -tapahtumissa, joita olemme olleet järjestämässä. Lapsiakin oli paljon ja he suorittivat innokkaasti rasteja. Suurin osa kävijöistä piti eniten arctic outdoor coachingin rastista, jossa piti ilmaista kehonkieltä puisilla nalle-figuureilla.

 

blogi6.png

Kuva: Tero Titoff

 

Tapahtuman juontajana toimi yrittäjä Laura Peippo. Laura kertoi yleisölle Yrittäjän päivästä sekä Inari business race -tapahtumasta kokonaisuudessaan. Juontajana Laura oli todella energinen ja hauska. Hän haastatteli yrittäjiä ja yleisöä, kertoi jokaisesta rastista, muistutti yleisöä tarjottavista ja piti porukan liikkeellä. Toiminnallisten rastien lisäksi tapahtumassa oli kaikille avoin ruokatarjoilu, jossa oli tarjolla hernekeittoa, pannukakkua hillolla, sekä juotavaa. Lopuksi rastien suorittajien kesken arvottiin palkintoja. Palkintopöytä oli houkuttelevan näköinen, oli lahjakortteja ja liikuntaan liittyviä tavaroita. Tapahtuman järjestäjä muisti Sakk:n oppilaita, jotka olivat mukana tekemässä tapahtumaa. Sunnuntaina hyvin tehdystä työstä koulu antoi opiskelijoille korvaukseksi vapaapäivän.

 

blogi7

Kuva: Tero Titoff

 

Tapahtuman järjestäminen oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava projekti. Rastit olivat erilaisia ja monipuolisia. Opimme, että tapahtuman järjestämisessä on paljon niin näkyvää, kuin kulissien takanakin tehtävää työtä. Nuorta yleisöä olisi voinut olla enemmän ja pohdimmekin koulussa erilaisia syitä nuorten poissaoloon. Arvioimme myös tapahtuman ympäristöä. Mielestämme kaikki rastit olisivat voineet olla vaikka urheilukentän sisällä, jotta tapahtuma olisi ollut yhtenäisempi. Kokonaisuudesta jäi mukava tunne.

 

 
Opiskelijat  / LTPT1518

 

 

Arktista pedagogiikkaa -hanke järjesti perjantaina 22.9.2017 yhteistyössä Aluehallintoviraston, Mediakasvatusseuran ja Sámi allaskuvlan Norgesuniversitet -hankkeen kanssa ”Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista” -seminaarin. Tilaisuus järjestettiin Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa.

_MG_1078

Seminaariin olivat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet, varsinaisena kohderyhmänä olivat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien sekä Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston virkamiehet, rehtorit, opettajat sekä opiskelijat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, lukioista, Karasjoen joatkkaskuvlasta ja Saamelaisesta korkeakoulusta (Sámi allaskuvla, Koutokeino). Seminaariin oli ilmoittautunut n. 70 henkilöä ja lisäksi seminaaria seurasi streamattuna ainakin 100 henkilöä. Seminaari tulkattiin suomi-pohjoissaame-suomi.

 

_MG_1097

Seminaarin aiheena oli pelillistämisen mahdollisuudet opetuksessa ja kasvatuksessa ja elämysmaailman muutokset suhteessa uuteen oppimiseen. Myös oppimisen riemu ja muut myönteiset tunteet, joita pelien avulla voidaan saavuttaa, olivat tarkastelussa.

Tavoitteenamme oli, että seminaarin jälkeen ymmärrämme paremmin: Mitä pelillistäminen tarkoittaa käytäntöön vietynä? Mikä tekee ammattilaisen, millaisella koulutuksella syntyy hyviä ammattilaisia?

_MG_1092-3

Tilaisuuden avasi Mediakasvatusseuran puheenjohtaja Päivi Rasi (dosentti, apulaisprofessori). Päivi on viimeiset 15 vuotta tutkinut ja kehittänyt digitaalista teknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä.

 

_MG_1104

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori ja kuluvan toimikauden Arktisen yliopiston puheenjohtaja Liisa Holmberg esitti tervehdyksen Saamelaisalueen koulutuskeskuksen puolesta seminaariin osallistuville.

 

Marjaana Kangas (KT, dosentti) Lapin yliopistosta luennoi aiheesta “Let’s play – leikillisyys ja pelipedagogiikka opetuksessa ja oppimisessa”. Marjaana puhui siitä, miten oppiminen tuottaa suurta iloa ja nautintoa, kun siihen sisältyy leikillisyyttä, luovuutta ja ongelmanratkaisua.

_MG_1116

Marjaanan puheenvuoron aikana pohdittiin mm. seuraavia kysymyksiä: Mutta mitä on leikillisyys ja leikillinen oppiminen? Mikä rooli leikillä ja peleillä on tämän päivän oppimisessa ja opetuksessa? Entä millainen on opettajan rooli pelillisissä oppimisympäritöissä? Puheenvuoron tarkoituksena oli tarjota tutkimustietoa leikistä, peleistä ja leikillisyydestä oppimisessa ja opetuksessa, sekä herättää innostusta oman työn ja opetuksen kehittämiseen eri kouluaisteilla.

 

Mikko Meriläisen luennon aiheena oli “Miksi pelaaminen on nuorelle tärkeää?”. Mikko Meriläinen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, jonka tuleva väitöskirja käsittelee pelikasvatusta ja nuorten hyvinvointia. Meriläinen on yksi Pelikasvattajan käsikirjan (2013) toimittajista ja tuottanut materiaalia nuorten pelaamisesta muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

_MG_1123-3-2-2

Nuorten pelaamista lähestyttiin haittojen ja rajoittamisen näkökulmasta. Esityksessä kerrottiin, että tällöin jäävät helposti piiloon ne syyt, miksi nuori ylipäänsä pelaa. Pelaaminen voi olla paitsi tärkeä harrastus, myös merkittävä sosiaalinen ympäristö, keino stressinhallintaan ja erilaisten identiteettien kokeilualusta.

Puheenvuorossa tarkasteltiin myös pelaamisen erilaisia rooleja nuorten elämässä ja niiden merkitystä pelikasvatukselle. Esityksessään Mikko vertasi pelaamista oopperaan ja kertoi haittojen ja hyötyjen erikoisuutta kulttuuriin näkökulmasta. Tarkemmin kerrottuna siitä, mistä muodostuu molempien asioiden merkitys ja hyöty yhteiskunnalle.

 

Kahvitilaisuuden jälkeen siirryttiin teoriasta käytännön tapausesimerkkeihin. Luennoitsija Petri Hannulalla oli esimerkkejä siitä, miten pelillisyys lähtee liikkeelle, miten pelillisyys otetaan haltuun opetustyössä.

_MG_1144

Petri Hannula on Lapin ammattikorkeakoulun palveluksessa toimiva peliteknologia-asiantuntija. Toimenkuvaan kuuluu nuorille metsään liittyviä pelejä toteuttavan Äkräs-metsäpelihankkeen ja ArcticShell-peliteknologia osaamishankkeen projektipäällikön/peliteknologia-asiantuntijan tehtävät. Hän opettaa sivutoimenaan peliteknologiaan liittyviä ammattiaineita. Petrillä on useiden vuosien kokemus pelituotannoista ja toteutettuna runsas määrä peliprojekteja.Hän on mukana rakentamassa Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisiä peliopetusmoduleita.

_MG_1171

Puheenvuorossaan Petri teki katsauksen viime kesänä Lapin ammattikorkeakoululla järjestetyn kesäpeliprojektien käytäntöihin ja tuloksiin. Kesän aikana opiskelijat rakensivat pelejä virtuaalitodellisuuteen. Onko pelitekemiseen keskittyvä opintojakso pelillistetty? Onko opintojakson pelillistäminen ratkaisu, joka toimii kaikkeen? Oletko huomaamattasi jo pelillistänyt omaa opetustasi?

 

Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen (KM) on toiminut syksystä 2016 lähtien  saamelaisen Utsjokisuun koulun ja Saamelaislukion rehtorina. Tätä ennen hän  työskenteli  12 vuotta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun vastuullisena suunnittelijana. Hän on omalla panoksellaan ollut luomassa ja kehittämässä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen etäopetuksen ja tieto-ja viestintätekniikan moniosaamista. Näiden vuosien aikana virtuaalikoulun toimintaa on kehitetty hankkeiden avulla, joista viimeisimpänä hän on suunnitellut ja aloittanut Arktista pedagogiikkaa-hanketta (ESR 2016 -2018).

_MG_1213

Eeva-Liisan puheenvuorossa ”Uuden opetussuunnitelman mahdollisuudet ja haasteet” nousivat esiin saamelaisopetuksen digitalisoimisen tarpeet ja mahdollisuudet sekä paikalliset vahvuudet opetussuunnitelman toteuttamiseen. Toisaalta myöskin digitalisaation ja uuden opetussuunnitelman tuomat tarpeet muutosjohtamiselle sekä konkreettisia keinoja edistää muutosta organisaatiossa.

 

Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Outi Laiti (B.Eng, KM) on pohjakoulutukseltaan tietojenkäsittelytieteen insinööri sekä kasvatustieteiden maisteri. Pääaineenaan hän on opiskellut mediakasvatusta.

_MG_1229-2

Väitöstutkimuksen aiheena on erityisesti alkuperäiskansanäkökulman huomioimisen mahdollisuudet ohjelmoinnin opetuksessa perusopetustasolla. Tutkimuksessa käsitellään esimerkiksi peliohjelmointia saamelaiskulttuurin viitekehyksessä. Laiti työskentelee myös Utsjoen kunnan elinkeinotoimen projektityöntekijänä ja pyrkii myös työssään edistämään saamelaiskulttuurilähtöistä pelituotantoa Utsjoen Áilegas-keskuksessa.

Eallin lea speallu – pelillistäminen saamelaisopetuksessa.

Puheenvuorossaan Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, joiden toteuttamisessa hän on ollut mukana. Lisäksi Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, jotka ovat vielä tuloillaan. Projektit koskettavat hyvin monenlaisia ikäryhmiä sekä elämänalueita, mutta niille yhteistä on saamelaiskulttuurilähtöinen soveltamistapa. Peli on voimavara myös saamelaisopetuksessa kertoi Laiti.

 

Aslak Anders Gaino toimii peruskoulun opettajana Koutokeinon kunnassa Norjassa. Hän on työskennellyt nuorten peliprojektien parissa Koutokeinossa useiden vuosien ajan, ja hänet on palkittu nuorten aktivoinnista.

_MG_1243Puheenvuorossaan Gaino esitteli kokemuksiaan ja muutamia vuosia sitten opettajakoulutuksessaan toteuttamaansa koulutuksen tutkimus- ja kehittämistyötä. Hän oli erityisen kiinnostunut käyttämään pelejä opetuksessa.

 

Henrietta Lehtonen työskentelee opetusteknologiafirma Seppossa. Seppo on alusta, jonka avulla opettaja voi helposti muuttaa oppituntinsa peliksi. Henrietan tausta on viestinnän ja markkinoinnin alalta, hän on Aalto-yliopiston ekonomi.

“Minä innostun ja innostan! Pelit ovat luonteva tapa tuoda näitä positiivisia fiiliksiä opetukseen. On mahtavaa huomata, miten pelillisyys puhuttelee ja motivoi kaiken ikäisiä ympäri maailmaa. Meille seppolla peli on ensisijaisesti pedagoginen väline. Kannustamme opettajia tekemään peleistä paitsi hauskoja, myös riittävän haastavia. Pelillisyyden ei tarvitse tarkoittaa riman laskemista oppimistavoitteissa.”

_MG_1297

Peliseminaarin iltapäivän osiossa Henrietta Lehtonen esitteli yleisölle Seppo.io pelisovelluksen. Pelin ajatuksena oli osallistaa pelaajat tehtävien kautta suorittamaan rastitehtäviä eri puolille Sajoksen aluetta. Rastien tehtävinä oli mm. käydä ulkona ottamassa kuvia syksyisestä luonnosta ja kertoa vuodenaikojen näkymisestä luonnossa. Rastit toteutettiin mobiilisti eli älypuhelimen tai tabletin avulla. Rastitehtävien jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus rakentaa oma peli valitsemastaan aiheesta Henrietan avustuksella.

 

_MG_1258

 

Kiitämme kaikkia seminaariin osallistuneita: järjestäjiä, yhteistyökumppaneita, luennoitsijoita, tulkkeja, teknikoita, paikan päällä osallistuneita, streamausta seuranneita sekä kahvien ja lounaan loihtineita! Yhdessä saimme aikaan mahtavan kokonaisuuden, josta on taas hyvä jatkaa kohti uusia peliseikkailuja!

 

Arktista pedagogiikkaa -hanke (ESR 2016-2018)

 

Seuraa meitä / Follow us

https://www.facebook.com/arktistapedagogiikkaa/

https://www.instagram.com/arktistapedagogiikkaa/

http://www.sogsakk.fi/virtuaalikoulu/index.php/hankkeet/arktista-pedagogiikkaa

 

Kuva 1

Tupilak – symboliikkaa!

 

 

Siitä tulikin totta, nimittäin matkasta Grönlantiin! Nuukissa kokoontui Arktisen yliopiston väki 15-17.8.2017. Konferenssin teeman sisältö sopi optimaalisesti myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksen osatoteuttamaan hankkeeseen, sairaanhoitaja-diakonissakoulutus saamelaisalueilla. Käsiteltävinä asioina kokouksessa olivat tällä hetkellä paljon puhutteleva ilmastonmuutos sekä lisäksi kouluttautuminen ja sosiaalinen hyvinvointi. Hankebyrokratia tosin oli rajannut matkustamisen vain kotimaahan, mutta yrittäminen palkittiin tällä kertaa ja hyvät perustelut antoivat mahdollisuuden lähetä viemään kulttuurisensitiivistä koulutusmateriaalia sinne, missä sitä kaivataan. Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja alkuperäiskansakysymykset asettavat maailman suurimmalle saarelle omat haasteensa. Alueellisesti maan tilastoissa näkyy vahvasti koulunkäynnin korkea keskeyttämisprosentti ja vähäinen hakeutuminen korkeakouluihin. Kulttuurierot ovat huomattavia Itä-Grönlannista Nuuk’iin saapuvalle nuorelle, puhumattakaan jatkokouluttautumisesta Tanskassa. Koulutus on yksi arktisen neuvoston tämän vuoden teemoista ja siksi esillä myös Nuukin konferenssissa.

 

Kohteeseen pääsy edellytti neljää lentoa. Inarista matka tosin alkoi autolla kohti Kirkkoniemeä, josta koukkasimme eteläisen Tanskan kautta Grönlantiin. Viimeinen lento oli Grönlannin sisällä (Kangerlussuaq – Nuuk), koska juuri muuten maassa ei turisti matkaa. Kangerslussuaqissa sijaitsee maan ainoa pitkän kiitoradan lentokenttä, joten paikkaa kutsutaan ”international AirPort to the Greenland”. Muita vaihtoehtoja lentoliikenteen lisäksi kaupungista tai kylästä toiseen siirryttäessä ovat veneet, laivat, helikopterit ja talvella moottorikelkat sekä koiravaljakot. Maantieverkostoa ei kaupunkien/kylien välille ole juuri rakennettu. Tämä lienee johtuvan siitä, että lähes koko saari on ympäri vuoden jään ja lumen peitossa. Ja kyllä, veneellä on kätevä liikkua rannikolla sijaitsevista kylistä toisiin 🙂

 

Kuva 2

Kangerlussuaqin lentokenttä ja etäisyydet eri kaupunkeihin.

 

Kuva 3

Nuuk’n vanhan kaupungin maisemaa.

 

Kuva 4

Paikallista rakennustyyliä.

 

Kuva 5

Hylätty asuinalue Nuuk’n edustan saaristossa.

 

Kuva 6

Paikallinen ”áhkku” saattelemassa lapsenlasta ensimmäiselle koulupäivälle.

 

Kuva 7

Jokaisesta perheestä löytyy yksi vene.

 

 

Mikä on UArctic?

 

dig

Mikä on UArctic ja keitä he ovat?

 

dig

UArctic’n arvot.

 

dig

UArctic’n tehtävä.

 

dig

UArctic’n tavoitteet

 

UArctic council meetingin tarkoituksena koulumme näkökulmasta oli verkostoitua ja pyrkiä toteuttamaan tulevaisuudessa opiskelija- ja opettajavaihtoa aktiivisemmin arktisella alueella. Lisäksi tärkeä osa matkamme tarkoitusta oli tehdä kulttuurivaihtoa terveyden edistämisen näkökulmasta. Tämän teeman pohjalta tapasimme mm. Grönlannin Ilisimatusarfik – yliopiston sairaanhoitajakoulutuksen henkilökuntaa sekä verkostoiduimme paikallisen ammattioppilaitoksen kanssa. Konferenssin teemaistunnoissa ja pienryhmäkeskusteluissa pyrimme nostamaan esille kulttuurisensitiivisen opinpolun toteuttamista.

 

Kuva 12

Ilisimatusarfik – University of Greenland.

 

Kuva 13

Maisemakuva yliopiston pihalta.

 

Kuva 14

University of Greenland – lippu.

 

 

Konferenssi

 

Konferenssi avattiin kulttuurisensitiivisesti!

 

Konferenssi päivät olivat pitkiä ja täynnä ohjelmaa. Mutta kun muut menivät kahvi-/virkistystauoille, me lähdimme juoksemaan mm. eri museoihin, paikallisiin käsityöliikkeisiin tai ylipäätänsä ulos, jotta näkisimme kulttuuria. Noh, näkykö sitä Nuukissa? Ainakin Nuukin kansallismuseo tarjosi parastaan pikaisella 45 minuutin vierailulla (onneksi siellä sai kuvata, jotta pidempiin tieto-osuuksiin pystyi syventymään myöhemmin). Museossa inuiittien esineet ja vaatteet puhuttelivat ”tuoreudellaan”, ja kun historiaa kelaa taaksepäin, niin eihän mm. heidän perinteisistä elinkeinoharjoittamisista ole pitkä aika. Valaanpyyntiä harjoitettiin vielä perinteisin menetelmin (ilman rajoitteita) vain reilu 50 – vuotta sitten. Museokierroksen jälkeen jäi kuitenkin haikea ja raskas tunnelma. Kolonialismin saattoi tiedostaa ja huoli Tanskan yliotteesta tuntui entistä pahemmalta. Lohtuna ja vastapainona tähän kuitenkin on se, että paikallisissa nuorissa on rohkeutta ja tietoa toimia mm. alkuperäiskansojen oikeuksien eteen. He pyrkivät estämään kolonialismia ja sen vaikutuksia mm. taiteen ja musiikin avulla. Kouluttautumisen eteen on vielä paljon kehitettävää, jotta paikallisia alkuperäiskansan henkilöitä saadaan johtaviin ja päätöksiä tekeviin elimiin samassa suhteessa, kuin heitä on maassa asukaslukuun nähden.

 

Kuva 15

Paikallista, perinteistä vaatetusta.

 

Kuva 16

Paikallista, perinteistä vaatetusta.

 

Kuva 17

Arktisen asun valmistamiseen tarvittavat eläimet.

 

Kuva 18

Materiaalin hankintaa.

 

Kuva 19

Materiaalin hankintaa.

 

Kuva 20

Materiaalin hankintaa.

 

Kiitos Grönlanti, olit hyvä meille, vaikka yritit paluumatkan estää kovalla tuulella ja sumulla. Lentokenttäelämä on oma kokemus Grönlannissa ja sen varmasti tietävät siellä käyneet 🙂  Grönlannissa eletään sään armoilla!

 

Kuva 21

Pieni kelluva jäätikkö.

 

Tiisu-Maria Näkkäläjärvi

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Lapin yliopiston yhteinen Arktista pedagogiikkaa -hanke (2016-2018 ESR) on tarjonnut saamelaisalueen koulujen opettajille tukea uusien työkalujen ja uudenlaisen pedagogiikan omaksumiseen. Hanke toimii Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun alaisuudessa.

Hankkeen yhtenä tavoitteena on hankkia tietoa ja ymmärrystä pelillisestä oppimisesta. Pelillisyys on erään määritelmän mukaan prosessi, jossa hyödynnetään peliajattelua ja pelien dynamiikkaa ja mekaniikkaa ongelmien ratkaisemiseen sekä käyttäjien sitouttamiseen. Hankkeessa selvitetään sitä, mitä pelillisyys tarjoaa opetukseen ja oppimiseen ja miten oppimispelejä voitaisiin tuottaa yhdessä opiskelijoiden kanssa osana opintoja.

_MG_9606-8

Arktista pedagogiikkaa –hanke jatkuu helmikuun 2018 loppuun ja ennen sitä järjestämme Inarissa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa 22.9.2017 Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista -seminaarin. Seminaarin kohderyhmänä ovat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien sekä Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston virkamiehet, rehtorit, opettajat sekä opiskelijat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, lukioista, Karasjoen Joattkaskuvlasta ja Saamelaisesta korkeakoulusta (Kautokeino). Myös muut seminaarista kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Ijahis Idjaan virtuaalikoulun pystyttämä pelikota oli siis myös esimakua tulevasta Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista -seminaarista. Pelikodassa Ijahis Idjan aikana festivaalivierailla oli mahdollisuus kokeilla erilaisia oppimispelejä, kuten Seppo.io ja Kahoot. Kaikki osallistujat saivat palkinnon osallistumisesta ja lisäksi parhaimmat pelaajat palkittiin erikseen. Lopuksi osallistujien kesken arvottiin 50 euron lahjakortti K-Supermarkettiin.

_MG_9586-2-2

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjan opiskelijat näkyivät festivaaleilla tänäkin vuonna. Monikulttuurisuus, kansainvälisyys ja saamelaiskulttuuri toimivat medialinjan työskentelyn kulmakivinä, joten mikä olisikaan parempi keino aloittaa opinnot kuin alkuperäiskansojen musiikkifestivaalin järjestäminen ja toteuttaminen heti toisella opiskeluviikolla.

IMG_9470-2

Tapahtuma on striimattu medialinjalaisten toimesta kokonaisuudessaan nettiin jo vuodesta 2012 alkaen, näin on pystytty mahdollistamaan jokaisen halukkaan osallistuminen festareille vaikkei fyysisesti olisikaan päässyt paikalle.

IMG_9525-2

Virtuaalikoulu aikoo olla mukana Ijahis Idjassa myös ensi vuonna ja tavoitteenamme on osallistua tapahtumaan entistä näkyvämmin! 🙂

%d bloggers like this: