Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Työssäoppiminen Kanadassa

Suoritin viimeisen työssäoppimiseni matkailupalvelujen tuottajaksi Prince Georgessa, missä myös opiskelin North2North vaihtovuoteni. Työssäoppimispaikasta sain ajatuksen yhdellä yliopiston kursseista, jolloin Annie Doran esitteli organisaatiota Tourism Prince George. Tartuin Annieta hihasta ja pian minulla olikin työssäoppimispaikka kuukaudeksi valmiina.

Prince George ei ole Kanadan turismikeskeisimpiä kaupunkeja ja mielenkiinnolla halusin tietää alueen markkinoinnista ja kuinka kaupunki ylipäänsä saa houkuteltua turisteja. Selvitin uskomattoman hyvät ulkoilumahdollisuudet, kalliokiipeilyn, melonnan ja maastopyöräilyn eri mahdollisuudet sekä talvella hiihto – ja laskettelumahdollisuudet, urheilu ja erähenkinen ei takuulla kyllästy Prince Georgeen. Kaikki on lähellä ja lentokenttäkin vain kivenheiton päässä.

kahvila   viinitilalta

Työssäoppimiseeni kuului osallistua Tourism Prince G13480037_924497747672894_5892364_neorgen uusien nettisivujen tekoon, ottamalla kuvia ja keräämällä tietoa alueen yrityksistä. Tämä onnistui parhaiten jalkautumalla yrityksiin ja tutustumalla Prince Georgen yrittäjiin. Kuukausi oli antoisa ja pääsin myös tapaamaan bloggareita sekä osallistumaan muutamaan fam-tapaamiseen (jonka kautta kaupungin viinitila Northernlights winery ja olutpanimo Cariboos tulivat tutuiksi). Englannin kieleni parantui huomattavasti, kun sitä oli pakko puhua töissä ja kotona.

Vaikka Prince George tarjoaa hienot urheilu ja eräilymahdollisuudet, se ei ole pyöräilijöiden tai jalankulkijoiden kaupunki. Isot rekat ajavat kovaa vauhtia ja kävelytiet ovat suomalaiseen makuun mitättömät, kaupunki on rakennettu käytännössä autoja varten. Tapanani oli ajaa pyörällä töihin ja takaisin kotiin, melkoista taiteilua ja rekkojen varomista se vaati, mutta onneksi mitään ikävää ei tapahtunut.13479402_924500814339254_1825073000_n Neljän valtatien risteyksessä sijaitseva Prince George houkuttelee tiettävästi huumekauppaa ja vankilan läheisyys nostattaa myös levottomuutta. Prince George ei ole Kanadan helpoin kaupunki markkinoida ja mielestäni Tourism Prince George tekee kovaa työtä turistiensa eteen. Haluan kiittää kaikkia työkavereita Tourism Prince Georgessa mukavasta ja antoisasta kuukaudesta ja toivon tapaavani heidät mahdollisimman pian, työilmapiiri oli mainio ja tunsin, että panostani arvostettiin.

13472231_924497744339561_1139045310_n     13446015_924498261006176_787950851_o

Suosittelen työssäoppimista ulkomailla kaikille matkailun perustutkinnon suorittajille. Työssäoppimisen jälkeen kädessä on sekä kokemusta että erilaista näkemystä ja vertailukohdetta Suomeen ja matkailun työpaikkoihin Suomessa. Uskalla lähteä – matkailu avartaa, vai miten se oli?

13467294_924498177672851_1747432270_o

Kiitos,
Susanna Koistinen

P.S.
Erikoisen näköinen rakennus on nimeltään Books&Company, suosikki paikkani kaupungissa, siinä yhdistyi kirjakauppa ja kahvila. Ihana! Ja yläkerrassa oli neulonta ja lankakauppa, jossa myös vierailin ahkerasti.🙂

Kuvan, jossa kalliokiipeilen otti ystäväni Taylor McElderry.

Kuva, joka on otettu hieman korkeammalta, on viinitilalta.

Jos on kysymyksiä niin eikun vaan!

Tallenna

Arktista pedagogiikkaa -hankkeen (ESR) opettajia ja hanketoimijoita kokoontui 13.6. työpajaan Saamelaisalueen koulutuskeskukseen Inariin. Pigga Keskitalo ja Päivi Rasi Lapin yliopistosta alustivat aiheesta ”Arktinen pedagogiikka, uusi opettajuus ja uudet mediat”. Sitä seurasi opettajatiimien huima ideointi erilaisista opetuspiloteista, joissa opiskelijoiden omilla videotuotannoilla tuetaan arktiseen luontoon, saamelaiskulttuuriin ja -elinkeinoihin liittyvän osaamisen kehittymistä. Katso päivän videokooste!

Vastaavat työpajat toteutetaan myös Utsjoen ja Enontekikön kuntien kouluissa syyskuussa 2016. Opettajilta toivotaan runsasta osallistumista ja luovia ratkaisuja! Workshopin jatkotyöstönä toteutetaan koulutuksia erilaisiin pedagogisiin teemoihin ja TVT-työvälineisiin ja -ratkaisuihin, opettajat saavat myös ohjausta opetuksellisiin pilotteihinsa.

Lue Päivi Rasin kirjoitus Arktista pedagogiikkaa -hankkeesta myös mediakasvatusseuran portaalista.

Virtuaalikoulu ja Arktista pedagogiikka hanketoimijat toivottavat hyvää ja aurinkoista kesää sekä kiitokset kaikille tänä lukuvuonna yhteistyötä kanssamme tehneille!

KEVÄTJUHLAPUHE 3.6.2016

 

Matkailualan lehtori Irma Lehtolan juhlapuhe 3.6.2016 Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kevätjuhlassa

Arvoisa rehtori, rakkaat työkaverit ja kesälomaa odottavat opiskelijat, hyvät juhlavieraat

Haluaisin jakaa teille elämänkokemukseni. Olenhan nyt 63 vuotta opiskellut elämää.

Valitettavasti jokaisen on itse hankittava omat kokemuksensa. Usein kantapään kautta. IMG_2290Minulle on sanottu, että hyväksy vanheneminen iloisesti, niin tulet iloiseksi. Katsotaan! Ensimmäinen ja ainoa ikäkriisi minulla oli kolmekymppisenä. Silloin mietin, että tässäkö se nyt oli – se minun elämäni. Nelikymppiset pelkäävät työpaikkojen puolesta, sillä eihän sen ikäinen enää töihin kelpaa. 50 vuotta täyttäneet ovat jo lähes vainajia, vaikka vanhat hipit väittävät elämän oikeastaan alkavan vasta silloin. Olen vanhojen hippien kanssa samaa mieltä. Poliitikot painostavat kuusikymppisiä yrittäjiksi ja mummoja Excel-kursseille. Turhaan meni joutovuosien odottelu, sillä pian eläkkeelle lähtijät arvotaan. Sellainenko on tulevaisuutemme?

Mutta takaisin asiaan eli muutamia hajanaisia ajatuksiani tässä jaan ja toivon teidän niitä pohtivan.

Avainsanana oppiminen

 

Ensinnäkin: Mikä ero on koululla ja elämällä? Koulussa opitaan ensin ja testataan vasta sitten. Elämässä taas testataan ensin ja opitaan vasta sen jälkeen. Emme kuitenkaan opiskele koulua vaan elämää varten. Opettajat kyllä avaavat oven, mutta sisään on astuttava ihan itse .

 

Kun nuoret ylioppilaat nostavat valkolakin päähänsä, se on virstanpylväs opinmatkalla ja ansaitsee kaiken arvostuksen, halaukset ja onnentoivotukset. Nämä nuoret ottavat jonakin päivänä haltuunsa maan, jonka edellinen sukupolvi heille luovuttaa. Jos voimme siirtää heille myös henkistä pääomaa (tietoja, taitoja, positiivisuutta, itseluottamusta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin), annamme heille korvaamattoman lahjan.

 

Hyvät valmistuvat opiskelijat! Te olette nyt saaneet kokea yhden tai useamman vuoden Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Kaikki tieto, taito ja osaaminen on teidän itsenne hankkimaa. Koulun henkilökunta on tarjonnut teille ympäristön, jossa on mahdollista oppia ja kasvaa. Ketään ei voi pakottaa oppimaan, syömään, liikkumaan, nauttimaan elämästä.  Jokaisen täytyy itse osata valita monista vaihtoehdoista ne itseä innostavat asiat. Vai ovatko vaihtoehdot joko opit tai itket ja opit? Saattaa se joskus tuntua siltäkin.

 

Asenne ratkaisee

 

Toiseksi: Luovat ihmiset ovat toisinajattelijoita. Tämän ohjeen mukaan luovuus tulee siitä, että teemme asioita toisin. Olisihan se hullunkurista hiihtää samaa latua kuin muut ja uskoa päätyvänsä eri paikkaan. Umpihangessa tarpominen tosin voi vähän sattua, ainakin siinä tulee hiki. Oman mottoni olen lainannut Johannes Linnankoskelta: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”. Sinne umpihankeen aion kuvainnollisesti nyt sukeltaa, kun eläkepäivät koittavat.

Toivo Kärki on sanonut, että ainoita oppineita ovat itseoppineet, sillä muut ovat opetettuja. Aiempiin sanoihini vedoten voimme kai todeta, että opetuksesta huolimatta me kaikki olemme itseoppineita. En väheksy kirjaviisautta tai koulutusta; päinvastoin, mutta tiedän kokemuksesta, että papereilla ja tutkinnoilla ei sellaisenaan mitään merkittävää synny. Kaiken menestyksen perustana on sisäinen roihu ja asenne. Siitä syntyy yhdessä osaaminen.

 

Hyvä elämä ja haaveet

 

Kyläkauppias Vesa Keskinen jäi aikoinaan pisteen päähän kauppakorkeakoulun pääsykokeesta.  Minulla jäi puuttumaan kaksi pistettä. Kukapa tietää, missä olisimme, jos se reitti olisi auennut. Nyt Vesa Keskinen sanoo olevansa kuin mehiläinen, joka uhmaa luonnonlakeja. Mehiläinen ei lentäisi, jos se tietäisi, ettei se fysiikan lakien mukaan ole mahdollista. Keskinen on irrottautunut tiedon kahleista ja hämmästyttää saavutuksillaan tohtorit ja maisterit, joiden mielestä menestys Tuurissa olisi utopiaa. No, näitä esimerkkejä voi olla lähempänäkin. Isotkin asiat ovat saaneet alkunsa pienestä. Suuria saa ja pitää haaveilla!

 

Palaan vielä menestykseen tai myötätuuleen, jota hyvän elämän elämisessä tarvitaan. Menestys on synnynnäisten ja hankittujen ominaisuuksien summa kerrottuna asenteella. Maailma on täynnä yltäkylläisyyttä, onnellisuutta ja mahdollisuuksia. Synnymme tänne ilman manuaaleja, kompuroimme, epäonnistumme, siirrymme kriisistä toiseen – ja samaan aikaan kasvamme, opimme ja kehitymme. Elämän runsaudensarvesta riittää jokaiselle, kun on valmis maksamaan hinnan. Vain ahkeroimalla ja nauttimalla elämästä pääsee osalliseksi runsaudensarvesta.

 

Monet ovat ehdollistettuja uskomaan, ettei heille kuulu se kaikki hyvä, josta he haaveilevat. Kun päästät irti ympäristön luomista uskomuksista, otat maailman haltuusi. Määräät itse elämäsi tahdin, ja jos et niin tee, joku toinen tekee sen puolestasi. Jotkut alkavat oppia vasta, kun ovat lopettaneet opintonsa. Elämänkoulussa parhaat todistukset jaetaan reputtaneille.

Hyvän elämän salaisuus on sinulla jo. Kuuntele sydämesi ääntä, palvo perusasioita, tule tietoiseksi arvoistasi.  Kun sinulla on päämäärä, kun tiedät miksi, tiedät kyllä miten.

 

Lähtekää oppimaan!IMG_2372

 

Lopuksi runo, jonka olen joskus saanut ystävältäni:

 

Taikuri jos olla voisin
arvaa mitä taikoisin!
Aikaa, joutoaikaa soisin sulle.
Kerron tarkemmin.

Aikaa kuulla, nähdä, olla
tehdä mitä huvittaa, 
metsissä ja tuntureilla
rauhoittuen vaeltaa.

Aikaa kirjoihin ja lauluun,
lämpöön, tuoksuu syreenin,
aikaa väljään aikatauluun,
arkipäivän iloihin.

Aikaa uniin, haavekuviin,
pieniin hetkiin hulluuden,
ystävien seuraan, huviin,
aikaa olla ihminen. 

Taikuri jos olla voisin
rauhaa sulle loihtisin,
aikaa yksin oloon soisin,
taivaan, tähdet iltaisin.

 

Irma

(Juhani Töytärin ajatusten innoittamana)

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE TOIVOTTAA SAAMELAISALUEEN KOULUTUSKESKUS!

 

Virtuaalikoulussa luodaan ja kehitetään Arktista pedagogiikkaa ESR-hankkeessa 1.3.2016-28.2.2018. Arktisen pedagogiikan avulla ylitetään haasteita kuten etäisyydet, harva asutus ja muut olosuhteet. Arktinen pedagogiikka on koulutusta alueen ihmisiä ja kulttuuria kunnioittaen, tieto- ja viestintäteknologian uusia mahdollisuuksia hyödyntäen.

Hankkeessa testataan ja kehitetään uusia pedagogisia ratkaisuja arktisten alueiden
toisen asteen opetuskäyttöön. SAKK on hankkeen toteuttaja ja Lapin yliopisto toimii osatoteuttajana asiantuntijaroolissa. Utsjoen, Enontekiön ja Inarin kunnat rahoittavat hanketta, jonka toimet kohdentuvat mm. kuntien opetustoimeen. Inarin kunnasta yhteistyössä on mukana Elinkeinot & kehitys Nordica, jonka tavoitteena on mm. laajentaa palveluitaan myös etäympäristöihin.

Yhteistyö opetushenkilöstön kanssa

Uusien tieto- ja viestintätekniikkaa (TVT) hyödyntävien ratkaisujen lähtökohtana ovat opiskelijoiden elämismaailmat: Pohjois- ja Tunturi-Lapin alueen pitkät välimatkat ja harva asutus, arktinen luonto, saamelaiselinkeinot sekä saamelaiskulttuuri. Tavoitteena on saada oppijoiden omat elämismaailmat entistä paremmin osaksi opetusta ja oppimista: Miten digitaalisten välineiden ja sovellusten avulla on mahdollista tukea esimerkiksi perinteisten elinkeinojen oppimista, opettamista ja perinteen säilyttämistä? Miten opiskelijoiden elämismaailmassa olevien osaajien kokemukset ja osaaminen saadaan TVT:n avulla mukaan opetukseen ja oppimiseen?

Arktinen pedagogiikka huomioi alueen kulttuurit, niiden kehittämisen sekä kulttuurisensitiivisyyden. Lähtökohtana ovat saamelaisen yhteiskunnan tarpeet. On tärkeää huomioida erilaisista koulutus- ja kulttuuritaustoista tulevat ihmiset sekä perinteisten elinkeinojen linkittyminen nyky-yhteiskuntaan.

Kartoitamme hankkeeseen osallistuvien tahojen kehittämistarpeita ja toiveita siitä,
millaisten TVT:tä hyödyntävien pilottien avulla opiskelijoiden elämismaailmoja voitaisiin valjastaa entistä paremmin osaksi opetusta ja oppimista. Tarkoituksena on löytää yhteistyöopettajia, joiden kanssa pilotoidaan uusia, TVT:tä hyödyntäviä pedagogisia ratkaisuja oppilaitoksen sisäisenä tai oppilaitosten välisenä yhteistyönä. Yhteistyön lähtökohtana voi olla esimerkiksi ilmiöpohjaisen opetuskokonaisuuden pilotointi. Pilotoinnin tuloksia voidaan mallintaa ja esitellä esimerkiksi posterinäyttelynä sekä erilaisina TVT-tuotoksina.

Projektiin mukaan lähteville opettajille

Projektin aikana sinulla on mahdollisuus kokeilla tuetusti uusia opiskelijalähtöisiä pedagogisia ratkaisuja ja digitaalisia välineitä:
• etäällä asuvien opiskelijoidesi verkko-opetukseen ja -ohjaukseen
• arktisen luonnon, vuodenaikojen, saamelaiselinkeinojen ja –kulttuurin entistä parempaan huomioimiseen opetuksessasi

Käytännössä sinun on mahdollista toteuttaa yhteistyössä toisen/toisten opettajien kanssa yllä olevia tavoitteita toteuttava opetuspilotti oman opetuksesi lähtökohdista. Hankkeesta saat tukea sekä pedagogisiin ratkaisuihin että digitaalisten sovellusten valintaan ja käyttöön.

Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi:
• digitaalista mediatuottamista opiskelijoidesi kanssa: videoita, digitaalisia tarinoita, äänitallenteita ja muuta digitaalista / digitaalisesti tuotettavaa sisältöä
• ääni- ja videopalautteiden antamista etäällä oleville opiskelijoillesi
• etä- ja monimuoto-opetuksen suunnittelua ja toteutusta pedagoginen kehittäminen huomioiden

Tervetuloa kehittämään Arktista pedagogiikkaa!

Kalle

Projektin uusi tukihenkilö / kouluttaja Kalle Sulkamo esittäytyy. ”Kaikki kunnossa!”

 

 

Kansainvälinen aktiivi- ja seikkailumatkailun kehittämisfoorumi

Perm, Venäjä 10.-11.3.2016

 

Kutsu Permiin                                       

 

Minulla oli ilo saada kutsu Permin kaupungin matkailutoimistolta puhumaan aktiivilomien järjestämisestä Inarissa, Lapissa ja saamelaisalueella. Kutsuva taho kustansi matkat ja majoitukset.

 

Matka oli monessa mielessä antoisa. Ylipäätään voidaan sanoa, että palvelut matkan aikana tapahtuivat joustavasti. Venäjän sisäiset lennot Moskovan ja Permin välillä toimivat myös hyvin, Aeroflotin palvelu pelasi ja samoin koko foorumi oli hyvin organisoitu, joskin ensimmäinen seminaaripäivä oli melko pitkä. Iloitsin kuitenkin kutsusta, ja ensimmäistä kertaa matkustin työasioissa Venäjälle yksin. Perillä eteläisen Ural-vuoriston kainalossa Permin miljoonakaupungissa odotti mielenkiintoinen tapahtuma, emännät ja isännät, aina niin tarpeelliset tulkit sekä tapahtumaa kovin jännittäneet nuoret tulkkiopiskelijat. Turhaa jännittivät, sillä kaikki meni hyvin, vaikka ensimmäistä kertaa vasta olivat tulkkaamassa.

 

20160311_181430

 

Kansainvälisiä puhujia ja painetta arktiselle alueelle

 

Meitä oli yhteensä 5 ulkomaalaista puhujaa, todella seikkailullisiin elämysmatkoihin (Afganistan jne.!) keskittynyt Mart Reimann Virosta, skotlantilainen Benjamin Carey Dunira Strategysta ja Gavin Bell, jotka molemmat ovat pitkän linjan toimijoita maailman matkailujärjestö UNWTO:ssa. Lisäksi puhujina oli unkarilaistaustainen Sandor Fabian ja minä SAKK:sta. Lisäksi oli liuta venäläistaustaisia esiintyjiä. Ensimmäisen päivän seminaarissa oli n. 300 yrittäjää kuuntelemassa ja kyselemässä. Oli mielenkiintoista jälleen huomata Venäjän matkailun elävän todella erilaisissa rakenteissa kuin meillä – rakenteet ovat vielä pitkälti kehittymässä. Yrittäjillä on paljon haasteita infran, turvallisuuden, palveluketjujen ja yhteistyön ja lupien tiimoilta, vaikka paine matkailun kehittämiseen onkin Uralin kupeessa suurta. Halutaan kehittää vuorilla tapahtumaa turismia, laskettelua, moottorikelkkailua, myös poromatkailu tuli esille. Lisäksi kansallinen strategia tällä hetkellä tukee Venäjän arktisten alueiden matkailun kehittämistä, joka on tietysti alueellisille toimijoille positiivinen asia. Seminaarin oheen mainostettiin ennakkotiedoissa ”kalastajat ja metsästäjät” -näyttelyä ja näyttelyn avajaisia, joita odotin innolla. Osoittautui, että kyseessä olikin aktiivivälineiden ja -laitteiden myyntitapahtuma, vaikka voihan sitä näyttelyksikin kutsua. J Myynnissä oli veitsiä, puukkoja, moottorikelkkoja, kalastusvälineitä, kumiveneitä, mönkijöitä, jopa iso vene komeili messuhallin keskellä melkoisine hintoineen.

 

20160312_071830

20160312_072154

 

Seminaarin satoa – väittelyä matkailun ja roskaamisen yhteydestä

 

Seminaarin kohokohta oli puhujien esitysten lisäksi loppuväittely, jossa keskusteltiin järjestetyn ja itsenäisen matkailun eroista ja itsenäisen matkailun sallimisesta tai edistämisestä Venäjällä. Valitettavaahan on, että itsenäinen matkailija on aika omillaan Venäjällä ja venäjän kielen taidon tulisi olla vähintään auttavalla tasolla, jotta matkustaminen itsekseen onnistuisi kunnolla. Siksi on varmaankin parempi suosia matkanjärjestäjiä – ainakin ensi kertaa kauemmas Venäjälle matkustettaessa. Näyttää myös siltä, että matkailijoita ylipäätään pidetään uhkana luonnonsuojelulle ja sen nähdään edistävän roskaamista. Kuitenkin kansainvälinen matkailija on nykyään hyvin tietoinen ympäristöasioista, eikä mielellään roskaa. Väittelyssäkin tuli lopulta ilmi ikävä totuus, että kyllä ne taitavat ennemmin olla kotimaisia paikallisia ihmisiä, jotka sitä luontoa roskaavat, eivät esim. ulkomaiset matkailijat.

 

Toinen seminaaripäivä järjestettiin läheisessä pienessä hiihtokeskuksessa, jonka omistaja oli todellakin satsannut rinteiden ylläpitoon ja muuhun, vaikka kyseessä olikin pieni, vielä esim. Saariselkää huomattavasti pienempi keskus. Välineistö ja laitteet olivat kuitenkin vanhempaa kalustoa, mutta hyvin toimivia. Hissin pystyi itse pysäyttämään tai laittamaan käyntiin valonkatkaisimelta näyttävästä napista. Ankkurihisseillä oli kuitenkin asianmukaisesti henkilökunta paikalla ojentamassa ankkurin asiakkaalle. Keskuksessa oli myös pieni kahvila ja erillinen pieni baari. Lisäksi keskus tarjosi vaatimatonta majoitusta. Keskuksen yrittäjä toivoi jatkossa kovasti kehittämistä ja tukea valtion taholta, sillä hintataso on tällä hetkellä Venäjällä hyvin matala eikä millään tavalla verrattavissa länsimaiseen hintatasoon ja näin ollen investointien tekeminen on lähes mahdotonta pienyrittäjille.  Nähtäväksi jää, miten alueita edelleen kehitetään. Joka tapauksessa foorumi tuntui olevan tärkeä tapaamis- ja verkostoitumispaikka eri alueilla toimiville yrittäjille, ei-tuottoa-tavoitteleville organisaatioille ja hallinnon ihmisille. (Lisätietoja hiihtokeskuksesta voi käydä katsomassa http://www.polazna.ru).

 

20160311_175543

 

Maslenitsan pyörteissä

 

Venäläisen ”maslenitsan” eli paikallisen laskiaisen kunniaksi hiihtokeskus kuhisi toimintaa ja alueella järjestettiin jos jonkinmoista tapahtumaa: leikkimielistä kisailua, köydenvetoa, tanssia, maslenitsa-nuken polttamista, paikallista letkajenkan tapaista ja vaikka mitä muuta. Ja mehän tietysti osallistuimme kaikkeen. Varsinkin minä ja Mart Virosta olimme leikkimielisesti hyvin kilpailuhenkisesti liikkeellä uusien venäläisten ystäviemme keskellä.😉 Lisäksi saimme kokeilla hiihtokeskuksen rinteitä. Niitä oli kahta lajia: aloittelijoille – ja ammattilaisille. Välimuoto kuitenkin puuttui. Me menimme ensimmäisenä ammattilaisten rinteisiin. Luulen, että tämän keskuksen rinteet vastasivat suunnilleen Lapin keskusten punaisten ja mustien rinteiden välimaastoa, vaikka lopulta olimme kuitenkin vielä kaukana itse vuorista. Rinteet olivat hyvät joka tapauksessa lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä huolimatta ja välineet toimivat myös.

 

Lopuksi

 

Paluumatka sujui hyvin pienestä jetlagista huolimatta. Vaikka olen jo jonkin verran päässyt matkustamaan, en muistanut, kuinka kolmekin tuntia voi vaikuttaa yllättävän paljon vuorokausirytmiin. Suomen aikaan vähän ennen klo 9 aamulla sitten lauantaiaamuna söin lounasta Moskovassa ja odottelin konetta kotimaahan. Paikallisia matkamuistoja Permistä en löytänyt muuta kuin joitain pieniä savi- ja kivitöitä, mitä ostin mukaani Suomeen. Täytetyt sudet ja ilvekset jäivät tälläkin kertaa putiikin hyllylle. Kaikkiaan reissu oli monipuolisesti antoisa, mutta osittain oli surullista huomata paikallisten ihmisten huono työllisyystilanne ja talouden alasajo. Suuret maailman poliittiset liikkeet vaikuttavat lopulta kaikkein eniten tavallisiin ihmisiin. Toinen matkailun kannalta huomattava asia oli havaita tälläkin matkalla ulkomaalaisten matkailijoiden vähyys suurien kaupunkien kuten Pietarin ja Moskovan ulkopuolella. Moni yllättyi kuullessaan, että olin Suomesta. Monet matkanjärjestäjät ja seminaariosallistujatkaan eivät toistaiseksi koskaan olleet olleet tekemisissä suomalaisten kanssa eikä alueella muutenkaan liiku ulkomaisia matkailijoita lähellekään kansainvälisessä mittakaavassa. Tämä kertoo hyvin siitä, kuinka kansainvälisellä matkailulla Venäjällä on vielä paljon kehittymisen varaa – joskin monissa paikoissa saakin jo erittäin hyvää palvelua puhumattakaan Venäjän upeasta luonnosta ja hyvin rikkaasta kulttuurista, joita toivottavasti suojeltaisiin jälkipolvillekin.

 

Suuret kiitokset hienon ja tärkeän seminaarin järjestäjille.

 

 

Minna-Carita Haantie

Terveisiä taas Kanadasta!

 

12477019_864221677033835_340386909_o

Kevät on saapunut pitäjään ja lumi on melkein kokonaan sulanut Prince Georgesta. Teimme luokkaretken (field tripin), ORTM (Outdoor Recreation & Tourism Management) 202 luokan kanssa Wellsiin ja Barkervilleen. Wellsin ja Barkervillen kylät sijaitsevat Prince Georgesta parin tunnin ajomatkan päässä. Wellsissä asuu ympäri vuoden 250 henkilöä ja Barkerville on talvisin lähes asumaton.

12499150_864221720367164_1760373691_oWells on pieni kylä ke
skellä ei-mitään. Wellsissä ei ole internetyhteyttä ja puhelinkaan ei anna yhtään tolppaa, joka onkin yksi kylän erikoisista ja houkuttelevista ominaisuuksista. Wellsissä on mahdollisuus melkein kaikkiin ulkoilma-aktiviteetteihin. Kesäisin pääasiallisia aktiviteetteja ovat: mountain biking eli maastopyöräily vuorilla, kajakointi ja vaeltaminen. Talvisin Wellsissä voi moottorikelkkailla, hiihtää ja lumikenkäillä myös pilkkiminen on mahdollista. Joka kesä Wellssissä järjestetään Taide festivaali, joka vetää kylään tuhansia ihmisiä.

12722720_864221647033838_581176300_o

Barkerville rakennettiin 1861 kultaryntäyksen aikaan ja se olikin suuri kullankaivuu kaupunki omana aikanaan. Nykyisin Barkerville toimii historiallisena nähtävyytenä ja kesäisin sen kaduilla vaeltavat Mr. Barker ja muut entiset Barkervillen asukkaat (he tietenkin ovat näyttelijöitä, eivätkä oikeita itsejään, ei tehdä tästä walking deadia). Talot Barkervillessä ovat alkuperäisiä omalta ajaltaan, ja niiden remontointi kuuluu talvisin kylän työntekijöille, jotta kesällä vanha kultakaupunki on yhtä hyvässä loistossa kuin se on tavannutkin olla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Luokkaretki oli opettavainen ja kiinnostava. Kevään edetessä Barkerville herää henkiin näyttelijöineen ja ravintoloineen, kylässä on myös mahdollisuus yöpyä eli tämä on todellista elämysmatkailua.

 

Hauskaa kevään alkua,

 

Susanna K.

koistine@unbc.ca

 

H-hetki lähestyy

SAKK:ssa on menossa pohjoissaamenkielinen käsityökoulutus kovien materiaalien alalta, jonka laajuus on 180 osaamispistettä. Opinto-ohjelmaan kuuluu myös ensiapu 1 koulutus. Koska saamenkielisen väestön määrä on vain joitakin tuhansia ihmisiä, on koulutuksen järjestämisen suhteen lukuisia sellaisia haasteita, joita suomenkielisen koulutuksen kohdalla ei tule milloinkaan eteen. Mainitsen opettajien rekrytoinnin ja opetusmateriaalit. Niin, ja opettajien koulutustahan myös ollaan tehty.

Nyt kerron ensiapukoulutuksen järjestämisestä. Kurssin valmistelut aloitettiin jo vuosi sitten, joskus keväällä 2015. Piti selvittää kaikki, koska aikaisemmin ei kurssia ole saameksi koskaan pidetty. Selvisi, että Suomessa on yksi saamenkielinen henkilö, jolla on pätevyys antaa SPR:n EA koulutusta. Olisi myös toinenkin henkilö, mutta hän ei vielä kokenut kielitaitonsa olevan niin vahvaa, että olisi voinut luvata alkaa opettajaksi. Ymmärrän kyllä, koska terveydenhoitopuolella on taatusti myös paljon erikoissanastoa. No, ehkä myöhemmin sitten, kun kielitaito vahvistuu, oli yhteinen päätelmämme.

Toinen henkilö lupautui pitämään koulutuksen, jos vaan olisi saamenkielistä materiaalia, minkä mukaan mennä. SPR:n kanssa tehtyjen tekijänoikeusneuvottelujen jälkeen lupa käännättämiseen saatiin kesän jälkeen. Tässä oli apuun saatu Saamelaiskäräjien oppimateriaaliyksikkö. Asia oli käsitelty heidän lautakunnan kokouksessaan ja kääntämiseen tarvittava rahamäärä löytyi. Nyt kun nämä asiat olivat putkessa, niin sitten vaan ajankohdan sopiminen.

Ai niin, en muistanut mainita, että oppilaitoksemme suomenkielisillä ryhmillä EA 1 koulutus saatiin järjestettyä jo ajoissa syystalvella 2015, niinkuin lukusuunnitelmassa lukee. Saamenkielinen EA1 koulutus oli siirretty pidettäväksi nyt tammikuun loppupuolella, jotta opettajan opetusmateriaali saatiin käännätettyä, ja se tuli valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen joulua 2015. Kiitos siitä superpätevälle freelancerille, joka tekee työnsä ja pitää lupauksensa kellontarkasti!

Koska meidän opiskelijaryhmän lisäksi kurssille oli tilaa, niin suuressa viisaudessani kyselin apulaisrehtoriltamme, että tarjottaisiinko me kurssia myös SAKK:n ulkopuolisille henkilöille. Hän piti ajatusta hyvänä. Ninpä me SAKK:n tiedottajan kanssa laadittiin ilmoitus joulun alla Inarilainen lehteen. Tämäpä toi useita ulkopuolisia ilmoittautujia. Olin innoissani saavutuksestamme. Kurssihan oli sovittu viikonloppukurssiksi, koska opettajalla on päivätyö ja hän ei muulloin pääse.

H-hetki lähestyy. Olin varannut opiskelijoiden ruokailun, saanut EA-välineet Ivalosta Inariin, opattajalle majoitus SAKK:n asuntolasta sekä virka-auto hänen käyttöönsä, kun hänellä on ajomatkaa suuntaansa lähemmäs puolituhatta kilometriä. Kun olin pohtimassa, mikä luokkatila olisi paras paikka pitää kurssia, opettaja soittaa. Hän kertoo, että on estynyt tulemasta nyt. Syykin on täysin virkaehtosopimuksen mukainen. Harmittelemme yhdessä tilannetta.

Otan vielä yhteyttä toiseen pätevyyden omaavaan henkilöön. Keskustelu on rakentavaa, mutta en halua enkä edes voi pakottaa häntä pitämään kurssia. Valmistautumisaikaahan olisi ollut reilu vuorokausi. Nyt olin kuitenkin katsonut viimeisen oljenkorteni ja hoidettavaksi tuli kurssin peruuttaminen tältä erää.

Opiskelijoillemme lähetin tekstiviestin ja toimistostamme lähetettiin tieto ulkopuolisille ilmoittautuneille. Ulkopuoliset olivat varanneen majoituksia hotellista. Hotelli puolestaan oli ilmoittanut, ettei varausta voi peruuttaa eikä siten saada rahojaan takaisin. Osa katsoi, että SAKK:n tulisi maksaa tästä syystä heidän vaaraamansa majoituksen. Tämäkin on ymmärrettävä näkökulma varauksen tehneen henkilön näkökulmasta. Kyllähän minuakin ottaisi päähän turhasta maksaminen. Hotellin näkökulmaa en ymmärrä. Tällaisena viikonloppuna, kun Inarissa on Skábmagovat tapahtuma, niin luulisi, että huoneen myyminen toiselle henkilölle olisi suhteellisen helppoa.

Haroin hiuksiani ja ajattelin ottavani yhteyttä asiassa hotelliin ja keskustella, onko asia juuri näin. Kyllähän kurssi järjestetään, mutta juuri tänään perjantaina 22.1.2016 klo 10:00 en tiedä milloin se toteutuu. Nyt odotan selvyyttä siitä, että mikä Inarin majoitusliikkeistä on kyseessä. Rehtorikaan ei ole juuri nyt paikalla, enkä näin ollen pääse hänen kanssaan asiaa pohtimaan. Tässä vaiheessa työpäivää päätän jatkaa ensi syksynä aloittavien opetussuunnitelman päivittämistä.

 

Hyvää Skábmagovat 2016 viikonloppua!

 

 

Jouni Laiti

lektor / lehtori

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: