Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Uusi lukuvuosi on startannut täällä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja me, viimeisen vuoden liiketalouden opiskelijat, olemme alkaneet suunnittelemaan Inari business race -tapahtumaa yhteistyössä paikallisten yrittäjien sekä Elinkeinot ja Kehitys Nordican kanssa. Järjestettävä tapahtuma liittyy valtakunnalliseen Yrittäjän päivään ja se järjestetään Ivalossa sunnuntaina 3.9.2017.

Inari business race on hauska tapahtuma, jossa on luvassa leikkimielisiä liikunnallisia rasteja sekä ruokatarjoilu osallistujille. Tapahtumaan osallistuu yhdeksän paikallista yritystä, joista luokkamme jokainen opiskelija on valinnut yhteistyökumppanikseen yhden. Olemme yhteyksissä yrittäjien kanssa: vaihdamme mielipiteitä ja ideoita, suunnittelemme tapahtuman kulkua ja hiomme liikunnalliset rastit toimiviksi. Yhtenä tärkeimpänä tavoitteena tapahtumalla onkin lisätä vuorovaikutusta nuorten ja yrittäjien välillä.

 

blogi1

 

Viikko 1

 

Ensimmäinen kouluviikko lähti käyntiin työntäyteisissä merkeissä kampanjan suunnittelu- ja toteutusopinnoilla. Heti ensimmäisenä koulupäivänä kävimme läpi opintojakson sekä tapahtuman tavoitteita, aikataulua ja vastuualueita, ja saimme suunnittelun hyvin vauhtiin. Suunnittelimme myös Inari business race –pinssejä, joita kaikki tapahtuman järjestäjät voivat käyttää. Jokainen meistä oli selvästi vaihtanut työvaihteen päälle, sillä kaikki olivat motivoituneita ja toinen toistaan parempia ideoita syntyi jatkuvasti.

 

blogi2

 

”Kampanjasuunnittelu lähti mukavasti käyntiin. Paljon olemme saaneet aikaiseksi siihen nähden, että ensimmäinen viikko on vasta alkanut.” – Marita

 

”Olemme olleet ahkeria.” – Antti

 

Viikolla tutustuimme Inari business race –tapahtuman koordinaattoriin Sanna Aikioon, joka työskentelee Elinkeinot ja Kehitys Nordicalla. Hän kertoi Nordican toiminnasta, sekä tapahtumaan osallistuvista yrityksistä. Jokainen opiskelija valitsi itselle mieluisen kummiyrityksen, jonka kanssa suunnittelee tapahtumarastin sisältöä. Yhteistyö lähti käyntiin sähköpostitse ja tapaamisilla. Loppuviikko menikin mukavasti ideointiin ja suunnitteluun.

 

Viikko 2

 

Toisen viikon aloitti tapahtuman viikkopalaveri Elinkeinot ja Kehitys Nordicassa. Läsnä olivat Sanna Aikio, kehittämiskoordinaattori Marja Männistö, ryhmämme ja opettajamme Katriina. Molemmat osapuolet kertoivat, mitä tapahtuman eteen on jo tehty, ja mitä tullaan vielä tekemään tällä viikolla. Vasta palaverissa taisimme ymmärtää, kuinka paljon suunnittelua ja tehtävää tapahtuma vaatiikaan. Viikkopalaverin ansiosta pystyimme valmistautumaan hyvin edessä olevaan työsarkaan.

 

blogi3

 

Viikon kuluessa keskityimme rastien ideointiin sekä tapahtuman banderollin suunnitteluun. Muutaman teksti- ja värivaihtoehdon kautta saimme valmiiksi prototyypin banderollista, joka ripustettiin koulun seinälle katseita keräämään. Banderolli tullaan ripustamaan tapahtuma-alueen läheisyyteen ulos, joten huomioon oli otettava näkyvyys ja sääolosuhteet. Loppujen lopuksi kyltistä tuli kaikkien mielestä toimiva ja hieno.

 

blogi4.jpg

 

Loppuviikon suunnittelimme kampanjan mainostamista Ivalon S-Marketissa ja K-Supermarketissa. Sitä varten oli ideoitava tapahtumaesitteitä ja käytännön järjestelyitä. Toteutimme muutamia toisistaan poikkeavia esitteitä, jotta voimme valita niistä parhaimman ennen esittelyä. Vaikka viikon aikataulu oli suhteellisen tiukka, työtahtimme pysyi edelleen hyvänä.

 
”On ilahduttavaa huomata, että jokainen opiskelija on antanut oman panoksensa ja on ollut täysillä mukana tapahtuman suunnittelussa.” – opettajamme Katriina

 
Sanni Siirtola / LTPT1518

 

 

Viikko 3

 

Viikko alkoi viikkopalaverilla tapahtumakoordinaattori Sanna Aikion kanssa. Palaveri pidettiin vastavuoroisesti luokassamme. Jokainen opiskelija kertoi vuorollaan kuulumiset yhteistyöstä kummiyrityksen kanssa. Lopuksi kävimme vielä yhdessä läpi, mitä tulee tehdä ennen Inari business race -tapahtumaa.
Markkinoimme tapahtumaa monikanavaisesti eri medioissa, ilmoitustauluilla ja urheilukentän aitaan kiinnitetyllä banderollilla. Jalkauduimme ryhminä myös S-Markettiin ja K-Supermarkettiin jakamaan flyereita ja kertomaan tapahtumasta asiakkaille. Suurin osa ihmisistä oli avoimesti iloisia ja kiinnostuneita tapahtumasta. Jotkut jopa ottivat flyereita työpaikalleen jaettavaksi. K-Supermarketin seinälle saimme jättää mainostekstin vielä viikonlopun ajaksi.

 
Tapahtuma

 

Työt Inari business race -tapahtumassa alkoivat sunnuntaina 3.9. klo 14, jolloin yrittäjät ja muut tapahtuman järjestäjät saapuivat paikalle. Rastit laitoimme valmiiksi yrittäjien kanssa ennen yleisön paikalle tuloa. Rastipisteille vietiin pöytiä esitteitä varten sekä muita tarpeellisia tavaroita. Rastit oli sijoiteltu ympäri tapahtuma-aluetta. Yleisöä alkoi saapua paikalle klo 15.
Tänä vuonna yleisöä oli enemmän kuin aikaisemmissa yrittäjän päivä -tapahtumissa, joita olemme olleet järjestämässä. Lapsiakin oli paljon ja he suorittivat innokkaasti rasteja. Suurin osa kävijöistä piti eniten arctic outdoor coachingin rastista, jossa piti ilmaista kehonkieltä puisilla nalle-figuureilla.

 

blogi6.png

Kuva: Tero Titoff

 

Tapahtuman juontajana toimi yrittäjä Laura Peippo. Laura kertoi yleisölle Yrittäjän päivästä sekä Inari business race -tapahtumasta kokonaisuudessaan. Juontajana Laura oli todella energinen ja hauska. Hän haastatteli yrittäjiä ja yleisöä, kertoi jokaisesta rastista, muistutti yleisöä tarjottavista ja piti porukan liikkeellä. Toiminnallisten rastien lisäksi tapahtumassa oli kaikille avoin ruokatarjoilu, jossa oli tarjolla hernekeittoa, pannukakkua hillolla, sekä juotavaa. Lopuksi rastien suorittajien kesken arvottiin palkintoja. Palkintopöytä oli houkuttelevan näköinen, oli lahjakortteja ja liikuntaan liittyviä tavaroita. Tapahtuman järjestäjä muisti Sakk:n oppilaita, jotka olivat mukana tekemässä tapahtumaa. Sunnuntaina hyvin tehdystä työstä koulu antoi opiskelijoille korvaukseksi vapaapäivän.

 

blogi7

Kuva: Tero Titoff

 

Tapahtuman järjestäminen oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava projekti. Rastit olivat erilaisia ja monipuolisia. Opimme, että tapahtuman järjestämisessä on paljon niin näkyvää, kuin kulissien takanakin tehtävää työtä. Nuorta yleisöä olisi voinut olla enemmän ja pohdimmekin koulussa erilaisia syitä nuorten poissaoloon. Arvioimme myös tapahtuman ympäristöä. Mielestämme kaikki rastit olisivat voineet olla vaikka urheilukentän sisällä, jotta tapahtuma olisi ollut yhtenäisempi. Kokonaisuudesta jäi mukava tunne.

 

 
Opiskelijat  / LTPT1518

 

 

Arktista pedagogiikkaa -hanke järjesti perjantaina 22.9.2017 yhteistyössä Aluehallintoviraston, Mediakasvatusseuran ja Sámi allaskuvlan Norgesuniversitet -hankkeen kanssa ”Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista” -seminaarin. Tilaisuus järjestettiin Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa.

_MG_1078

Seminaariin olivat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet, varsinaisena kohderyhmänä olivat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien sekä Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston virkamiehet, rehtorit, opettajat sekä opiskelijat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, lukioista, Karasjoen joatkkaskuvlasta ja Saamelaisesta korkeakoulusta (Sámi allaskuvla, Koutokeino). Seminaariin oli ilmoittautunut n. 70 henkilöä ja lisäksi seminaaria seurasi streamattuna ainakin 100 henkilöä. Seminaari tulkattiin suomi-pohjoissaame-suomi.

 

_MG_1097

Seminaarin aiheena oli pelillistämisen mahdollisuudet opetuksessa ja kasvatuksessa ja elämysmaailman muutokset suhteessa uuteen oppimiseen. Myös oppimisen riemu ja muut myönteiset tunteet, joita pelien avulla voidaan saavuttaa, olivat tarkastelussa.

Tavoitteenamme oli, että seminaarin jälkeen ymmärrämme paremmin: Mitä pelillistäminen tarkoittaa käytäntöön vietynä? Mikä tekee ammattilaisen, millaisella koulutuksella syntyy hyviä ammattilaisia?

_MG_1092-3

Tilaisuuden avasi Mediakasvatusseuran puheenjohtaja Päivi Rasi (dosentti, apulaisprofessori). Päivi on viimeiset 15 vuotta tutkinut ja kehittänyt digitaalista teknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä.

 

_MG_1104

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori ja kuluvan toimikauden Arktisen yliopiston puheenjohtaja Liisa Holmberg esitti tervehdyksen Saamelaisalueen koulutuskeskuksen puolesta seminaariin osallistuville.

 

Marjaana Kangas (KT, dosentti) Lapin yliopistosta luennoi aiheesta “Let’s play – leikillisyys ja pelipedagogiikka opetuksessa ja oppimisessa”. Marjaana puhui siitä, miten oppiminen tuottaa suurta iloa ja nautintoa, kun siihen sisältyy leikillisyyttä, luovuutta ja ongelmanratkaisua.

_MG_1116

Marjaanan puheenvuoron aikana pohdittiin mm. seuraavia kysymyksiä: Mutta mitä on leikillisyys ja leikillinen oppiminen? Mikä rooli leikillä ja peleillä on tämän päivän oppimisessa ja opetuksessa? Entä millainen on opettajan rooli pelillisissä oppimisympäritöissä? Puheenvuoron tarkoituksena oli tarjota tutkimustietoa leikistä, peleistä ja leikillisyydestä oppimisessa ja opetuksessa, sekä herättää innostusta oman työn ja opetuksen kehittämiseen eri kouluaisteilla.

 

Mikko Meriläisen luennon aiheena oli “Miksi pelaaminen on nuorelle tärkeää?”. Mikko Meriläinen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, jonka tuleva väitöskirja käsittelee pelikasvatusta ja nuorten hyvinvointia. Meriläinen on yksi Pelikasvattajan käsikirjan (2013) toimittajista ja tuottanut materiaalia nuorten pelaamisesta muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

_MG_1123-3-2-2

Nuorten pelaamista lähestyttiin haittojen ja rajoittamisen näkökulmasta. Esityksessä kerrottiin, että tällöin jäävät helposti piiloon ne syyt, miksi nuori ylipäänsä pelaa. Pelaaminen voi olla paitsi tärkeä harrastus, myös merkittävä sosiaalinen ympäristö, keino stressinhallintaan ja erilaisten identiteettien kokeilualusta.

Puheenvuorossa tarkasteltiin myös pelaamisen erilaisia rooleja nuorten elämässä ja niiden merkitystä pelikasvatukselle. Esityksessään Mikko vertasi pelaamista oopperaan ja kertoi haittojen ja hyötyjen erikoisuutta kulttuuriin näkökulmasta. Tarkemmin kerrottuna siitä, mistä muodostuu molempien asioiden merkitys ja hyöty yhteiskunnalle.

 

Kahvitilaisuuden jälkeen siirryttiin teoriasta käytännön tapausesimerkkeihin. Luennoitsija Petri Hannulalla oli esimerkkejä siitä, miten pelillisyys lähtee liikkeelle, miten pelillisyys otetaan haltuun opetustyössä.

_MG_1144

Petri Hannula on Lapin ammattikorkeakoulun palveluksessa toimiva peliteknologia-asiantuntija. Toimenkuvaan kuuluu nuorille metsään liittyviä pelejä toteuttavan Äkräs-metsäpelihankkeen ja ArcticShell-peliteknologia osaamishankkeen projektipäällikön/peliteknologia-asiantuntijan tehtävät. Hän opettaa sivutoimenaan peliteknologiaan liittyviä ammattiaineita. Petrillä on useiden vuosien kokemus pelituotannoista ja toteutettuna runsas määrä peliprojekteja.Hän on mukana rakentamassa Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisiä peliopetusmoduleita.

_MG_1171

Puheenvuorossaan Petri teki katsauksen viime kesänä Lapin ammattikorkeakoululla järjestetyn kesäpeliprojektien käytäntöihin ja tuloksiin. Kesän aikana opiskelijat rakensivat pelejä virtuaalitodellisuuteen. Onko pelitekemiseen keskittyvä opintojakso pelillistetty? Onko opintojakson pelillistäminen ratkaisu, joka toimii kaikkeen? Oletko huomaamattasi jo pelillistänyt omaa opetustasi?

 

Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen (KM) on toiminut syksystä 2016 lähtien  saamelaisen Utsjokisuun koulun ja Saamelaislukion rehtorina. Tätä ennen hän  työskenteli  12 vuotta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun vastuullisena suunnittelijana. Hän on omalla panoksellaan ollut luomassa ja kehittämässä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen etäopetuksen ja tieto-ja viestintätekniikan moniosaamista. Näiden vuosien aikana virtuaalikoulun toimintaa on kehitetty hankkeiden avulla, joista viimeisimpänä hän on suunnitellut ja aloittanut Arktista pedagogiikkaa-hanketta (ESR 2016 -2018).

_MG_1213

Eeva-Liisan puheenvuorossa ”Uuden opetussuunnitelman mahdollisuudet ja haasteet” nousivat esiin saamelaisopetuksen digitalisoimisen tarpeet ja mahdollisuudet sekä paikalliset vahvuudet opetussuunnitelman toteuttamiseen. Toisaalta myöskin digitalisaation ja uuden opetussuunnitelman tuomat tarpeet muutosjohtamiselle sekä konkreettisia keinoja edistää muutosta organisaatiossa.

 

Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Outi Laiti (B.Eng, KM) on pohjakoulutukseltaan tietojenkäsittelytieteen insinööri sekä kasvatustieteiden maisteri. Pääaineenaan hän on opiskellut mediakasvatusta.

_MG_1229-2

Väitöstutkimuksen aiheena on erityisesti alkuperäiskansanäkökulman huomioimisen mahdollisuudet ohjelmoinnin opetuksessa perusopetustasolla. Tutkimuksessa käsitellään esimerkiksi peliohjelmointia saamelaiskulttuurin viitekehyksessä. Laiti työskentelee myös Utsjoen kunnan elinkeinotoimen projektityöntekijänä ja pyrkii myös työssään edistämään saamelaiskulttuurilähtöistä pelituotantoa Utsjoen Áilegas-keskuksessa.

Eallin lea speallu – pelillistäminen saamelaisopetuksessa.

Puheenvuorossaan Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, joiden toteuttamisessa hän on ollut mukana. Lisäksi Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, jotka ovat vielä tuloillaan. Projektit koskettavat hyvin monenlaisia ikäryhmiä sekä elämänalueita, mutta niille yhteistä on saamelaiskulttuurilähtöinen soveltamistapa. Peli on voimavara myös saamelaisopetuksessa kertoi Laiti.

 

Aslak Anders Gaino toimii peruskoulun opettajana Koutokeinon kunnassa Norjassa. Hän on työskennellyt nuorten peliprojektien parissa Koutokeinossa useiden vuosien ajan, ja hänet on palkittu nuorten aktivoinnista.

_MG_1243Puheenvuorossaan Gaino esitteli kokemuksiaan ja muutamia vuosia sitten opettajakoulutuksessaan toteuttamaansa koulutuksen tutkimus- ja kehittämistyötä. Hän oli erityisen kiinnostunut käyttämään pelejä opetuksessa.

 

Henrietta Lehtonen työskentelee opetusteknologiafirma Seppossa. Seppo on alusta, jonka avulla opettaja voi helposti muuttaa oppituntinsa peliksi. Henrietan tausta on viestinnän ja markkinoinnin alalta, hän on Aalto-yliopiston ekonomi.

“Minä innostun ja innostan! Pelit ovat luonteva tapa tuoda näitä positiivisia fiiliksiä opetukseen. On mahtavaa huomata, miten pelillisyys puhuttelee ja motivoi kaiken ikäisiä ympäri maailmaa. Meille seppolla peli on ensisijaisesti pedagoginen väline. Kannustamme opettajia tekemään peleistä paitsi hauskoja, myös riittävän haastavia. Pelillisyyden ei tarvitse tarkoittaa riman laskemista oppimistavoitteissa.”

_MG_1297

Peliseminaarin iltapäivän osiossa Henrietta Lehtonen esitteli yleisölle Seppo.io pelisovelluksen. Pelin ajatuksena oli osallistaa pelaajat tehtävien kautta suorittamaan rastitehtäviä eri puolille Sajoksen aluetta. Rastien tehtävinä oli mm. käydä ulkona ottamassa kuvia syksyisestä luonnosta ja kertoa vuodenaikojen näkymisestä luonnossa. Rastit toteutettiin mobiilisti eli älypuhelimen tai tabletin avulla. Rastitehtävien jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus rakentaa oma peli valitsemastaan aiheesta Henrietan avustuksella.

 

_MG_1258

 

Kiitämme kaikkia seminaariin osallistuneita: järjestäjiä, yhteistyökumppaneita, luennoitsijoita, tulkkeja, teknikoita, paikan päällä osallistuneita, streamausta seuranneita sekä kahvien ja lounaan loihtineita! Yhdessä saimme aikaan mahtavan kokonaisuuden, josta on taas hyvä jatkaa kohti uusia peliseikkailuja!

 

Arktista pedagogiikkaa -hanke (ESR 2016-2018)

 

Seuraa meitä / Follow us

https://www.facebook.com/arktistapedagogiikkaa/

https://www.instagram.com/arktistapedagogiikkaa/

http://www.sogsakk.fi/virtuaalikoulu/index.php/hankkeet/arktista-pedagogiikkaa

 

Kuva 1

Tupilak – symboliikkaa!

 

 

Siitä tulikin totta, nimittäin matkasta Grönlantiin! Nuukissa kokoontui Arktisen yliopiston väki 15-17.8.2017. Konferenssin teeman sisältö sopi optimaalisesti myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksen osatoteuttamaan hankkeeseen, sairaanhoitaja-diakonissakoulutus saamelaisalueilla. Käsiteltävinä asioina kokouksessa olivat tällä hetkellä paljon puhutteleva ilmastonmuutos sekä lisäksi kouluttautuminen ja sosiaalinen hyvinvointi. Hankebyrokratia tosin oli rajannut matkustamisen vain kotimaahan, mutta yrittäminen palkittiin tällä kertaa ja hyvät perustelut antoivat mahdollisuuden lähetä viemään kulttuurisensitiivistä koulutusmateriaalia sinne, missä sitä kaivataan. Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja alkuperäiskansakysymykset asettavat maailman suurimmalle saarelle omat haasteensa. Alueellisesti maan tilastoissa näkyy vahvasti koulunkäynnin korkea keskeyttämisprosentti ja vähäinen hakeutuminen korkeakouluihin. Kulttuurierot ovat huomattavia Itä-Grönlannista Nuuk’iin saapuvalle nuorelle, puhumattakaan jatkokouluttautumisesta Tanskassa. Koulutus on yksi arktisen neuvoston tämän vuoden teemoista ja siksi esillä myös Nuukin konferenssissa.

 

Kohteeseen pääsy edellytti neljää lentoa. Inarista matka tosin alkoi autolla kohti Kirkkoniemeä, josta koukkasimme eteläisen Tanskan kautta Grönlantiin. Viimeinen lento oli Grönlannin sisällä (Kangerlussuaq – Nuuk), koska juuri muuten maassa ei turisti matkaa. Kangerslussuaqissa sijaitsee maan ainoa pitkän kiitoradan lentokenttä, joten paikkaa kutsutaan ”international AirPort to the Greenland”. Muita vaihtoehtoja lentoliikenteen lisäksi kaupungista tai kylästä toiseen siirryttäessä ovat veneet, laivat, helikopterit ja talvella moottorikelkat sekä koiravaljakot. Maantieverkostoa ei kaupunkien/kylien välille ole juuri rakennettu. Tämä lienee johtuvan siitä, että lähes koko saari on ympäri vuoden jään ja lumen peitossa. Ja kyllä, veneellä on kätevä liikkua rannikolla sijaitsevista kylistä toisiin 🙂

 

Kuva 2

Kangerlussuaqin lentokenttä ja etäisyydet eri kaupunkeihin.

 

Kuva 3

Nuuk’n vanhan kaupungin maisemaa.

 

Kuva 4

Paikallista rakennustyyliä.

 

Kuva 5

Hylätty asuinalue Nuuk’n edustan saaristossa.

 

Kuva 6

Paikallinen ”áhkku” saattelemassa lapsenlasta ensimmäiselle koulupäivälle.

 

Kuva 7

Jokaisesta perheestä löytyy yksi vene.

 

 

Mikä on UArctic?

 

dig

Mikä on UArctic ja keitä he ovat?

 

dig

UArctic’n arvot.

 

dig

UArctic’n tehtävä.

 

dig

UArctic’n tavoitteet

 

UArctic council meetingin tarkoituksena koulumme näkökulmasta oli verkostoitua ja pyrkiä toteuttamaan tulevaisuudessa opiskelija- ja opettajavaihtoa aktiivisemmin arktisella alueella. Lisäksi tärkeä osa matkamme tarkoitusta oli tehdä kulttuurivaihtoa terveyden edistämisen näkökulmasta. Tämän teeman pohjalta tapasimme mm. Grönlannin Ilisimatusarfik – yliopiston sairaanhoitajakoulutuksen henkilökuntaa sekä verkostoiduimme paikallisen ammattioppilaitoksen kanssa. Konferenssin teemaistunnoissa ja pienryhmäkeskusteluissa pyrimme nostamaan esille kulttuurisensitiivisen opinpolun toteuttamista.

 

Kuva 12

Ilisimatusarfik – University of Greenland.

 

Kuva 13

Maisemakuva yliopiston pihalta.

 

Kuva 14

University of Greenland – lippu.

 

 

Konferenssi

 

Konferenssi avattiin kulttuurisensitiivisesti!

 

Konferenssi päivät olivat pitkiä ja täynnä ohjelmaa. Mutta kun muut menivät kahvi-/virkistystauoille, me lähdimme juoksemaan mm. eri museoihin, paikallisiin käsityöliikkeisiin tai ylipäätänsä ulos, jotta näkisimme kulttuuria. Noh, näkykö sitä Nuukissa? Ainakin Nuukin kansallismuseo tarjosi parastaan pikaisella 45 minuutin vierailulla (onneksi siellä sai kuvata, jotta pidempiin tieto-osuuksiin pystyi syventymään myöhemmin). Museossa inuiittien esineet ja vaatteet puhuttelivat ”tuoreudellaan”, ja kun historiaa kelaa taaksepäin, niin eihän mm. heidän perinteisistä elinkeinoharjoittamisista ole pitkä aika. Valaanpyyntiä harjoitettiin vielä perinteisin menetelmin (ilman rajoitteita) vain reilu 50 – vuotta sitten. Museokierroksen jälkeen jäi kuitenkin haikea ja raskas tunnelma. Kolonialismin saattoi tiedostaa ja huoli Tanskan yliotteesta tuntui entistä pahemmalta. Lohtuna ja vastapainona tähän kuitenkin on se, että paikallisissa nuorissa on rohkeutta ja tietoa toimia mm. alkuperäiskansojen oikeuksien eteen. He pyrkivät estämään kolonialismia ja sen vaikutuksia mm. taiteen ja musiikin avulla. Kouluttautumisen eteen on vielä paljon kehitettävää, jotta paikallisia alkuperäiskansan henkilöitä saadaan johtaviin ja päätöksiä tekeviin elimiin samassa suhteessa, kuin heitä on maassa asukaslukuun nähden.

 

Kuva 15

Paikallista, perinteistä vaatetusta.

 

Kuva 16

Paikallista, perinteistä vaatetusta.

 

Kuva 17

Arktisen asun valmistamiseen tarvittavat eläimet.

 

Kuva 18

Materiaalin hankintaa.

 

Kuva 19

Materiaalin hankintaa.

 

Kuva 20

Materiaalin hankintaa.

 

Kiitos Grönlanti, olit hyvä meille, vaikka yritit paluumatkan estää kovalla tuulella ja sumulla. Lentokenttäelämä on oma kokemus Grönlannissa ja sen varmasti tietävät siellä käyneet 🙂  Grönlannissa eletään sään armoilla!

 

Kuva 21

Pieni kelluva jäätikkö.

 

Tiisu-Maria Näkkäläjärvi

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Lapin yliopiston yhteinen Arktista pedagogiikkaa -hanke (2016-2018 ESR) on tarjonnut saamelaisalueen koulujen opettajille tukea uusien työkalujen ja uudenlaisen pedagogiikan omaksumiseen. Hanke toimii Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun alaisuudessa.

Hankkeen yhtenä tavoitteena on hankkia tietoa ja ymmärrystä pelillisestä oppimisesta. Pelillisyys on erään määritelmän mukaan prosessi, jossa hyödynnetään peliajattelua ja pelien dynamiikkaa ja mekaniikkaa ongelmien ratkaisemiseen sekä käyttäjien sitouttamiseen. Hankkeessa selvitetään sitä, mitä pelillisyys tarjoaa opetukseen ja oppimiseen ja miten oppimispelejä voitaisiin tuottaa yhdessä opiskelijoiden kanssa osana opintoja.

_MG_9606-8

Arktista pedagogiikkaa –hanke jatkuu helmikuun 2018 loppuun ja ennen sitä järjestämme Inarissa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa 22.9.2017 Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista -seminaarin. Seminaarin kohderyhmänä ovat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien sekä Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston virkamiehet, rehtorit, opettajat sekä opiskelijat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, lukioista, Karasjoen Joattkaskuvlasta ja Saamelaisesta korkeakoulusta (Kautokeino). Myös muut seminaarista kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Ijahis Idjaan virtuaalikoulun pystyttämä pelikota oli siis myös esimakua tulevasta Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista -seminaarista. Pelikodassa Ijahis Idjan aikana festivaalivierailla oli mahdollisuus kokeilla erilaisia oppimispelejä, kuten Seppo.io ja Kahoot. Kaikki osallistujat saivat palkinnon osallistumisesta ja lisäksi parhaimmat pelaajat palkittiin erikseen. Lopuksi osallistujien kesken arvottiin 50 euron lahjakortti K-Supermarkettiin.

_MG_9586-2-2

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjan opiskelijat näkyivät festivaaleilla tänäkin vuonna. Monikulttuurisuus, kansainvälisyys ja saamelaiskulttuuri toimivat medialinjan työskentelyn kulmakivinä, joten mikä olisikaan parempi keino aloittaa opinnot kuin alkuperäiskansojen musiikkifestivaalin järjestäminen ja toteuttaminen heti toisella opiskeluviikolla.

IMG_9470-2

Tapahtuma on striimattu medialinjalaisten toimesta kokonaisuudessaan nettiin jo vuodesta 2012 alkaen, näin on pystytty mahdollistamaan jokaisen halukkaan osallistuminen festareille vaikkei fyysisesti olisikaan päässyt paikalle.

IMG_9525-2

Virtuaalikoulu aikoo olla mukana Ijahis Idjassa myös ensi vuonna ja tavoitteenamme on osallistua tapahtumaan entistä näkyvämmin! 🙂

Kesä tekee tuloaan pohjoiseen hitaasti mutta varmasti. Opiskelijat ovat jo kesälaitumilla, mutta vielä voi palata lukuvuoden viimeisiin viikkoihin ja muistella mukavaa retkeä Jäämeren rannalle.

Keskeinen osa matkailuopintoja on paikallistuntemus ja sen lisääminen. Inarin kunta rajautuu Suomen rajanaapureiden lisäksi Venäjään ja Norjaan, mikä myös matkailijoiden reittivalinnoissa usein korostuu. Yksi suosituimmista reiteistä on Jäämeren rengasreitti, joka kulkee Inarista Sevettijärven kautta Norjan rannikolle ja edelleen Nuorgamin ja Utsjoen kautta takaisin Inariin. Viipymä reitillä vaihtelee, samoin Norjan puolella käydyt kohteet. Opiskelijoiden kanssa tehty retki kulki Sevettijärveltä edelleen kirkkoniemeen ja Pykeijaan, jossa yövyttiin. Seuraavana päivänä käytiin vielä Varangerbotnissa ennen Suomeen paluuta.

Opiskelijat perehtyivät itse etukäteen valittuihin kohteisiin sen lisäksi, että saimme Sevettijärvellä paikallisen esittelyn kouluvierailun ohella. Blogiin olemme valinneet muutamia opiskelijoiden kokoamia tietoiskuja matkan varrelta.

 

Sevettijärvi

Sevettijärvi on pieni kylä, jossa kolttakulttuuri näkyy vielä arjessa. Kolttien Perinnetalon ja ulkomuseon alue olivat vierailullamme vielä paksun lumikerroksen peitossa, mutta saamamme esittely kannusti tulemaan kesällä takaisin: miljöö oli viehättävä ja kolttakulttuuri itsessään jo kiinnostava. Samalla vierailulla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan myös ortodoksiseen kirkkoon: ryhmämme jäsenille ortodoksinen uskonto ei ollut kovin tuttu.

Sevettijärven ortodoksinen kirkko

Sevettijärven ortodoksinen kirkko. Kuva (c) Mirkka Harmainen

Koululla nautimme lounaan ja kuulimme koulun arjesta. Oppilasmäärä on nykyään peräti 19, kun se vähimmillään on käynyt viidessä-kuudessa oppilaassa. Koulun yhteyteen on perustettu myös koltan kielen kielipesä, mikä kertoo positiivista sanomaa kielen elpymisestä ja elävästä kulttuurista. Sevettijärvelle on tavoitteena saada uusi kulttuurikeskus, Talvikylä, tukemaan kulttuurin elinvoimaa. Myös yhdistystoiminta on aktiivista, esimerkkinä mm. kolttasaamelainen kulttuuriyhdistys Saa’mi Nue’tt ry. Koltilla on myös oma hallinnollinen elin Kolttien kyläkokous, joka on ikivanha itsehallintojärjestelmä. Tämä ikiaikaisiin perinteisiin pohjautuva järjestelmä on enää käytössä vain Suomessa, kertoo Kolttakulttuurisäätiön verkkosivusto.

Sevettijärveltä matka jatkui rajakaupalla elävään Näätämön kylään ja edelleen Norjan puolelle Neideniin. Matkalla kuulimme kolttakulttuurille tärkeistä kalastuksesta ja kalastuspaikoista.

 

Näätämöjoki

Näätämöjoki eli (norjaksi) Neidenelva on suosittu virkistyskalastuskohde ja retkeilyalue, joka sijaitsee Vätsärin erämaassa. Näätämöjoki lähtee Iijärvestä ja laskee Pohjoisen jäämeren Näätämövuonoon. Se on noin 100km pitkä ja leveydeltään 10-40metriä.

Näätämöjoki on Suomen harvoja luonnonlohijokia, eikä vesistöön saa siten istuttaa kaloja. Norjan puolella jokea kutsutaan Neideneksi, joka on kolmanneksi suurin lohijoki Norjassa. Kalakannaltaan Näätämöjoki on myös merkittävä harjus- siika – ja taimenjoki.  Vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi Kolttakönkäälle on rakennettu kalatie.

Tyypillisimmät kalastusmuodot Näätämöjoella ovat perho- ja viehekalastus. Paikalliset ovat oikeutettuja myös verkkokalastukseen. Verkoilla saatu vuosisaalis on noin. 500-1000kg. Yksi eräs vanhimmista kalastusmuodoista, jota Näätämöjoella on harjoitettu ja harjoitetaan edelleenkin, on ns. ”käpälä”-heittoverkolla.

 

Kolttaköngäs

Kolttaköngäs sijaitsee Norjan puolella Neidenin alaosassa, jonne on rakennettu kalaporras 1960-luvulla helpottamaan lohen nousua. Ennen portaan rakentamista lohille oli kuitenkin räjäytetty uoma jo 50-luvulla, joka lisäännytti lohien nousun Suomen puolelle. Kolttakönkäällä on harjoitettu noin 1500-luvulta lähtien käpäläkalastusta.

Kolttaköngäs

Kolttaköngäs. Kuva (c) Mirkka Harmainen

 

Kolttaköngäs koostuu noin 400 metriä pitkästä koskijaksosta, joka huipentuu noin 3 metriä korkeaan luonnon muovaamaan putoukseen. Kolttaköngäs on suosittu pysähdys ja kuvauspaikka matkailijoille.

 

Käpäläkalastus

Käpälä-eli heittoverkko (koltansaameksi Livjelak guella) on kevyt nuotta, jonka painoina toimii kiviä jotka ovat sidottuina verkkoon. Kiviä on noin 25-30 kappaletta. Kivet sidotaan verkkoon koivun vitsaksilla, nuotan alapaulaan. Nuotan on upottava veteen nopeasti. Kivien painuttua pohjaan, se vedetään nopeasti rantaan.

Käpäläkalastusta harjoitetaan Kolttakönkäässä, jossa on luonnon muovaama syvänne. Nuotta heitetään kalliopainanteeseen, jonne lohet ovat pysähtyneet lepäämään. Tätä jo 1500-luvulla ensimmäisen kerran mainittua kalastusmuotoa, saavat harjoittaa Neidenin alueella asuvat, jotka omistavat maata. Kalastuskausi on kaksi kuukautta kesän alun tulvakauden jälkeen. Kalastusta säätelevät paitsi veden korkeus, myös Suomen ja Norjan kalastussäännöt.

Kuvaustauko Kolttakönkäällä

Kuvaustauko Kolttakönkäällä. Kuva (c) Iida Raikamo

Käpäläkalastus on kylää yhdistävä tapahtuma ja kohtaamispaikka. Kyläläiset jaetaan heittoporukoihin ja porukoille jaetaan heittovuorot. Nykyisin käpäläkalastus on myös matkailunähtävyys. Käpäläkalastus on historiallisesti ainutlaatuinen pyyntimenetelmä, jota ei missään muualla käytetä. Vaikka se on kulttuurihistoriallisesti arvokas, on sen käyttöä rajoitettu.

 

Kirkkoniemi

Kolttakönkään jälkeen seuraava pysähdyspaikkamme oli Kirkkoniemen kaupunki (Kirkenes) ja siellä Rajaseutumuseo. Alueen historiassa on vahva vaikutus toisella maailmansodalla ja kaivosteollisuudella, mikä näkyi museon näyttelyissä. Monet muutkin alueen matkailunähtävyydet, esim. patsaat, ovat tavalla tai toisella kytköksissä sotaan ja kaivoksiin. Sodan jäljet näkyvät enää muistomerkeissä, vaikka kaupunki tuhoutui aikanaan lähes täysin.

Kirkkoniemelle rajojen läheisyys on merkinnyt paljon sekä historiassa että nykypäivässä. Paitsi sota-aikana, myös rauhan aikana satama ja sijainti Venäjän läheisyydessä ovat tuoneet kaupungille paljon sekä hyvässä että pahassa. Nykyisellään kaupungissa on paljon venäläisväestöä töissä ja asumassa; jopa siinä määrin että katukylteistä moni on laitettu myös venäjäksi. Palveluista mainittakoon ostosmahdollisuudet: kauppoja on moneen makuun, osittain varmaan sekin venäläisen asiakaskunnan runsaudesta johtuen.

Kirkkoniemessä kalalla

Kirkkoniemessä kalalla.  Kuva (c) Iida Raikamo.

 

Pykeija

Vaakakuva Pykeijassa

Pykeijassa. Kuva (c) Mirkka Harmainen.

Pykeija, norjaksi Bugøynes, on viehättävä pieni kylä Varanginvuonon rannalla. Kylässä asuu tällä hetkellä noin 200 asukasta. Suuri osa Pykeijan asukkaista on sinne 1800-luvulla muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Kylä oli pitkään melko eristyksissä tiettömien taipaleiden takana, joten suomen kieli säilyi käyttökielenä, ja nykyäänkin iso osa kyläläisistä puhuu vanhaa suomea.

Jäämeri ja Pykeijaa ympäröivä tunturimaasto tarjoavat hienot puitteet monenlaiseen ulkoiluun, kuten kalastukseen, melontaan, sukellukseen ja patikointiin. Pykeija on myös suosittu kohde lintuharrastajien keskuudessa.

Tervehdys Jäämereltä!
Tervehdys Jäämereltä! (c) Iida Raikamo.

Meri on voimakkaasti läsnä kylän elämässä, ja kalastus on pitkään ollut tärkeä elinkeino. Nykyään tuloja saadaan ennen kaikkea matkailusta ja kuningasravun pyytämisestä. Kuningasrapuretket ovat suosittuja aktiviteetteja matkailijoiden keskuudessa.

 

Kuivakalaa

Kalaa kuivataan yhä perinteiseen tapaan. Kuva (c) Iida Raikamo

Opiskelijaryhmämme pääsi kuuntelemaan kylän matkailun legenda Elsa Haldorsenin ajatuksia kylän matkailun kehittämisestä. Elsa pyörittää Bugøynes Opplevelser -yritystä, jossa yövyimme, ja on majoitustoiminnan lisäksi kehittänyt ohjelmapalveluja esimerkiksi Jäämeren uintien merkeissä. Kovasti Elsa toivotteli tervetulleiksi suomalaisia matkailuyrittäjiä norjalaisten rinnalle, ei kuulemma haittaisi, vaikka kehitys nopeutuisi!

 

Kveenit

Kveenit = norjansuomalaiset = Ruijan suomalaiset = kainulaiset = norjalaiset suomalaisilla sukujuurilla. Tähän mielenkiintoiseen vähemmistöön pääsimme tutustumaan konkreettisesti Pykeijassa, josta käytetään myös nimitystä ”Pikku-Suomi”. Majapaikkamme pitäjä, hurmaava Elsa edustaa tätä ryhmää. Hän korosti, että on norjalainen, jolla on suomalaiset sukujuuret, eikä kveeni, sillä se on hänen mielestään haukkumasana. Hän on neljännen polven ”suomalainen” Pykeijassa ja puhuu norjan lisäksi kveeniä eli vanhaa suomea, niin kuin hän itse kutsui kieltään. Ymmärsimme toisiamme hyvin.

Kveeneiksi kutsutaan Pohjois-Norjassa Ruijan alueella elävää suomalaisperäistä väestöä, jotka ovat muuttaneet enimmäkseen Pohjanlahden rannikolta ja Tornionjokilaaksosta sekä Peräpohjolan alueilta Jäämeren rannoille. 1000-luvulta lähtien suomalaiset menivät pohjoiseen sesonkikalastajiksi ja maanviljelijöiksi, mutta myöhemmin pysyvästi asumaan. Suurinta muuttoliike oli 1700-1800-luvuilla, kun Suomessa oli katovuodet ja väestönkasvu oli voimakasta. Kun suomalaisia alkoi olla alueilla paljon, he perustivat omia kyliä ja kaupunkeja, kuten Altan ja Pykeijan. 1850-luvulle asti suomalaiset, saamelaiset ja norjalaiset elivät sopusoinnussa keskenään ja suomalaiset otettiin hyvin vastaan. He toivat Norjaan maanviljelyn uutena elinkeinona poronhoidon ja kalastuksen rinnalle.

Pykeija-sataman-suunnasta

Pykeija sataman suunnasta kuvattuna. Kuva (c) Mari Sarre

1860-luvulla kansallisaate voimistui ja norjalaistaminen alkoi. Suomalaiskyliä alettiin valvoa, suomen kielen puhuminen kiellettiin ja maanomistusoikeuksia rajoitettiin. Suomalaiset käänsivät sukunimiään norjalaisimmiksi eikä suomenkielisellä vähemmistöllä ei ollut arvoa (vrt. saamelaiset Suomessa).

Wanha suomen kieli

Wanha suomen kieli –  kveeni – elää yhä. (c) Iida Raikamo.

Vasta 1980-luvulla kveenit alkoivat järjestäytyä ja vaatia oikeuksia ja vaalia kulttuuriaan ja kieltään. Kveenit saivat vähemmistökansan statuksen vuonna 1999 ja kieli sai vähemmistökielen aseman vuonna 2005. Vuodesta 2006 kveenin kieltä on voinut opiskella Tromssan yliopistossa. Loppuun näyte kveenin kielestä:

‘Sillä kainun kielestä oon tullu yhđenlainen kirjalinen kieli. Vielä ei kuitenkhaan saata sannoot, ette tulleeko kainun kieli elämhään. Siiheen tarvithaan paljon enämen ekonomista resurssii, ko mitä Ruijan kruunu vielä oon antanu. Ja – kaikistä tärkkein – siiheen tarvithaan paljon ihmisresurssii. Aika näyttää, tulleeko näitä resurssiita olemhaan nokko. Se oon kainun kielen ja kulttuurin elämän ja kuoleman kysymys.’ (www.kvenskinstitut.no/kvener/kainulaiset-eli-kvaanit

 

Varangerbotn

Varangerbotn oli ryhmälle jo entuudestaan tuttu pysähdyspaikka: paitsi jokasyksyisillä Vuononmarkkinoilla, osa oli käynyt katselemassa maisemia seudulla jo aikaisemminkin. Lähituntumassa ovat mm. luonto- ja lintumatkailijoille tuttu Ekkerøyn kalastajakylä ja Mortensnesin muinaismuistoalue, sekä Nessebyn kylä kirkkoineen ja satamineen. Kävimme kuitenkin katsomassa Varangin Saamelaismuseon näyttelyn ja kertaamassa sitä kautta alueen ja merisaamelaisten historiaa.

MAPT_TrattoriaCapri_2017

Opiskelijat herkuttelemassa. (c) Jaana Seipiharju.

Myös Uuniemen  ja Varangerbotnin matkailu on hiljalleen kehittymässä. Alueelle on tulossa lisää majoitusta sen lisäksi, että ohjelmapalvelut toimivat sekä itsenäisesti, että yhteistyössä suomalaisten yritysten kanssa. Me testasimme ravintolapalveluja nauttimalla aterian paikallisessa Trattoria Caprissa. Ei moittimista!

 

Tenojoki

Matkan-varrelta

Jostain matkan varrelta. Kuva (c) Mari Sarre.

Tenojoki on Euroopan ja Suomen paras kala/lohijoki joka sijaitsee Utsjoen kunnan alueella, Norjan rajalla. Tenojoki on toiminut satoja vuosia paikallisten elantona. Joesta on kalastettu mm. veneestä verkkoa heittämällä eli kulkuttamalla, normaalilla verkkokalastuksella ja myös paikallisille tyypillisellä patokalastuksella.

Tenojoella on vuosien saatossa käynyt paljon virkistyskalastajia, mikä on tuonut paikallisille yrityksille ja yksityisille soutajille tuloja. 2017 päätettiin Tenon kalastussääntöä muokata, jonka seurauksena luvat siirrettiin nettimyyntiin, kalastuslupien määrää vähennettiin ja kalastusaikaa lyhennettiin. Kalastus Tenolla alkaa 10.6 ja päättyy 10.8.

 

Nuorgam

Ylitimme valtakunnanrajan suomen päälaella, Nuorgamissa. Nuorgamissa sijaitsee EU.n pohjoisin piste, sekä mm. Suomen pohjoisimmat kahvila, lomakylä ja Alko. Pysähdyimme kahville Nuorgamin Lomakeskukseen ja saimme samalla yritysesittelyn.

Elinkeinonsa Nuorgamilaiset saavat luonnosta, matkailusta ja rajakaupasta. Luonnon voi aistia ympärillään kaikkialla, tunturien ja vuolaana virtaavan Tenojoen syleilyssä mieli rauhoittuu. Oman leimansa alueelle tuo jäämeren läheisyys, lisäksi tie Norjaan on ollut olemassa jo ennen kuin tie Utsjoelle, kuntakeskukseen on valmistunut.

 

Utsjoki

Ajettuamme tuota kaunista 47km pitkää maisemareittiä Tenojoen vartta Nuorgamista Utsjoelle saavuimme Utsjoen kuntakeskukseen, jossa sijaitsevat Utsjoen keskeisimmät palvelut kuten terveyskeskus ja kauppoja.  Vuonna 1993 valmistui 300 metriä pitkä saamensilta, joka yhdistää Utsjoen kuntakeskuksen suomessa ja Tenon kuntaan kuuluvan Roavvegieddin Norjassa. Siltaan päättyy myös suomen läpi Hangosta Utsjoelle ulottuva valtatie nro 4 ja jatkaa matkaansa E75 tienä Norjan puolella aina Vuoreijaan saakka.

Utsjoen 1250 asukkaasta noin puolet puhuu äidinkielenään pohjoissaamea. Utsjoki onkin suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta ja pitkään saamelaiset olivat Utsjoen ainoita asukkaita. Tenojoen varsi on ollut asuttu jo tuhansia vuosia, josta muistutuksena on useita kivikautisia asuinpaikkoja.

Utsjoella on erinomaiset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen, useat merkityt vaellusreitit vievät kulkijan kauas erämaihin, vuolaitten jokien, uljaitten tunturien keskelle. Suosituin reiteistä on Kevon reitti, jonka lähtöpiste on Utsjoen kylän eteläpuolella, Kenesjärvellä, josta lähtee merkattu n. 60 km pitkä reitti joka päättyy Karigasniementien varteen. Reitin varrella voit nähdä huikeita luonnon nähtävyyksiä, Kevon Kanjonin ja Fielluputouksen. Erämaassa kulkee myös Pulmankijärveltä lähtevä reitti, joka kulkee Kaldoaivin erämaa-alueen läpi päätyen Sevettijärvelle. Myös lyhyempiä päiväreittejä Utsjoelta löytyy, varmasti jokaiselle sopivia.

 

Utsjoen kirkkotuvat

Utsjoen kirkkotuvat ovat merkittävä nähtävyys jotka muodostavat kirkko, pappila ja kirkkotuvat, pyhän Ulriikan sakasti, vanha hautausmaa sekä pihakenttä Mantojärven rannalla. Alueella on asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Vuonna 1854 valmistunut kivikirkko on rakennettu kirkkopahdasta louhitusta, harmaasta graniitista ja se kohoaa uljaana kallion päällä eikä voi jäädä ohikulkijalta huomaamatta.

Utsjoen kirkkotuvat

Utsjoen kirkkotuvat päästävät matkailijat luokseen vasta kesällä. Kuva (c) Iida Raikamo.

Kirkkotuvat ovat vanhoja saamelaisten sukujen omistamia tupia, joissa yövyttiin ja asuttiin suurten kirkkopyhien aikaan aina 1800-luvun alusta. Alue oli ennen Utsjoen keskeisimpiä paikkoja, ja vielä 1930-luvulla se oli ahkerassa käytössä. Paristakymmenestä tuvasta jäljellä on 14 tupaa jotka on palautettu ja entisöity.

Utsjoelta etelään ajaessa voi havaita luonnon muuttumisen: puut alkavat olla isompia ja maisema muuttuu vehreämmäksi. Utsjoki tuntureineen ja vaivaiskoivuineen jää taakse ja vaihtuu Inarin monimuotoisiin maisemiin. Palamme metsärajan eteläpuolelle.

 

Paluumatka

Onnistuneen matkan viimeinen etappi kirkkotuvilta Inariin ajettiin pysähtymättä. Matkan varrella keskusteltiin kokemuksista, moninaisista elinkeinoista, reitin varrelle mahtuneista erilaisista saamelaiskulttuureista ja luonnonolosuhteista sekä monista muista asioista. Sää suosi reissaajia ja matka oli antoisa myös niille, jotka olivat ikänsä asuneet seudulla. Jos ei ole tuota reittiä ajanut, ei ehkä huomaakaan, kuinka monipuolinen pohjoisen luonto on, vaikka kilometreissä matkaa taitettiin vain suhteellisen vähän. Taakse jäi silti metsän raja ja miten paljon voikaan maisema muuttua heti rajalla! Kuinka paljon meri kuningasrapuinen poikkeaakaan meille niin tutuista joista ja järvistä!

Kaiken kaikkiaan useampi kuin yksi teki päätöksen palata samoihin maisemiin kesällä, kun kinokset ovat sulaneet ja käyntikohteista loputkin avautuneet. Kesäkuussa olisi sitten saatu auki myös kaikkein tuorein käyntikohteista, Neidenin kolttasaamelainen museo Ä´vv Saa´mi Mu´zei. Ja miksipä emme lähtisi uudelleen: nähtävää riittää!

2017-MAPT-Kolttaköngäs3

Matkailuopiskelijat Mari, Mirkka, Iida, Laura ja Eemeli. Kuva (c) Jaana Seipiharju.

Ryhmämme kiittää mukavasta matkasta. Seuraavia seikkailuja odotellessa!

Mukana kirjoittamassa MAPT1618: Mirkka Harmainen, Eemeli Hekkanen, Laura Kotila, Iida Raikamo, Nanna Rytkönen, Mari Sarre ja Jaana Seipiharju (opettaja). Matkaseurana lisäksi Jussi Saastamoinen (MAPT1517) ja Matti Harjuniemi (kuljettaja).

Tomi

Tomi Guttorm toimii Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen yliopettajana.

”Kuulun siihen suureen joukkoon saamelaisia, jotka eivät ole oppineet saamen kieltä lapsuudessa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen Virtuaalikoulu tarjosi minulle erinomaisen mahdollisuuden opiskella pohjoissaamea aikuisiässä saamelaisalueen ulkopuolella. Oheiseen videoon olen koonnut ajatuksiani pohjoissaamen opiskelusta sekä opiskelun merkityksestä minulle. Opiskelun kautta olen ymmärtänyt syvemmin saamen kielen ja kulttuurin välisen yhteyden. Lisäksi tämä oli matka omaan itseeni ja oman identiteettini vahvistumiseen. Ja tämä matka jatkuu edelleen. Suosittelen kaikkia samassa tilanteessa olevia käyttämään tätä mahdollisuutta, koskaan ei ole liian myöhäistä! Kiitokset vielä Virtuaalikoulun sekä koko Saamelaisalueen koulutuskeskuksen henkilöstölle, teette arvokasta työtä saamen kulttuurin säilyttämiseksi ja edistämiseksi!”

 

KEVÄTJUHLASSA 31.5.2017

IMG_8901

Kevätjuhlassa 31.5.2017/ apulaisrehtori Maritta Mäenpää

Lukuvuoden 2016-17 varrelta

Buorit oahpit, guossit ja bargit.

Hyvä kevätjuhlaväki. Sajoksen sali on jälleen täynnä jännittynyttä iloa, tulevaisuuden toivoa, muutoksen enteilyä, kesän ja kesäloman odotusta.

Kulunut lukuvuosi on antanut jokaiselle meistä paljon uusia kokemuksia, uusia taitoja ja uusia ystäviä. Toivottavasti jokaiselle jää lukuvuodesta paljon positiivista ja rikasta osaamista tulevaisuuden haasteisiin.

 IMG_8890Maija Paavilainen runoilee tulevaisuudesta:

”Maailmaan mahtuu suuriakin unelmia.

Toivon merkkejä löytyy kaikkialta, jos vain haluamme nähdä.

Myös ensi keväänä tulee kevät.

Yksikin pääsky tekee kesän.

Kun tietää, mihin menee. Menee mihin vain.”

Reformi etenee

Tämän lukuvuoden puhutuin asia ammatillisessa koulutuksessa on ollut ammatillisen koulutuksen reformi. Uudistuvan lainsäädännön odotetaan tulevan hyväksytyksi kesän aikana ja ensi lukuvuonna päästään tekemään uudistuksia niin tutkintojen perusteisiin kuin toteutuksiinkin. Reformilla on monta perustetta – työmarkkinat odottavat tekijöitä töihin nopeammin, koulutuksen kustannuksia pitää saada alemmas, tutkintojen suorittamiseen ja uudistamiseen tulee saada ketteryyttä jne. Pedagoginen muutos tulisi varmasti olla kaikista reformin uudistuksista keskeisin. Mutta onko se sitä, kun rahoitusleikkaukset painavat päälle?

Mitä pedagoginen muutos pitää sisällään oppijan/opiskelijan näkökulmasta? Uudistuva koulutus luo entistä yksilöllisempiä koulutuspolkuja, opiskelijoiden valinnan mahdollisuudet laajenevat, arviointikäytännöt muuttuvat, arviointiasteikko palaa takaisin viisiportaiseen asteikkoon jne. Mutta minkä vuoksi näitä mittavia uudistuksia tarvitaan, kysyvät monet koulutuskentän konkarit.

Uudet sukupolvet haastavat uudistuksiin ensimmäisen moottoripyörän ja puhelimen. ”Aekoosa on elettävä”, toteamme mekin SAKK:ssa, kun valmistelemme ensi lukuvuonna ammatillisen koulutuksen reformin tuomia muutoksia.

Sukupolvet vaihtuvat uudistuksia tarvitaan

Me suuren ikäluokan edustajat olemme oppineet kuulemaan ja luottamaan arvostettuihin asiantuntijoihin, X-sukupolven edustajilla sen sijaan on halu kuunnella käytännön toteuttajia, mutta Y-sukupolven edustajat kuuntelevat parhaiten kokeilunhaluisia kolleegoja/vertaisiaan. Tutkimusten mukaan koulutukseenkin eri ikäpolvet suhtautuvat hyvin eri tavoilla. Suuret ikäluokat luottavat auktoriteetteihin. 60- ja 70-luvulla syntyneet X-sukupolven edustajat voivat todeta: näytä, miten teen. Sen sijaan Y-sukupolvi haastaa ja odottaa perusteluja: Miksi tämä pitäisi osata. Z-sukupolven osalta tutkimuksia ei vielä juurikaan ole, hehän ovat syntyneet tällä vuosituhannella.

Opettaminen on muuttumassa epäopettamiseksi eli valmentamiseksi, toteaa Heikki Toivanen Tiimiakatemiasta. Koulutukseen tulee mukaan viihteellisyyttä ilman että on oppimisessa on kyse hauskanpidosta. Oppimisen päämäärään päästään monia eri väyliä pitkin. Z- ja Y-sukupolvet ovat kokeilunhaluisia ja uteliaita haasteiden edessä. Asioiden on lisäksi tapahduttava nopeasti. Tyrkyttäminen tyrmää 80-luvun jälleen syntyneet, mutta houkuttelu uppoaa hyvään maaperään. Tekemiselle tulee löytää merkitys ja sitä pitää heti päästä soveltamaan käytäntöön. Jo nyt ja tulevaisuudessa vielä voimakkaammin opettajan siis valmentajan ja oppijan välinen kynnys madaltuu. Valmentajalta odotetaan taitoa oivaltaa oppijayksilön oppimistarpeet ja hänen on osattava ojentaa oma asiantuntijuutensa oppijan käyttöön.

Nämä esimerkit viestivät sen, että koulutuksen on oltava koko ajan muutoksessa, jotta voimme parhaalla mahdollisella tavalla ohjata oppijoita kunkin valitsemalla opintopolulla. Tämä on osa reformia. Ymmärrystä ja tietoa tarvitaan niin opiskelijoille, opettajille kuin muullekin henkilökunnalle.

Tulevaisuuden ajatteleminen luo paljon epävarmuutta -osaanko, uskallanko, onko minusta, pärjäänkö. Tuolloin lohduttaa edesmenneen, viikko sitten haudan lepoon saatetun presidenttimme sanonta: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakamme että kaikki käy hyvin.” Viisaus pitää sisällään sen, että turhaa ei pidä murehtia, varsinkaan etukäteen.

Palataan tähän lukuvuoteen

Pedagogisiin haasteisiin liittyy myös uusien oppimisympäristöjen kehittäminen ja käyttäminen. Inarissa pääkoulun laajennustyöt ja toimistoksi tulevien tilojen peruskorjaustyöt ovat alkaneet.  Syksyllä 2018 on uudet ja uudistetut tilat käytössä. Odotamme sitä innolla.

Lukuvuoteen on sisältynyt lähiopetusta, työssäoppimista, projekteja, itsenäistä oppimista jne. Lukuvuoden työn tulokset näkyvät opiskelijoille todistuksissa ja opintokorteissa. Henkilökunta iloitsee opiskelijoiden saavutuksista ja onnistumisista. Kun katsoo lukuvuotta taaksepäin, mieliin nousee kohokohtia, päiviä, hetkiä, joita on ilo muistella. Lukuvuoden varrella olleet tapahtumat ovat ainakin minulle olleet hyvin mieliinpainuvia.

Tapahtumien – olopa se pieni tai iso – järjestäminen on aina ponnistus. Suunnittelu ja toteutus vie aikaa, pitää päättää monesta pienestä ja isosta asiasta. Mutta missä piilee onnistumisen salaisuus? Se on yhteistoiminnallisuudessa. Yhdessä toimimalla saadaan paljon aikaan. Opettajat yhdessä, opiskelijat yhdessä ja siten, että ollaan yhdessä kaikki – opiskelijat, opettajat ja muu henkilökunta.

Yksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista on yhteistyötaidot. Työelämä odottaa yhteistyötaitoisia ja oma-aloitteisia työntekijöitä. Erilaisten tapahtumien järjestäminen on tärkeää nimenomaan yhdessä tekemisen taitojen kehittymisen näkökulmasta. Yhteistyötä ei opita kirjoista lukemalla ja teoreettisesti pohtimalla vaan yhdessä tekemällä.

Nostan esiin muutaman tapahtuman lukuvuoden varrelta

Opinpolut näyttely avattiin eilen Siidassa. Näyttely on auki lokakuun alkuun asti. Näyttelyssä meidän toimintaamme avataan opiskelijoiden tekemisen kautta. Ala-aulasta toiseen kerrokseen vievän rampin huikean hienot opiskelijoiden kuvat sekä tekstit ja muut tuotokset kertovat siitä työstä, jota oppilaitos parhaimmillaan voi tehdä. Näyttely viestittää, mitä kaikkea meillä SAKK:ssa tehdään ja mitä meillä voi oppia.

Eilen oli toinenkin merkittävä tapahtuma. Historiassaan toinen lukuvuoden mittainen saamelaismusiikkikoulutus järjesti päätöskonsertin Sajoksessa. Musiikkiakatemian loppukonsertti oli todella upea. Oli aivan huikeaa nähdä ja kuulla taitavien opiskelijoiden esityksiä. Opiskelijaryhmän ja opettajien esityksistä olemme saaneet nauttia monissa koulun juhlissa  lukuvuoden varrella. Ja musiikkia on myös taltioitu.  Medialinjan filmien tekijät olivat yhdistäneet voimansa todella taidokkaasti musiikkiakatemian kanssa. Tuloksena oli raikkaita ja kauniita musiikkivideoita.

Kaksi viikkoa sitten medialinjan lehtityöjakson tulos, SOGSAKK sanomat, tupsahti jokaiseen saamelaisalueen talouteen. Lehden jutut tuovat lukijalle viestin elävästä, ajan hengessä kehittyvässä positiivisesta oppilaitoksesta. Medialinjan työmyyrät ovat ahertaneet Ijahis Idja musiikkifestareilla ja Skabmagovat elokuvafestareilla. Työ on aivan korvaamatonta.

Liiketalouden opiskelijat tarttuivat toimeen heti syksyllä olemalla aktiivisesti mukana Suomen yrittäjäpäivän tapahtumassa Ivalossa. Kevättalvella he organisoivat toiminta- ja pajapäivän, johon he kutsuivat tulevia ja nykyisiä yhteistyökumppaneita. Samalla liiketalouden opinnot ja yhteistyömahdollisuudet tulivat tutuiksi järjestöille ja organisaatioille.

Lähihoitajaopiskelijat ovat osallistuneet sairaanhoitajadiakonissakoulutuksen yhteistyöprojekteihin ja tapahtumapäiviin. Toisen asteen ja korkea-asteen yhteistyöllä on rikastuttava vaikutus kummankin koulutukseen. Ja se madaltaa kynnystä hakeutua toisen asteen tutkinnon jälkeen korkea-asteen opintoihin.

Poro-opiskelijat ovat olleet jälleen kerran mukana porokuninkuusajojen kisavalmisteluissa. Lisäksi kisoissa ikuistettiin lukuisa poroselfiekuvia, tehtiin kauppaa meidän opiskelijoiden pop up kaupassa ja jaettiin tietoa SAKK:n koulutusmahdollisuuksista.

Luonto-opiskelijoiden taidot laavujen pystytyksissä sekä aktiviteettien järjestämisessä ovat tulleet käyttöön lukuvuoden varrella monta kertaa. Vuoden mittaan teillä on ollut yhteistyötä peruskoululaisten kanssa, olette organisoineet koko koulun tulistelupäivää, ohjanneet liikennettä, järjestäneet makoven ulkoaktiviteetteja jne.

Matkailukoulutuksen rutistus olivat valtakunnalliset matkailukoulutuksen verkostopäivät, Makove-päivät marraskuuussa. Lähes satapäinen osallistujajoukko nautti täysin siemauksin hyvin organisoidusta ja täysipainoisesta ohjelmasta. Kiitosta sateli ympäri maan vielä monta viikkoa tapahtuman jälkeenkin. Unohtumattomia makuelämyksiä ko. päivillä järjestivät kokkiopiskelijat opettajineen ja apujoukkoineen. Järjestelyihin osallistuivat kokkiopiskelijoiden lisäksi matkailukoulutuksen, luonnon ja liiketalouden opiskelijat. Mahtavat päivät!

Saamenkäsityön ja korukiviä-jalometallialan opiskelijat ovat järjestäneet pitkin lukuvuotta vaihtuvia näyttelyitä Inarin pääkoulun aulaan. Kauniit, huolella toteutetut, uniikit käsityöt avaavat meille katselijoille ikkunoita kauneuteen ja se on todella ravitsevaa.

Huhtikuussa Murmanskissa järjestetyt toiset Arctic skills- taitokilpailut ilahduttivat meitä SAKKlaisia. Osallistuimme saamenkäsityökisaan ja voitto tuli, hienoa Katerina ja tukijoukot.

Virtuaalikoulun, pohjoissaamen- ja koltansaamen kielikoulutukset sekä hankkeiden ja tuotantolaitoksen kehittämistyön parissa toimijat tekevät omalta osaltaan todeksi koulun lakisääteistä perustehtävää. Jokaisen panos on tärkeä, vaikka se ei kovin näkyvä ulospäin olisikaan.

Mitä olisikaan tämä lukuvuosi ollut ilman 100 + 100 juhlaa? Me saimme iloa, nautintoa ja hyvää mieltä itselle sekä kaikille Inarin kunnan koululaisille saamelaisten kansallispäivänä. Järjestimme yhdessä eri toimijoiden kanssa Suomi 100 juhlavuoden tuella mahtavat SuomiSápmi 100 + 100 juhlat. Juhlamme oli unohtumaton – erinomaisia koululaisten ja musiikkiakatemian esityksiä, unohtamatta Siidan järjestämää cocktail-tilaisuutta ja tasavallan presidenttiparin mukanaoloa juhlasssa.

IMG_8958

Kiitos

Iso kiitos kaikille opiskelijoille, opettajille, keittiö- hallinto-, kiinteistö-, virtuaali-, asuntola- ja hankeväelle. Voimme hyvällä mielellä päättää tämän lukuvuoden.

Toivotan kaikille oikein hyvää kevätjuhlaa ja kesää. Samalla toivotan jatkavat opiskelijat tervetulleeksi aloittamaan uutta lukuvuotta 14.8.

Buori giđđaavvudeami buohkaide.

%d bloggers like this: