Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Toisen lukuvuoteni ensimmäinen työelämässä oppimisen jakso liittyi visuaaliseen myyntityöhön ja minulla kävi niin älyttömän hyvä tuuri, että pääsin suorittamaan sen Lontooseen Suomen merimieskirkolle! Saisin työskennellä Suomi-kaupassa, kahvilassa, hostellissa ja respassa. Neljän viikon työelämässä oppimisen kruunasi joulumarkkinat, jotka ovat kirkon vuoden suurin tapahtuma. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt ulkomailla enkä matkustanut lentokoneellakaan, joten kaikki oli minulle uutta ja jännittävää! Lähdin kuitenkin matkaan täynnä intoa 🙂

Saavuin Lontooseen klo 18. Gatwickin lentoasemalta oli kuitenkin vielä matkaa vuokra-asunnolleni Southwarkiin, jossa olin perillä vasta myöhään illalla. Asuntoni avainkoodi ei toiminutkaan ja iski aika paha paniikki. Onneksi sain ohjaajani Mervi Mattilan kiinni puhelimitse ja hän järjesti minulle kyydin kirkon hostelliin, jossa sain nukkua ensimmäisen yön. Jo tuona ensimmäisenä iltana sain tuntea lontoolaisten ystävällisyyden. Odotellessani taksia tien laidassa kaksi tuntematonta ihmistä tuli luokseni kysymään, olenko kunnossa ja rauhoittelemaan.

Kun viimein pääsin kirkolle, kirkon pappi Marjaana Härkönen oli minua vastassa. Pahoittelin kovasti aiheutunutta vaivaa ja sanoin, että annan kyllä huonon ensivaikutelman, mutta onneksi tästä ei voi kun parantaa:) Marjaana saattoi minut hostelliin, laittoi käden olkapäälleni ja sanoi ”nyt olet turvassa”.

kuva

Heräsin ensimmäisen, katonaisesti nukutun yön jälkeen ja suuntasin alas kirkkosaliin. Kirkon siivooja, Bernhard keskeytti hommansa ja tuli esittäytymään. Istuimme hetken kahvikupposten kanssa tutustumaan. Pian myös Mervi saapui töihin ja heti ensimmäisenä halasin häntä ja kiitin avusta.

Ensimmäisenä työpäivänä tutustuin taloon ja talon työtehtäviin. Ja niitähän oli! Aamiaisen valmistus, pullien paisto, ruoan laitto, hostellin siivous, hostellivarausten ja saunavarausten teko, saunan siivous ja lämmittäminen, pyykkihuolto, lastien purkamiset, Suomi-kaupan pyörittäminen, respassa työskentely, erilaiset kerhotoiminnat, kokoukset… Täytyy kyllä tunnustaa, ettei noista jäänyt kamalasti vielä mieleen ekana päivänäJ Koska kirkko on suljettu maanantaisin, en nähnyt montaa työntekijää sinä päivänä, paitsi Mitchin, kirkon talonmiehen, hauska kaveri!

Työpäivän päätteeksi lähdin taas takaisin Southwarkiin. Taksikuski oli tosi mukava, hän saattoi minut koti-ovelle asti varmistaen, että pääsen varmasti sisälle. Onneksi avainkoodi toimi sillä kerralla ja pääsin viimein sisään. Asunto ei oikein vastannut ilmoituksen kuvaukseen, mutta siellä oli sentään se oma rauha, mitä minä tarvitsen ehdottomasti.

Toisena työpäivänä menin bussilla töihin ja siinä vasta oikeastaan tajusin, että vitsit miten siistiä, minä olen oikeasti LONTOOSSA! Bussissa kuului puheensorina brittiaksentilla ja etuosa oli täynnä koulupukuun pukeutuneita lapsia. Liikenne näytti kamalalta! Autot ajoivat ”väärään suuntaan” ja siinä seassa puikkelehtivat pyöräilijät.  Kun nousin bussista ja lähdin kävelemään työpaikalle, mietin miten outoa kaikki on, kun asiat ovat oikeastaan ihan samalailla kuin Suomessa, mutta kuitenkin oikeastaan ei.  Kaikki oli jotenkin kauniimpaa kuin Suomessa; rakennukset, puut ja ennen kaikkea ihmisten käytöstavat 🙂

Ensimmäisen työviikon tutustuin lähinnä taloon, toimintatapoihin sekä työntekijöihin. Henkilökunta Merimieskirkossa on kyllä aivan mahtavaa sakkia! En ole koskaan ollut työpaikassa, missä on niin välitön ja mukava ilmapiiri. Tunsin oloni tervetulleeksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

collage1

Ensimmäisinä vapaapäivinäni vierailin London Zoossa sekä Madame Tussaud’sin vahakabinetissa. Eläintarha oli aivan loistava paikka, mutta vahakabinetissa oli liian paljon ihmisiä, meinasi tulla jo Ivaloa ikävä siinä tungoksessa 🙂

collage2

Toisen viikon puolivälissä heräsin flunssaisena ja seuraavat pari viikkoa menikin aivan karmivassa räkätaudissaL Tämä vaikutti aika paljon tulevaan näyttööni, koska aikataulut kävivät tiukaksi sairastelun vuoksi. Yhdessä vaiheessa aloin jo miettiä, lähdenkö takaisin Suomeen, kun Lontoon reissu menee vain neljän seinän sisällä kuumeessa. Onneksi en lähtenyt, olisi se kyllä harmittanut.

Näyttööni sisältyi Suomikaupan alennuspöydän suunnittelu ja toteuttaminen. Tarkoituksena oli myydä pian vanhaksi menevät tavarat pois lähestyvien joulumarkkinoiden tieltä. Näyttöön sisältyi myös mainosten tekeminen ja kahvilan somistaminen.

collage3

Joulumyyjäisten alla valtava tavarakuorma saapui kirkolle. Kirkon työntekijät ja lukuiset vapaaehtoiset olivat purkamassa kuormaa, jossa oli n. 4000 kg tavaraa. Vapaaehtoisia oli myyjäisissä noin 100, mikä yllätti minut positiivisesti. On hienoa, että niin moni ihminen halusi tulla auttamaan!

collage4

Vietin viimeisen, loistavan vapaapäivän ennen joulumyyjäisiä Sea Lifessä ja vierailin myös London Eyessä.

collage5

Kirkon suurin tapahtuma, joulumyyjäiset alkoivat 20.11. Niissä oli keskimäärin noin 10 000 kävijää ja niistä saatu tuotto mahdollistaa merimieskirkon seuraavan vuoden toiminnan. Kirkkosali muuntautui supermarketiksi, jossa myytiin suomalaisia joulutuotteita ja elintarvikkeita. Kirkon terassilla oli grilli, jossa myytiin poronkäristystä, makkaraa, virvokkeita ja alkoholijuomia. Kirkon yläkerrassa oli kahvila sekä omien tuotteiden myyjiä. Parina päivänä kirkolla oli myös Eeva Lennon myymässä omaa kirjaansa Minun Lontoo ja jakamassa nimikirjoituksia.

kuva18

Joka päivä myyjäisissä kierteli myös joulupukki ja muumi, jota pääsin itsekin taluttamaanJ Scandi Market avautui Albion Streetille 23. – 25.11. Samalla kadulla olevat Norjan ja Tanskan kirkko avasivat samaan aikaan myös omia kojuja kadulle.

kuva19

Viimeinen basaaripäivä minun kohdallani alkoi tsemppiringillä. Kiireisen päivän jälkeen oli aika hyvästellä kaikki ja tuli kyllä haikea olo. Olen jo päättänyt, että tänne palaan takaisin heti, kun on mahdollista osallistua vapaaehtoistyöhön.

collage6

Marraskuun loppupuolella oli aika lentää takasin Suomeen. Tämä oli kyllä todella huikea kokemus, jota en tule ikinä unohtamaan. Reissun loppupuolella kävin ottamassa itselleni tatuoinnin, jotta en ihan varmasti unohtaisi, kuinka hienossa maassa olen saanut asua kuukauden!

… Mutta oli kyllä mukava palata kotiin. Tais jollakin olla ikävä 🙂

 

Elina Titoff, liiketalouden opiskelija

Kuuma heinäkuu on ohi, ja elokuun alku näyttää jo normaalimmalta Lapin kesältä. Yöt kylmenevät ja pitenevät. Marjat kypsyvät.

dav

Hauen vannerysäpyynnin kuvauksissa Lokalla kesäkuun alussa. Taaemmassa veneessä kalastaja Risto Pyhäjärvi ja selin kuvaajat Jonne Järvinen ja Kevin Francett. Kuva Virpi Jääskö

Valon ja lämmön väheneminen vaikuttaa myös vesistöihimme sekä niissä eläviin kaloihin. Viileän alkukesän aikana siian isorysäsaaliit Inarilla olivat hyvin vaihtelevia ja kalojen käyttäytyminen mietitytti kalastajia. Heinäkuussa tilanne tasoittui hieman, mutta nyt on aika nostaa rysät ylös ja siirtyä toisiin pyyntimuotoihin. Tämän myötä Kyelikietâ –hankkeemme kuvaa tulevina viikkoina siian verkkopyyntiä Inarilla.

 

Verkkopyynnin kuvausten jälkeen odottelemme jäitä, sillä seuraavaksi kuvaamme jään alla tapahtuvaa kalastusta. Näin helteisen kesän jälkilämmössä en usko talvikalastuksen läheltä seuraamisen vähentävän kunnioitustani ammattinaan kalastusta harjoittavaa ihmistä kohtaan. Hankkeessa mukana olevat kalastajat ovat rautaisia ammattilaisia, jotka kalastamisen lisäksi käsittelevät saaliin kylmäketjun keskeytymättä, ostajan toiveiden mukaan. Inarista ja Lokalta lähtee maailmalle korkealaatuista ja puhdasta saalista. Eettistä evästä.

dav

Heinäkuun alun helteessä Inarijärven itälaidalla. Kuvausaiheena siian loukku- eli isorysäpyynti. Veneessä hankkeen kuvaajat sekä nimettömäksi jäänyt kalastajan apuri. Kuva Virpi Jääskö

Kalastajat ovat myös koko ajan hereillä pyydysten kehittämisen, saaliin käsittelyn sekä ostajien tarpeiden suhteen. Ei jälkeäkään vanhojen jäärien pysähtyneisyydestä tai muutosvastarinnasta. Uskon, että innovointiherkkyys onkin tärkeä avu kun katsoo kalastuksenkin haasteita isossa kuvassa, mm. ilmaston muuttumisen kontekstissa. Nostan kalastajille hattua ja toivon että saisin heiltä kalakattilaani täytettä niin kauan kuin lusikkani jaksan nostaa. Kalat ovat hintansa, ja kalastajat palkkansa arvoisia.

 

Virpi Jääskö
hankevetäjä

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama Kyelikietâ –hanke kuvaa lyhyitä opetusvideoita eri kaupallisen kalastuksen muodoista sekä kalan käsittelystä Lokan tekojärvellä sekä Inarilla. Kuvaukset sijoittuvat tämän vuoden kesäkuun ja ensi vuoden helmikuun väliselle ajalle. Hanke päättyy huhtikuun lopussa 2019, ja siihen mennessä valmistuu kuusi videota. Tarkemmin hankkeesta: Kyelikietâ -hanke

Buorit oahpit, guossit ja bargit.

Tervetuloa opiskelijat, valmistuvat ja jatkavat opiskelijat, kutsuvieraat, läheiset ja henkilökunnat.

Kevätjuhla on merkittävä etappi.

Etappi on välitavoite, vaihe, osuus, taival, voi se olla myös taukopaikka. Mutta ainakin se on pysäkki. Me olemme nyt kevätjuhlapysäkillä… Monet meistä jatkavat tästä omille teilleen ja lähdemme eri suuntiin, uusiin kuvioihin, uusiin haasteisiin. Mutta nyt olemme pysäkillä ja vietämme yhdessä, yhteistä juhlaa. Ensimmäistä kertaa Saamelaisalueen koulutuskeskus viettää yhteistä juhlaa Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Ja sekin on merkittävä etappi.

Miksi tämmöisiä etappeja tarvitaan? No, ainakin sen vuoksi, että pysähdymme hetkeksi nauttimaan tärkeän työmme tuloksista. Opiskelijat ovat ahkeroineet koko vuoden osaamisen kartuttamisesksi, henkilökunta on parhaalla tavallaan ohjannut oikeaan suuntaan. On paikallaan myös pysähtyä ja rauhoittua hetkeksi ennen kuin sännätään taas uusiin juttuihin.

Mansikkapenkin perkauspuuhissa tosi kauniina toukokuisina iltoina ja viikonloppuna ainakin minun mielessäni on vilissyt paljon tärkeitä asioita. Aika monet asiat ovat nousseet kuin rikkaruohot maasta, kysymyksinä.

Mistä kumpuaa tekemisen ilo?

Mistä ammentaa aina uutta ja elävää elämän voimaa?

Mikä saa minut jaksamaan?

Mistä ihmisen eheys ja tasapainoisuus syntyy?

Mitä tulevaisuus minulle tuo tullessaan?

Mikä on oikeasti tärkeää elämässä?

Mitä nyt?

Itselleni tuli nuorempana usein myös lisäkysymyksiä, uskallanko, rohkenenko, kykenenkö. Näin vanhemmiten monet nuorena mieltä painaneet asiat on kyennyt reivaamaan oikeaan suuntaan kokemuksen tuomalla viisaudella.

Jotkut kysymykset ovat kuin juolavehnän juuri, se kasvaa ihan pienestäkin juuren palasesta. Se kasvattaa uusia versoja ja niitä putkahtaa pintaan arvaamatta ja milloin missäkin.

Mikä on tärkeää tänään

Minulle ainakin tänään on tärkeä pysähtyä monen hyvän asian äärelle, pohtia asioita vähän syvemmältä kuin kevätjuhlamekon värisävyä tai hiussuortuvan asettumista tai olenko cool… vähän syvemmältä…

On monia asioita, jotka ovat tärkeitä. Tässä muutama mielestäni tärkeimmistä. Ja muistutus intiaanipäällikön mietteistä, kun hän leirinuotiolla kertoi, että hänellä on sisällään kaksi koiraa. Toinen koirista näkee ihmisissä hyvää, kauneutta, voimavaroja, kykyjä, vahvuutta ja onnistumista. Toinen koirista näkee ihmisissä pahuutta, rumuutta, vajavuuksia, heikkouksia, epäonnistumisia ja puutteita. Ympärillä olleet jäivät ihmettelemään tarinaa ja lopulta rohkenivat kysyä. Kumpi koira voittaa. Tähän intiaanipäällikkö vastasi: ”Tietenkin se, jota ruokin.”

Mitä me ruokimme itsessämme? Toivottavasti

Kiitollisuutta – ympärillä paljon kaunista, puhtautta, raikkautta, lämpöä, läheisyyttä.

Arvostusta ja kunnioitusta – arvostamalla oikealla tavalla omaa osaamista ja kulttuuria, kykenee näkemään hyvän myös toisissa ja ympäristössä.

Luottamusta – luottamus elämän voimaan vaati rohkeutta.

Levollisuutta – levollinen mieli rakentuu rehellisyydestä itseä ja toisia kohtaan.

Rakkautta – rakkaus on monimuotoinen ja voimme kokea rakkautta kaikkialla, se koskettaa, se pitää sisällään kaiken oleellisen, eikä todellisessa rakkaudessa ole kysymys tunnetilasta vaan tietoisuudesta. Se on siis tunnetta paljon suurempi voima. Rakkaus on todellinen elämän voima.

Yhdessäoloa – yhdessä olemme enemmän ja muodostamme meidän porukan. Voimme jakaa omastamme ja saada toisiltamme.

Tärkeää on olla yhdessä tänään!

Juhlimme tänään kouluvuoden päättymistä kevätjuhlaetapilla. Jokaisella on ollut lukuvuotta tai opiskelujaksoa varten haaveita, toiveita ja ammatillisia tavoitteita. Jokainen on varmasti vuoden varrella välillä myös hukannut työskentelyn punaisen langan. Mutta toivottavasti lankakerä on tänään eheänä, jolloin mieli on tyynenä ja iloisena.   Olemme tämän lukuvuoden maalissa. Nauttikaamme valmistuvien opiskelijoiden kihelmöivästä jännityksestä ja perinteisestä kevätjuhlasta!

Toivotan kaikki valmistuvat ja jatkavat opiskelijat, kutsuvieraat, läheiset sekä henkilökunnan niin DIAK ammattikorkeakoulusta kuin SAKK:stakin vielä kerran lämpimästi tervetulleeksi yhteiseen juhlaamme.

Bures boahtin!

Hyvää kevätjuhlaa kaikille!

Arvoisa juhlaväki, opiskelijat, opettajat, muu henkilökunta ja juhlavieraat,

Lukuvuosi on takanapäin ja voimme iloita yhdessä siitä, että työ kantaa hedelmää, meillä on täällä tänään 74 valmistuvaa opiskelijaa. Erityistä juuri tänä lukuvuonna on se, että tänään valmistuu ennätysmäärä luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon porotalouden osaamisalan sekä porotalouden ammattitutkinnon opiskelijoita. Tämä on meidän kaikkien, mutta ennen kaikkea opintonsa päättävien juhlapäivä. Merkkipaalu, kun yhdestä aikakaudesta siirrytään seuraavaan.

34033191_10155649677067749_4179721215935512576_o

SAKK:n rehtori Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen. Kuva: Ulla Isotalo.

Opiskelijat ja ammattiin valmistuvat: te olette pistäneet itseänne likoon puurtaessanne opintojanne. Olette oppineet uusia asioita, uudenlaisia työskentelytapoja ja varmasti paljon myös itsestänne. Opiskelu on ollut välillä kovaa työtä ja olette kenties kohdanneet vastoinkäymisiäkin. Tällä matkalla te kuitenkin olette kasvaneet kohti ammattianne vuorovaikutuksessa opetushenkilöstön ja työelämän, mutta myös toinen toistenne kanssa. Täällä oppilaitoksessa te olette jo kohdanneet sen todellisuuden, jossa työskentelette tulevaisuudessa. Työelämässäkin tarvitsette esimerkiksi kykyä omaksua uutta, taitoa ratkaista monisyisiä kysymyksiä ja joustavuutta toimia yhdessä. Alanne ammattilaisina joudutte ja pääsette kantamaan myös vastuuta erilaisten asioiden lisäksi omasta hyvinvoinnistanne ja asiakkaistanne.

34102812_10155649677052749_127000550855147520_o

Eläkkeelle jäävä SAKK:n apulaisrehtori Maritta Mäenpää. Kuva: Ulla Isotalo.

Työelämä tulee vaatimaan teiltä panostusta, mutta se tulee myös antamaan paljon, varsinkin jos te itse niin haluatte. Mielestäni piakkoin eläkkeelle siirtyvä apulaisrehtorimme Maritta Mäenpää on tästä hyvänä esimerkkinä. Hän on ollut työelämässä neljäkymmentä vuotta ja vaikka voisi kuvitella, että vauhti alkaa hiipua, niin mitään sellaista ei ole havaittavissa. Päinvastoin, Maritta on ollut loppuun asti motivoitunut, valmis oppimaan uutta, kantanut vastuunsa ja rakentanut oppilaitosta opiskelijoiden ja meidän työtä jatkavien hyväksi. Maritta on ammattitaitoinen työntekijä, joka on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, millainen opinahjo ja työpaikka Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta on muodostunut. Vahvuuksia oppilaitoksessa on paljon, mutta yksi erityinen vahvuutemme on kuunteleva ja keskusteleva, hyvä ilmapiiri. Olemme yhtenäinen porukka, osaamme tehdä yhdessä ja tätä perintöä meidän tulee jatkossakin vaalia. Se on meidän jokaisen etu, mutta näin me myös osoitamme kiitostamme sille työlle, jota Maritta, edeltävä rehtorimme Liisa Holmberg sekä monet muut ovat oppilaitoksemme eteen tehneet.

Uskon vahvasti, että Saamelaisalueen koulutuskeskuksen positiivinen toimintakulttuuri on välittynyt myös teidän opiskelijoiden arkeen. Muun muassa tällaista toimintakulttuuria eteenpäin viemällä teillä on mahdollisuudet saavuttaa itsellenne antoisa työura. Työura, joka kestää ehkä seuraavat neljäkymmentä vuotta ja työura, jonka aikana luotte hyvää tulevaisuutta itsellenne ja muille. Tänä päivänä teillä on tulevaisuuden avaimet käsissänne, menkää ja muuttakaa maailmaa!

Kiitän jokaista opiskelijaa tästä lukuvuodesta, läsnäolostanne ja vuoropuhelusta kanssamme. Te olette ahkeroineet ja tehneet parhaanne. Ensi lukuvuonna jatkavien kanssa aloitetaan osittain uudessa tilanteessa; Ivalon toiminnot siirtyvät tänne Inariin ja Liisan puoleksi ristitty laajennusosa täyttyy opiskelijoista. Kiitos opiskelijoille ja henkilökunnalle, että olette suhtautuneet tuleviin muutoksiin positiivisesti ja olleet omalta osaltanne viemässä muutosta eteenpäin.

34092528_10155649677082749_5637916493292240896_o

Kevätjuhlan musiikkiesitys – Heli Valkama. Kuva: Ulla Isotalo.

Kiitos opettajille siitä, että olette aktiivisesti ja positiivisesti ottaneet haltuun uutta ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöä ja uusia tutkinnonperusteita. Kiitos, että haluatte tehdä työtänne vahvasti opiskelijaa tukien. Kiitos asuntola- ja kiinteistöhenkilöstölle siitä, että asuntola on ollut hyvä ja siisti paikka levätä opintojen välillä sekä opiskelijoiden harrastetoiminnan tukemisesta. Kiitos keittiöhenkilökunnalle erityisen hyvästä ruoasta sekä siivoojille puhtaista ja hyväkuntoisista tiloista. Kiitos työpaikailla tapahtunutta oppimista ohjanneille. Kiitos hallinto- ja toimistohenkilöstölle siitä, että olette pitäneet oppilaitoksen talouden ja hallinnon ajan tasalla ja hyvässä järjestyksessä. Kiitos virtuaalikoululle, hanke- ja kansainvälisyydestä vastaavalle henkilöstölle verkostoitumisesta, innovatiivisuudesta ja siitä, että jaksatte kehittää. Kiitos erilaisia tapahtumia tuottaneille. Kiitos koko henkilökunnalle kokonaisuudessaan laadukkaasta ja ammattitaitoisesti työstä. Ja viimeisimpänä kiitokset myös tämän juhlan toteutuksesta vastaaville.

Lämpimät onnentoivotukset valmistuville hienosta saavutuksestanne. Toivotan teille ihanaa juhlapäivää ja aurinkoista, virkistävää kesälomaa.

 

Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen
rehtori

 

Saamelaisnuorten taidetapahtumassa toteutetun tubekilpailun sekä siellä vierailleen Mansikkkan (Maiju Voutilainen) innoittamana halusimme jatkaa ja vahvistaa hyvin alkanutta tubetusputkea!

 

Saamelaisalueen opettajat sekä muut asiasta kiinnostuneet saivat luokanopettaja, draamapedagogi ja tubetulkilta, Mervi Maatelalta, hyvin ajankohtaisen luennon ja konkreettisen koulutuksen liittyen tubettamiseen.

 

Maatela aloitti kertomisen omista taustoistaan ja siitä miten hän mm. päätyi Tubecon- tapahtuman tuottajaksi sekä miten hän on hyödyntänyt tubettamista osana opetusta.

 

Koulutuksessa osallistujat saivat kuulla tubeilmiöstä kaikessa sen monipuolisuudessaan, mutta myös kuinka tubettamista voi tuoda osaksi oppimista ja millaisia videoita eri oppiaineiden ja aiheiden ympärille voi tehdä. Workshopissa osallistujat pääsivät tutustumaan ja oppimaan kuinka videoida kuvataan ja editoidaan älylaitetta hyödyntäen. Koulutus toteutettiin lähikoulutuksena, mutta koulutukseen oli mahdollista osallistua streamin kautta.

 

Katso Mervi Maatelan jakamasta Kurkistus tubettamiseen & video työvälineenä -esitysmateriaalista lisää tubettamisesta, sen eri genreistä ja Suomessa suosituista tubettajista ja eri tubekanavista.

 

Koulutuksessa näytetty video Eräjormasta on myös katseltavissa Youtube-videopalvelussa. Kannattaa katsoa ja ihastua!

 

Mervi Maatela on Rovaniemeläinen, Helsingissä asuva kasvatustieteen maisteri (KM), luokanopettaja, draamapedagogi, mediakasvattaja ja ”tubetulkki”. Hän opiskelee Lapin yliopistossa audiovisuaalista mediakulttuuria ja hän on ollut myös tuottamassa Suomen suurinta tubekulttuurin tapahtumaan Tubeconia.

 

 

Hänet on nähty myös aiemmin Inarissa, Nuorisokeskus Vasatokan järjestämässä Ovttas-Yhdessä 2017 -juhlaseminaarissa.

Video- ja tubekoulutus rahoitettiin Arktista pedagogiikkaa -hankkeesta.

ITK_TERVETULOAHämeen kesäyliopiston koordinoima Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi on Suomen suurin digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma. Konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990 jolloin osallistujia oli 177 ja tänä vuonna 2018 niitä oli noin 2000. ITK on tapahtuma kaikille koulutuksesta, oppimisesta, opetusteknologiasta ja sen käytöstä kiinnostuneille. Konferenssissa on vuosittain joku teema ja tänä vuonna se oli “Digiajan löytöretkeilijät”.

Arktista pedagogiikkaa -hanke päätti hakea ITK-päiville foorumiesiintyjäksi ja iloksemme hakemuksemme hyväksyttiin ja aloimme suunnittelemaan matkaa kohti Hämeenlinnaa.

Lotta.PNGITK-päivien avajaiset järjestettiin Aulangon kylpylähotellin isossa Areenassa, josta mieleenpainuvimman esityksen piti erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara Helsingin yliopistosta. Lotta puhui siitä miten usein kaikki paukut laitetaan oppilaiden heikkouksien parantamiseen, jolloin vahvuudet jäävät usein huomaamatta. Eli pitäisi ennemminkin keskittyä siihen missä kukin on hyvä. Lotta on julkaissut Kaisa Vuorisen kanssa “Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa” -kirjan, jonka esittelytekstissä lukee: “Luonteenvahvuuksiin keskittyvä opetus vaikuttaa oppimiseen pitkäkestoisemmin ja johtaa tyydyttävään elämään todennäköisemmin kuin vain tiedolliseen osaamiseen keskittyvä opetus. Alasta tai ajasta riippumatta menestymme vahvuuksiemme avulla.” Lotta ja Kaisa kuuluvat Positiivinen CV -tiimiin, jossa on mukana neljä jäsentä. Positiivinen CV eli PCV on osaamisen ansioluettelo, jonka avulla lapsi ja nuori oppii tunnistamaan vahvuuksiaan.

AnneArvioinnin haasteita pohdittiin yhdessä Anne Rongaksen vetämässä Arvioinnin taika(a) -foorumiesityksessä. Myös yleisö pääsi kommentoimaan arviointia koskeviin väittämiin kätevästi kääntymällä joko samaa mieltä olemalla oikealle tai eri mieltä olemalla vasemmalle. Yleisö pääsi kommentoimaan valintojaan ja asiantuntijapaneeli toi oman katsantokantansa arviointia koskevien väittämien aiheisiin. Päälimmäisenä jäi mieleen arviointikulttuurin muutos ja se, että myös oppilaiden vanhempien tulisi olla tietoisia uusista arviointiperusteista ja -tavoista. Toisaalta arvioinnin tärkeä kulmakivi on tavoitteiden kirjoittaminen näkyviksi, jotta oppilas/opiskelija on selvillä, mitä milloinkin arvioidaan.

kartta.PNG

© Tauno Ljetoff

Tämän jälkeen olikin jo meidän vuoromme esiintyä. Aiheenamme oli “Arktista pedagogiikkaa – kohti uutta opettajuutta ja monimuotoista oppimista saamelaispedagogiikan lähtökohdista”. Esityksen aloitti virtuaalikoulun vastaava suunnittelija Johanna Laakso kertomalla Virtuaalikoulusta ja Arktista pedagogiikkaa -hankkeesta. Aloituspuheenvuorosta on pakko mainita paras diamme, jossa oli karttakuva siitä, miten me näemme maailman täällä pohjoisessa Saamenmaalla. Johanna käytti aloituspuheenvuorossaan yleisöä osallistavaa tekniikkaa liimaamalla muistilappuja osallistujien tuoleille, joissa on vastauksia muutamiin peruskysymyksiin koskien Virtuaalikoulua. Näin asiat saatiin ehkä paremmin jäämään kuulijoiden mieleen.

Helmivyo

Kuva Ulla Isotalo

Johannan jälkeen koltansaamen kielen ja kulttuurin opettaja Tauno Ljetoff kertoi siitä miten SAKK vei 40 opintoviikon koltansaamen kielen ja kulttuurin opinnot verkkoon ja jakoi ne kahdelle lukuvuodelle. Virtuaaliopinnot onkin oiva mahdollisuus pienelle kolttayhteisölle ja varsinkin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuville työssäkäyville aikuisille ottaa takaisin sukujensa ja vanhempiensa äidinkieli. Virtuaalikoulussa opiskelijat oppivat kielen, lisää kulttuuria ja samalla vahvistavat saamelaisidentiteettiään. 

Dia.PNG

Kuva: Ulla Isotalo

Lopuksi pohjoissaamen kielen ja kulttuurin lehtori ja etäopetuksen edelläkävijä Ellen Pautamo kertoi monimuotoisesta, mielekkäästä ja motivoivasta etäopetuksesta. Etäopetus ei ole vain puhuvia päitä vaan uusi opetusteknologia mahdollistaa uuden oppimiskäsityksen mukaisen, opiskelijoita osallistavan työtavan, mikä puolestaan edesauttaa kielen omaksumista ja oppimista. Kielenopetuksessa netti on mitä mainioin apuväline, koska sieltä löytyy autenttista materiaalia ajankohtaisista asioista, niin kirjoitettua, puhuttua kuin videoitua. Koska saamenkielistä opetukseen tarkoitettua materiaalia on rajallisesti, opetuksessa tärkeä rooli on opiskelijoiden itse tuottamassa oppimismateriaalissa. Netti avaa ikkunan saamen kieleen, vaikka asuisi kaukanakin saamelaisalueelta.

Esityksemme päätteeksi saimme aplodit ja lahjaksi huivit ja hatun:

onnelliset.PNG

Ellen Pautamo, Johanna Laakso ja Tauno Ljetoff

Tämän jälkeen alkoi huikomaan ja siirryimme lounaalle. Maittavan salaattilounaan jälkeen osallistuimme kolmistaan etäkoulu Kulkurin “Verkko-opetuksen laatutalkoot” -luennolle. Kulkuri on ulkomailla asuvan oppilaan etäkoulu, jossa lapsi oppii suomen kieltä ja suomeksi – tarvittaessa vaikka koko Suomen perusopetuksen oppimäärän. Etäkoulu kokosi pari vuotta sitten laatutyöryhmän opettajista ja työryhmän tuotoksena syntyi konkreettinen verkko-opetuksen laatukäsikirja, joka löytyy osoitteesta: https://peda.net/kulkuri/kulkurikoulu/kasikirja.  Luennon aikana syntyi idea mm. siitä, että meillä olisi hyvä olla olemassa etäopiskelijan opas, jonka voisimme jakaa opiskelijalle hänen aloittaessaan meillä opinnot.

kahvilla.PNG

Ellen Pautamo ja Tauno Ljetoff

Tämän jälkeen alkoikin kahvihammasta kolottamaan ja siirryimme SanomaMedian järjestämään kahvinurkkaukseen, jossa nautimme ansaitut cappucinot ja tuplaespressot. Pää oli uusia ideoita täynnä ja ennen hotellille paluuta piipahdimme vielä yhdellä luennolla.

peli

Johanna osallistui Serious Games Platform for Business and Education -hankkeen “Pelillistäminen ja visualisointi Moodle-ympäristössä” -luennolle. Hankkeessa pilotoitiin erilaisia pelillistämisen ja visualisoinnin tapoja. Pilotoidut opintojaksot toteutettiin Moodleen perustuvalle DIGMA.FI -oppimisalustalla. Moodlen Game-lisäosa sisältää erilaisia pelipohjia, jotka voi lisätä aktiviteetteina Moodle-kurssille. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen luento, josta saa varmasti vinkkejä verkko-opetuksen kehittämiseen Sakk:ssa.

Johannan ollessa luennolla, Tauno ja Ellen kiertelivät ITK-standeilla ja onnistuivat mm. tapaamaan tuttuja aikaisemman Aktiivi-hankkeen ajoilta, pääsivät keskustelemaan saamen kielen yo-tutkinnon sähköistämisesestä ja tutustuivat uusien opetusteknologioiden maailmaan. ITK-päivät ovat onnistuneet luomaan innostuksen meiningin, joka väkisinkin tarttuu osallistujiin. Keskustelut viriävät helposti, kun painitaan yhteisten haasteiden ja uusien ideoiden vaikutuksessa. Energisoivaa! Ei ihme, että monet tulevat vuosi vuoden jälkeen aina uudestaan, aina oppii uutta!

Pitkän päivän jälkeen siirryimme bussilla hotellille josta Ellen jatkoi takaisin kotiinsa Tampereelle ja Johanna ja Tauno siirtyivät hotellille lepäämään. Iltaohjelmana ei ollutkaan shoppailua vaan siirryimme syömään nepalilaiseen ravintolaan ja tämän jälkeen oli tarkoitus osallistua Maija Vilkkumaan keikalle Aulangon Areenalla, mutta väsyneet matkalaiset siirtyivätkin ajoissa yöpuulle. 🙂

Johanna Laakso, Tauno Ljetoff ja Ellen Pautamo
Virtuaalikoulu

ArcticSkills 2018, Tornio

t1

Arctic Skills 2018 kilpailutapahtuma järjestetään tänä vuonna kolmatta kertaa. Isäntämaana toimii Suomi ja kisakaupunkina Tornio. Tapahtuman pääorganisoinnista vastaa Kemi-Tornionjokilaakson koulutuskuntayhtymä, Lappia. Saamelaisalueen koulutuskeskus on ollut aktiivisessa roolissa poronhoidon ja duodjin kilpailutehtävien laatimisessa. Päävastuu tehtävistä on ollut koulullamme, mutta tehtävien viimeistelyyn osallistui myös Norjasta Sámi allaskuvla.

 

Tapahtuman varsinainen kilpailupäivä on keskiviikko 18.4, mutta tapahtuma on koonnut osallistujia Venäjältä, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta kisakaupunkiin jo maanantaista 16.4 lähtien. Kaukaisimmat kisaajat ovat saapuneet Taimyrista asti. Kilpailijoiden ja experttien (valmentajien) tutustuminen kisa-alueeseen sekä tehtäviin tapahtui 17.4 tiistaipäivän aikana ja ilta päättyi avajaisseremoniaan, jossa jokainen kilpailija esiteltiin. Tiistaipäivän aikana ohjelmassa oli myös workshop, jossa keskusteltiin tulevaisuuden näkymistä ArcticSkills-kisoja ajatellen. Tapahtuma hakee seuraavien kolmen vuodena aikana selkeää toimintamallia ja vahvoja yhteistyökumppaneita työelämästä. Tärkeänä osana kilpailujen lisäksi tapahtuman tavaoitteena on luoda verkostoja arktisella alueella toimivien ammatillisten kolutuksenjärjestäjien välille sekä matalankynnyksen malleja opiskelija- ja opettajavaihtoihin.

 

Aiemmat kisat on järjestetty vuonna 2016 Norjan Kirkkoniemessä ja viime vuonna 2017 kilpailut järjestettiin Venäjällä Murmanskissa. Tänä vuonna Barentsin alueen, pohjoisen Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän ammatillisten oppilaitosten opiskelijat kilpailevat 14 eri lajissa. Yhteensä kilpailijoita on noin 50. Joukkueiden ja kisadelegaatioiden, lisäksi Tornion kampuksella on runsaasti mm. kutsuvieraita ja paikallisten yläkoulujen oppilaita. Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta mukana on kaksi kilpailijaa. Poronhoidossa kilpailee Karesuvannosta kotoisin oleva Marianne Ketola. Duodjiin koulultamme osallistuu Kilpisjärvellä asuva Emilia Laitinen, joka on aloittanut oman kilpailunsa jo tiistaina kaavojen piirtämisellä. Kilpailuja voi seurata live streamin kautta ja sosiaalisessa mediassa #arcticskills2018.

Live stream: http://arcticskills.com/2018/04/17/live-stream/

 

t2

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen tiimi (vasemmalta lukien): Koordinaattori Tiisu-Maria Näkkäläjärvi, poronhoidon expertti Leena Magga, poronhoidon kilpailija Marianne Ketola, tsemppari Harri-Aslak Jomppanen, duodjin kilpailija Emilia Laitinen ja duodjin expertti Anniina Turunen.

 

t3

Poronhoidon kilpailijat.

 

t4.jpg

Design and duodji kilpailijat.

 

Teksti: Tiisu-Maria Näkkäläjärvi

%d bloggers like this: