Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Arktista pedagogiikkaa II, saamelaisopetuksen digiverkosto -hankkeen työntekijät vierailivat huhtikuussa 2019 Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssissa (ITK-päivät). Siellä pääsimme tutustumaan erilaisiin digitaalisiin oppimisvälineisiin. ITK-päivillä näimme, miten muut opettajat ovat digivälinein kehittäneet opetustaan. Eräs lukio-opettaja kertoi koulun hankkineen 360-kameran ja näytti omia esimerkkejään.

Siitä intotuneena päätimme tutkia asiaa tarkemmin ja päätimme myös hankkia 360-kameran. Päädyimme vertailujen jälkeen Insta360 One X -kameraan, koska halusimme erinomaiset kuvanvakausominaisuudet sekä mahdollisuuden myös 5.7 K -tasoiseen 360-videokuvaamiseen. Kamera lisälaitteineen tuli meille alkusyksystä ja olemme nyt testanneet sitä erilaisissa tilanteissa. Kameralla siis saa sekä 360 asteisia still- ja videokuvia, joita voi edelleen hyödyntää esim. erilaisten paikkojen esittelyyn tai tilanteiden kuvantamiseen.

Hankkimamme kokoonpano sisältää kameran lisäksi näkymättömän selfie-tikun (huomaa videosta varjo), kaksi akkua, muistikortin (128 Gt, jossa korkea tallennusnopeus!) sekä pehmeän kuljetus- ja säilytyssuojuksen. Suojus on hyvä olla, koska kameran kalansilmälinssi voi herkästi vaurioitua. Lisäksi on hyvä olla olemassa myös lisävirtapankki, kolmijalka (tripod) sekä isompi kuljetuslaukku, jossa lisävarusteet on helppo säilyttää ja kuljettaa. Olemme lisäksi tilanneet erillisen linssisuojan, ehkäistäksemme linssin tahattoman vaurioitumisen.

 

Insta360 One X -kamera lisätarvikkeineen. Klikkaamalla kuva suurenee.

 

Selfiestick. Klikkaamalla kuva suurenee.

 

 

Esimerkkivideo kameran kuvavakauksesta valmistajan omista videokuvamateriaaleista.

 

 

Kuvaruutukaappaus 360-kuvasta. Klikkaamalla kuvaa, sirtyy näkymä erilliselle sivustolle, jossa mahdollista katsella 360-kuvaa.

 

Klikkaa katsomaan revontulia 360-kuvana (tekstilinkki avautuu uuteen ikkunaan). Voit napata kuvasta hiirellä kiinni ja pyörittää sivusuunnassa sekä ylös ja alas. Huomaathan, että oikeassa yläkulmassa on valkoisella tekstillä tekstipainike, jota painamalla kuva vaihtaa eri kulmiin (Fisheye, Planet, Ball ja Normal).

Ominaisuuksista

  • Kuvaaminen kaikista suunnista, myös vedestä kun käyttää vesitiivistä suojakuorta
  • 360-kuvaaminen myös hämärässä
  • TimeShift-ominaisuus, jolla voi hallita videoklipin eri osien toistonopeutta.
  • Näkymättömällä selfiekepillä voi napata ilmakuvia ilman, että keppi näkyy myöhemmin katseltavassa kuvassa.
  • Esikatselumahdollisuus WiFin avulla omasta mobiililaitteesta (iOS, Android)
  • Kuvien tallennus joko suoraan kameran muistikorttiin tai mobiililaitteeseen (kun mobiililaite yhdistetty kameraan)
  • Irrotettava akku
  • Timelapse

Voit etsiä kamerasta lisää tietoa Internetistä hakusanalla Insta360 One X.

 

Muuta

360-kameraa on mahdollista etäohjata esimerkiksi mobiililaitteilla (vaatii ilmaisen Insta360 ONE X -applikaation asennuksen joko Google Play-kaupasta tai AppleStoresta).

 

Havainnevideoita tuotteen kotisivuilla: https://www.insta360.com/product/insta360-onex

 

 

Kameraan liittyviä linkkejä

Kamera: https://store.insta360.com/product/one_x
Lisätarvikkeet: https://store.insta360.com/accessory
Insta360-blogi: http://blog.insta360.com/

 

Some-kanavat, joita seuraavalla voi saada lisää vinkkejä kameran käyttöön:

https://www.instagram.com/insta360/

https://www.youtube.com/c/insta360

https://www.facebook.com/Insta360/

 

Mikäli tulee ideoita kuvattavista kohteista opetukseen liittyen tai muista ajatuksista, voi meille laittaa sähköpostia!

Yhteystiedot löytyvät meidän hankkeen nettisivuilta.

 

Terkuin Unni ja Tarja

Jouni Laiti oaččui bálkkašumi giellabarggustis man son lea dahkan Sámi oahpahusguovddáža buorrin! Bargit ja studeanttat čoahkkanedje feastakáfiide giellavahku gudnin. Ja Jovnna!

Jouni Laiti palkittiin Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa tekemästään kielityöstä! Henkilökunta ja opiskelijat kokoontuivat juhlakahveille kielten viikon kunniaksi. Ja Jounin!

Jovnna sáhkavuorru 23.10.2019

Dán sáhkavuoru lean válbmen rektora bivdaga dihte Davviriikkalaš sámegielaid váhku gudnin.

Olbmo eatnigiella lea su váimmu giella, man bokte beassá lagabui iežas dovdduid. Lea dieđusge buorre, ahte lea giellavahkku ja ná sámegielat leat ožžon fuomášumi maid riikadási mediain. Giellavahkku goit galggašii leat juohke vahku ja juohke beaivve. Juohkehaš ságastallan lea válljen, ahte makkár giela vállje geavahit. Juos luoitila iežas dušše mannat rávnnji mielde, de dalle gal stuorát gielat dolvot. Suomagiella lea maid jiehtanas stuorra giella, go dan veardida sámegielaide.

Dálá márkanmáilmmi áigge leat boahtán beaktilvuođagáibádusat, buot galggašii leat stuoris ja dáhpáhuvvat johtilit. Eanáš áššit leat mihtiduvvojit ruđa bokte. Bijan goit jearaldaga, ahte mo dalle juos máilmmis livččii dušše okta giella? Mii gielaid dat de livččii? Livččiigo dalle buorre dilli?

Ledjen čakčat Guovdageainnus guossástallamin ovtta dálus. Doppe girddášii čuru ja dat vehá givssidii min boradeami. Guossin lei maiddái okta rávvásut nissonolmmoš. Son de geahččá čurroha ja láhttesta; divrriid ii galggašii goddit. Mun smihtten leago juoga diida vai maid son dárkkuha? Son jotkkii, ahte ammat beaggá divrrit leat birasmirkkuid dihte máilmmis geahppáneamen. Son lei guldalan ođđasiid ja jurddašii, ahte diet okta stohpočuru maid galggašii beassat joatkit eallima.

Mun oaivvildan, ahte seamma láhkai go meahcci dárbbaša máŋggalágan elliid ja šattuid, de máilbmi dárbbaša maid sihke unna ahte stuorra gielaid. Sámegielaid rolla lea dán ollislašvuođas hui dehálaš. Máŋgii gullosta, ahte sámegielaid ovddideamis ferte ovdánit unna lávkkiid mielde. Dat lea goit nu dolkadahtti vuohki johtit. Juos mii veháš jurddašit, ahte mo mátki ovdánivčče juos mii geahččalit vázzit SOG dálu guhkes váccahagaid mielde unna lávkkážiiguin? Makkár dovdu das boađášii? Mun háliidan hásttuhit sihke SOG:a organisašuvnna ahte dan ovttaskas bargiid ja studeanttaid bidjat gudneáŋgiris juksanmeriid sámegielaid ovddideami ektui. Buot sámegielat dárbbašit dakkár doaimmaid. Dáin sániiguin háliidat sávvat buori Davviriikalaš sámegiela vahku buot gielaid hálliide.


Jounin puheenvuoro 23.10.2019

Tämän puheenvuoron olen laatinut rehtorin pyynnöstä Pohjoismaisen saamenkielten viikon johdosta.

Ihmisen äidinkieli on hänen sydämensä kieli, jonka kautta pääsee lähemmäksi tunteitaan. On tietenkin hyvä, että on saamenkielen viikko, jonka johdosta saamenkielet saavat huomiota myös valtakunnallisesti. Kieliviikko kuitenkin tulisi olla joka viikko ja joka päivä. Jokainen keskustelu on valinta, että minkälaista kieltä käytät. Jos päästää itsensä kellumaan virran matkaan, niin silloin isommat kielet vievät mennessään. Suomen kieli on myös jättiläisen kokoinen kieli, kun sitä vertaa saamenkieliin.

Markkinatalouden kautta on tullut tehokkuusvaatimuksia, kaiken tulisi olla isoa ja tapahtua nopeasti. Suurin osa asioista mitataan rahan kautta. Asetan kuitenkin kysymyksen, entäpä jos maailmassa olisi vain yksi kieli? Mikä se kieli olisi? Olisiko silloin hyvä olla?

Olin syksyllä Kautokeinossa vierailemassa ystäväni luona. Siellä lenteli kärpänen, joka hieman häiritsi ruokailuamme. Vieraana oli myös vanhempi rouva. Hän katsoi kärpästä ja toteaa, että ötököitä ei tulisi tappaa.  jäin pohtimaan, että onkohan kyseessä jokin uskomus vai mihin tuo toteamus voi liittyä. Hän kuitenkin jatkoi, että maailmallahan hyönteisten määrä on vähenemässä. Hän oli kuunnellut uutisia ja tehnyt päätelmän, että myös tämän yhden tupakärpäsen tulisi saada jatkaa elämäänsä.

Tarkoitan, että samalla tavalla kuin luonto tarvitsee moninaisuutta, niin maailma tarvitsee sekä isoja että pieniä kieliä. Saamenkielten rooli tässä on tässä kokonaisuudessa tärkeä osa. Monesti kuuluu sanottavan, että saamen kielten kehittämisessä täytyy edetä lyhyin askelin. Se on kuitenkin hyvin pitkästyttävä tapa edetä. Juos teemme ajatusleikin, niin miltä tuntuisi edetä koulumme pitkiä käytäviä pitkin hyvin lyhyin askelin? Miltä sellainen eteneminen tuntuisi?

Minä haluan haastaa SAKK:ta organisaationa, sen yksittäisiä työntekijöitä ja opiskelijoita asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita saamenkielten edistämisen suhteen. Kaikki saamenkielet tarvitsevat sellaisia toimenpiteitä. Näillä sanoilla haluan toivottaa hyvää Pohjoismaista saamenkielten viikkoa kaikkien kielten puhujille!

IMG_9679

Sámi musihkkaakademiijan opiskelijoiden ja opettajien musiikkiesitys kevätjuhlassa. Kuva: Ulla Isotalo

”On tapahtunut ihme.”

”Suomesta on tullut jääkiekon suurvalta – Leijonien maailmanmestaruus on mieletön opetus koko suomalaiselle yhteiskunnalle: ’Yksilökeskeisyyden aikakaudella näyttö kollektiivin voimasta’.”

”Yksilöt pelasivat joukkueena yhtenäisesti. Jokainen yksilö hyvässä joukkueessa pääsee omille vahvuuksilleen. Yksilö on joukkuetta varten, ei toisin päin.”

”Nuori sukupolvi on tuonut suomalaiseen kiekkoajatteluun sitä, että uskalletaan, mennään voittamaan ja ollaan rohkeita. Ne kaikki elementit näkyivät tässä joukkueessa.”

”Rauhallinen fiilis siitä, että joukkueessa on voimaa, uskotaan omiin mahdollisuuksiin.
Joukkue on mennyt isosti sydämeen. Joukkueessa on aidosti iloittu siitä, kun kaveri onnistuu.”

”Huippuvalmentaja, joka valmistautuu hyvin. Hänkin pystyy koko ajan kehittämään itseänsä, vaikka perusihminen siellä taustalla on sama. Saa joukkueen luottamaan toisiinsa ja itseensä. Selkeä johtajuus. Huoltoporukassa on myös paljon huippuosaamista, tekee työtään näkymättömissä.”

”Mitä pitää tapahtua, että voittokulku jatkuu?
­– Nöyryys, työnteko, analyysi, miksi onnistuttiin.”

Nämä kaikki lauseet ja analyysit ovat joko suoria poimintoja tai tiivistelmiä jääkiekon MM-kisojen lehtiotsikoista, -jutuista tai TV-haastatteluista. Asiantuntijat ja pelaajat itse ovat tiivistäneet Suomen menestyksen muun muassa edellä kuvattuun tapaan. Jääkiekon maailmanmestaruudella on erityinen merkitys meille suomalaisille. Samalla tavalla kuin MM-joukkue kasvoi yhteen, myös Suomen kansa juhli yhdessä aina valtiojohtoa myöten sitä, että ME voitimme. Voitonriemua lisäsi se, että voitto tuli täydellisenä yllätyksenä ja jääkiekkojoukkueen tarina vaikuttaa siltä kuin se olisi suoraan elokuvasta. Mutta taustalla on toki tuhansia tunteja arkista työn tekemistä ja kasvutarinoita.

Ihan niin kuin meillä tänään. Me olemme kokoontuneet juhlimaan tuhansien tuntien työpanoksen huipentumista, sitä hetkeä, kun osa opiskelijoistamme valmistuu.

 

IMG_9732

Pohjoissaamen kielen ja kulttuurin linjalta valmistuneet opettajan kanssa. Kuva: Ulla Isotalo

 

Tänään valmistuvista moni siirtyy suoraan työelämään. Oppilaitoksena me olemme pystyneet kouluttamaan tiedolliset ja taidolliset sisällöt sekä ohjaamaan opiskelijoita työelämän avaintaidoissa. Siitä työelämäkumppanimme ovat meille antaneet matkanvarrella kiitosta. Meiltä valmistuvat opiskelijat ovat haluttua työvoimaa, heillä on ammatillista osaamista, työelämän pelisäännöt selvillä sekä alueen ja kulttuurien tuntemusta. Olemme jopa siinäkin tilanteessa, että opiskelijat revitään koulunpenkiltä kesken kaiken. Voimme siis olla tyytyväisiä siitä, että pääosin tavoitteet tulevat saavutetuiksi.

Olemme kuitenkin saaneet myös palautetta siitä, että aina työpaikalla tapahtuvan oppimisen tilanteet eivät suju niin, että päästäisiin keskittymään oleelliseen: substanssiin ja sen haltuunottoon. Näissä tapauksissa työelämän pelisäännöt eivät ole tulleet tutuiksi opiskelijalle. Perusasioina työnantajat odottavat muun muassa sitä, että työntekijä saapuu ajoissa työpaikalle, tekee työnantajan perustehtävän mukaisia tehtäviä eikä esimerkiksi someta työaikana sekä käyttäytyy asiallisesti ja kohteliaasti niin työtovereitaan kuin asiakkaita kohtaan. Tiivistetysti, työelämä odottaa hyvää asennetta. Asenne on asia, johon voimme opiskelijoitamme kannustaa, mutta jokaisen on viime kädessä kaivettava se omasta itsestään. Jos jääkiekkopiireissä sanotaan, että yksilö on joukkuetta varten, niin työpaikalla tämä menee niin, että työntekijä on työpaikkaa varten, ei toisin päin. Mutta se ei riitä, että on hyviä työntekijöitä. Hyvä työyhteisö edellyttää hyvää johtamista ja esimiestyötä. On tunnettava työyhteisönsä jäsenet ja osattava johtaa heitä yksilöinä ja ryhmänä. Motivaation ja hyvinvoinnin synnyttäminen ja ylläpito edellyttävät sitä, että työntekijälle tarjotaan mahdollisuuksia kehittyä ja edetä sekä kokeilla ja kehittää. Lisäksi tarvitaan kannustavaa ja hyvää vuorovaikutusta. Hyvä työyhteisö on joukkue, jossa jokainen kantaa vastuun omalta osaltaan.

 

IMG_9734

Medialinjalta valmistuneet opiskelijat sekä heidän opettaja vararehtorin kanssa. Kuva: Ulla Isotalo

 

Suomen jääkiekon maajoukkue ei muodostunut NHL-tähdistä ja superlahjakkaista valioyksilöistä. Toki jokaisella on ammattiurheilijan peruslahjakkuus ja -taito. Maailmanmestarijoukkueen selkärangan muodostivat sen sijaan pelaajien ja johdon asenne ja työmoraali sekä sitoutuminen yhteisiin pelisääntöihin ja tavoitteisiin. Jokainen toimi omassa roolissaan kurinalaisesti, mutta ilmapiiri oli rennon luottavainen. Joukkue oli joukkue sanan varsinaisessa merkityksessä, ei pelkästään ryhmä ihmisiä tekemässä saamaa asiaa. Yhdessä tekeminen oli aitoa, muita kunnioittavaa. Vahvuudet ja MÖRKÖ nousivat esiin, koska sille oli tilaa. Jonkin verran matkassa saattoi olla myös onnea, välillä sitäkin on.

Lopputuloksena joka tapauksessa saavutettiin tavoite, Suomi voitti maailmanmestaruuden. Me voitimme MM-kultaa! Me suomalaiset olimme niin hyviä! Mutta mitä sanoivatkaan pelaajat, kun heitä kehuttiin ja kiiteltiin? He antoivat kunnian voitosta joukkueelle, joku Mörölle, toinen maalin suulla päivystäneelle seinälle, joku sille näkymättömälle joukkuetoverille, yksi valmennukselle ja niin edelleen. Kaikesta vaatimattomuudesta huolimatta uskon, että jokainen pelaaja oli terveellä tavalla ylpeä myös itsestään ja suorituksestaan.

Kuten alussa siteerattiin mediaa, ”on tapahtunut ihme”. Mutta onko se ihme, jos tekemällä oikeita asioita saavuttaa tuloksia ja parhaassa tapauksessa pääsee ”isosti sydämeen”?

 

IMG_9692

Koltansaamen kielen ja kulttuurin opiskelijat tanssivat katrillia. Kuva: Ulla Isotalo

 

Täällä on tänään niitä, jotka ovat saavuttaneet osaamista, tutkinnon ja todistuksen. On aika kiittää ja onnitella valmistuvia yhteisestä matkasta opintiellä. Olette päässeet meidän sydämiin ja tulemme kuulemaan teistä ja saavutuksistanne vielä monet kerrat. Kiitos myös jatkaville opiskelijoille kuluneesta lukuvuodesta, ahkeroinnista ja kasvusta! Ja suuri kiitos henkilökunnalle, hyvälle valmennustiimille ja huoltoporukalle! Kaikki te olette tehneet osanne, että päästiin hyvin tuloksin maaliin tänäkin lukuvuonna. Kesäloman kynnyksellä on hyvä muistaa, että palautuminen kuuluu osana tähän juttuun, eli relax!

 

Hyvää kesälomaa!

 

Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen
rehtori

Viimeisen vuoden ajan olemme seikkailleet kameroiden kanssa vesillä ja jäillä Kyelikietâ –hankkeemme kuvauksissa. Hankkeessa tuotettiin kuusi videota Inarijärven ja Sodankylän tekojärvien kaupallisesta kalastuksesta. Hankkeen rahoittivat Euroopan meri- ja kalatalousrahasto Lapin kalatalouden toimintaryhmän kiintiöstä, sekä Inarin ja Sodankylän kunnat.

Nyt videot ovat kaikkien katsottavissa YouTubessa, ja on aika kiittää mukavista hetkistä töissä – toimistossa ja ”maisemakonttorissa”. Erityisesti haluan kiittää joustavia kuvaajiamme Jonne Järvistä ja Kevin Francettia sekä kalastajia avoimuudestaan ja kärsivällisyydestään kuvauksissa!

dav

Hankkeen kuvausten ”konttorissa” Inarijärvellä heinäkuun alussa 2018


Siikaa, haukea, ahventa ja madetta

Videot esittelevät siian kalastusta Inarijärvellä sekä sulan veden aikaan että jään alta eri menetelmillä. Lokan tekojärvellä kuvatut videot kertovat hauen vannerysäpyynnistä sekä ahvenen katiskapyynnistä kesällä, ja mateen rysäkalastuksesta talvella. Lisäksi yksi video opastaa kalojen käsittelyyn kalahallissa.

Hankeidean takana oli tilanne, jossa kalan kysyntä on hyvä, mutta kalastajakunta alkaa ikääntyä. Kalan ostajia ovat mm. tukkuliikkeet sekä ravintolat, joissa moni matkailijakin pääsee ensimmäistä kertaa maistamaan pohjoisen kalaa. Jotta kalastajia saataisiin lisää, haluttiin käytännönläheisiä, kalastuksesta todenmukaisen kuvan antavia videoita kiinnostuneille nähtäviksi. Videot toimivat myös koulumme  luontoalan opetuksessa oppimateriaalina.

Ensimmäinen video julkaistiin syyskuussa 2018 ja viimeinen maaliskuun lopussa tänä vuonna. Nyt huhtikuun loppupuolella kahta näistä videoista on katsottu jo 36 000 kertaa! Tästä voidaan päätellä, että hankkeella on ollut todellinen tarve.

Toiveet ovat korkealla: videot varmasti auttavat kalastusta ammatiksi mieliviä suunnitelmissaan eteenpäin. Ja ostajat saavat edelleen lautasilleen pohjoisen puhtaista vesistä pyydettyjä kaloja.


Kiittäen hankevetäjä Virpi Jääskö (30.4.2019 saakka)

 

Linkit videoihin: http://www.sogsakk.fi/fi/Hankkeet/Kyelikietâ

Lisätietoja kaupallisesta kalastuksesta: elinkeinokalatalouden koordinaattori Markku Ahonen, etunimi.sukunimi(at)pll.fi, puh. 040 704 6094

Luonto-ohjaajan monipuolisiin opintoihin kuuluu myös ulkoilureittien suunnittelua, korjaamista ja rakentamista. Useimpiin tutkinnon osiin liittyy työelämäjakso, jolloin pääsemme konkreettisesti kokeilemaan luokkahuoneessa opittuja tietoja ja taitoja. Opiskelijamme ovatkin tuttu näky Metsähallituksen Luontopalveluiden kohteissa pohjoisimmassa Lapissa. Viime syksynä luonto-ohjaajaopiskelijat antoivat oman panoksensa Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistojen sekä Sevetin retkeilyreittien ja rakenteiden huoltoon ja hoitoon.

_DSC4311.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Nyt olemme päässeet ideoimaan ja valmistelemaan uudenlaista, perinteistä luontopolkua ja virtuaalimaailmaa yhdistävää retkeilyreittiä Suomen metsäkeskuksen kanssa. Metsäkeskuksen hallinnoima ja maksuton Metsäinen-mobiilisovellus laajenee pohjoisimmassa Suomessa. Rovaniemen, Sodankylän ja Kemin lisäksi mobiililuontopolku tulee löytymään myös Sallasta, Ylläkseltä ja Inarista.

_dsc4239

Kuva: Olli Järvenkylä

Mobiilipalvelulla innostetaan metsänomistajia sekä lapsia ja nuoria astumaan älylaitteita ja digitalisaatiota hyödyntäen yhä syvemmälle metsiin ja metsätalouteen. Metsäkeskuksen lisäksi mukana on muun muassa Lapin ammattikorkeakoulu, jonka opiskelijat toteuttavat mobiilisovellukseen suunnittelemamme luontopolkusisällön.

Inarin kirkonkylällä mobiililuontopolku sijoittuu Juutuanjoen varteen ja sen sisällöstä vastaavat SAKK:n luonto-ohjaajaopiskelijat. Suunnittelussa on ollut mukana myös Inarin kunnan, Metsähallituksen luontopalveluiden ja Saamelaiskäräjien edustus.

_DSC4291.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Olemme lähteneet innolla ideoimaan ja suunnittelemaan mobiililuontopolkua tai moblua, kuten sitä kutsumme. Yleensä tässä opintojaksossa työstetään fyysisiä ulkoilureittejä, mutta nyt olemme päässeet metsään myös virtuaalisesti. Mielestämme moblu mahdollistaa perinteistä luontopolkua monipuolisemman kokemuksen ja avaa myös laajemmin metsän käyttöä ja hoitoa.

_DSC4263.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Monen osapuolen hankkeessa täytyy varata aikaa reilusti asioiden suunnitteluun ja valmisteluun. Ensitapaamisesta toimeksiantajan kanssa luontopolun avajaisiin menee lähes yhdeksän kuukautta. Olemme pyöritelleet paljon rastien sisältöjä, ja saadun palautteen perusteella paristakymmenestä aihiosta on jäänyt jäljelle kymmenkunta toimivinta. Oma aikansa menee myös siihen, että Lapin amk:n opiskelijat koodaavat ideamme mobiilissa toimiviksi pikseleiksi.

Mobiililuontopolun rasteja ideoidessamme päätimme, että perinteisen tietopuolisen sisällön lisäksi mukaan otetaan eri aisteja haastavia ja myös toiminnallisia tehtäviä. Mukana on mm. luonnontuntemusta sekä tietoa jokamiehen oikeuksista, metsän hyötykäytöstä ja jääkauden merkeistä ympäristössä. Inarin peruskoululta lähtevä mobiililuontopolku päättyy alakoululaisten osalta Akselin laavulle. Yläkoulun reitti jatkuu Jäniskosken sillalle ja laavulle.

_DSC4255.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Inariin sijoittuva luontopolku poikkeaa muista Metsäisistä myös siinä, että siitä tehdään neljä eri kieliversiota. Suomen lisäksi luontopolusta tehdään versiot kolmella eri saamen kielellä. Myös saamelaiskulttuuria on esillä luontopolun varrella. Juutuanjoen vartta seuraileva luontopolku on myös ainoa kuudesta mobiililuontopolusta, joka soveltuu ympärivuotiseen käyttöön, sillä valaistu reitti pidetään avoinna myös talvisin. Luontopolku ei ole täysin esteetön, sillä reitillä on myös melko jyrkkiä kohtia. Juutuanjoen varren reitti sopii esimerkiksi lapsiperheille.

Juutuanjoen varsi on mäntyvaltaista ja osin vanhaakin metsää. Mobiililuontopolulle kulkijaa johdattelee naurava männynkäpy Biggá Paaccâh. Paaccâh on käpy inarinsaameksi. Hänen esi-isänsä ovat asuttaneet joen vartta ikiajoista alkaen, ja Biggá on osa sukupolvien ja tuhansien vuosien jatkumoa.

_dsc4272

Kuva: Olli Järvenkylä

_dsc4275

Kuva: Olli Järvenkylä

Luontopolun tarinat siirtyvät menneisyydestä tähän päivään puusukupolvien jatkumona; kävystä siemen itää hennoksi taimeksi, varttuu norjaksi nuorukaiseksi ja edelleen kilpikaarnaiseksi jättiläiseksi. Lopulta harmaa kelo kaatuu rinteeseen ja maatuu vuosikymmenten kuluessa ravinnoksi tuleville sukupolville. Biggá Paaccâh neuvoo luontopolun kulkijaa, kyselee ja antaa palautetta.

Vietämme Metsäinen-luontopolun avajaisia Inarin kirkonkylällä kevään korvalla, toukokuun loppupuolella. Avajaisiin odotamme paljon porukkaa, sillä aivan polun lähtöpaikan vieressä käyvät koulua tapahtuman kutsuvieraat, ala- ja yläkoulun oppilaat.

 

Susanna Sihvonen ja Olli Järvenkylä

 

 

Toisen lukuvuoteni ensimmäinen työelämässä oppimisen jakso liittyi visuaaliseen myyntityöhön ja minulla kävi niin älyttömän hyvä tuuri, että pääsin suorittamaan sen Lontooseen Suomen merimieskirkolle! Saisin työskennellä Suomi-kaupassa, kahvilassa, hostellissa ja respassa. Neljän viikon työelämässä oppimisen kruunasi joulumarkkinat, jotka ovat kirkon vuoden suurin tapahtuma. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt ulkomailla enkä matkustanut lentokoneellakaan, joten kaikki oli minulle uutta ja jännittävää! Lähdin kuitenkin matkaan täynnä intoa 🙂

Saavuin Lontooseen klo 18. Gatwickin lentoasemalta oli kuitenkin vielä matkaa vuokra-asunnolleni Southwarkiin, jossa olin perillä vasta myöhään illalla. Asuntoni avainkoodi ei toiminutkaan ja iski aika paha paniikki. Onneksi sain ohjaajani Mervi Mattilan kiinni puhelimitse ja hän järjesti minulle kyydin kirkon hostelliin, jossa sain nukkua ensimmäisen yön. Jo tuona ensimmäisenä iltana sain tuntea lontoolaisten ystävällisyyden. Odotellessani taksia tien laidassa kaksi tuntematonta ihmistä tuli luokseni kysymään, olenko kunnossa ja rauhoittelemaan.

Kun viimein pääsin kirkolle, kirkon pappi Marjaana Härkönen oli minua vastassa. Pahoittelin kovasti aiheutunutta vaivaa ja sanoin, että annan kyllä huonon ensivaikutelman, mutta onneksi tästä ei voi kun parantaa:) Marjaana saattoi minut hostelliin, laittoi käden olkapäälleni ja sanoi ”nyt olet turvassa”.

kuva

Heräsin ensimmäisen, katonaisesti nukutun yön jälkeen ja suuntasin alas kirkkosaliin. Kirkon siivooja, Bernhard keskeytti hommansa ja tuli esittäytymään. Istuimme hetken kahvikupposten kanssa tutustumaan. Pian myös Mervi saapui töihin ja heti ensimmäisenä halasin häntä ja kiitin avusta.

Ensimmäisenä työpäivänä tutustuin taloon ja talon työtehtäviin. Ja niitähän oli! Aamiaisen valmistus, pullien paisto, ruoan laitto, hostellin siivous, hostellivarausten ja saunavarausten teko, saunan siivous ja lämmittäminen, pyykkihuolto, lastien purkamiset, Suomi-kaupan pyörittäminen, respassa työskentely, erilaiset kerhotoiminnat, kokoukset… Täytyy kyllä tunnustaa, ettei noista jäänyt kamalasti vielä mieleen ekana päivänäJ Koska kirkko on suljettu maanantaisin, en nähnyt montaa työntekijää sinä päivänä, paitsi Mitchin, kirkon talonmiehen, hauska kaveri!

Työpäivän päätteeksi lähdin taas takaisin Southwarkiin. Taksikuski oli tosi mukava, hän saattoi minut koti-ovelle asti varmistaen, että pääsen varmasti sisälle. Onneksi avainkoodi toimi sillä kerralla ja pääsin viimein sisään. Asunto ei oikein vastannut ilmoituksen kuvaukseen, mutta siellä oli sentään se oma rauha, mitä minä tarvitsen ehdottomasti.

Toisena työpäivänä menin bussilla töihin ja siinä vasta oikeastaan tajusin, että vitsit miten siistiä, minä olen oikeasti LONTOOSSA! Bussissa kuului puheensorina brittiaksentilla ja etuosa oli täynnä koulupukuun pukeutuneita lapsia. Liikenne näytti kamalalta! Autot ajoivat ”väärään suuntaan” ja siinä seassa puikkelehtivat pyöräilijät.  Kun nousin bussista ja lähdin kävelemään työpaikalle, mietin miten outoa kaikki on, kun asiat ovat oikeastaan ihan samalailla kuin Suomessa, mutta kuitenkin oikeastaan ei.  Kaikki oli jotenkin kauniimpaa kuin Suomessa; rakennukset, puut ja ennen kaikkea ihmisten käytöstavat 🙂

Ensimmäisen työviikon tutustuin lähinnä taloon, toimintatapoihin sekä työntekijöihin. Henkilökunta Merimieskirkossa on kyllä aivan mahtavaa sakkia! En ole koskaan ollut työpaikassa, missä on niin välitön ja mukava ilmapiiri. Tunsin oloni tervetulleeksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

collage1

Ensimmäisinä vapaapäivinäni vierailin London Zoossa sekä Madame Tussaud’sin vahakabinetissa. Eläintarha oli aivan loistava paikka, mutta vahakabinetissa oli liian paljon ihmisiä, meinasi tulla jo Ivaloa ikävä siinä tungoksessa 🙂

collage2

Toisen viikon puolivälissä heräsin flunssaisena ja seuraavat pari viikkoa menikin aivan karmivassa räkätaudissaL Tämä vaikutti aika paljon tulevaan näyttööni, koska aikataulut kävivät tiukaksi sairastelun vuoksi. Yhdessä vaiheessa aloin jo miettiä, lähdenkö takaisin Suomeen, kun Lontoon reissu menee vain neljän seinän sisällä kuumeessa. Onneksi en lähtenyt, olisi se kyllä harmittanut.

Näyttööni sisältyi Suomikaupan alennuspöydän suunnittelu ja toteuttaminen. Tarkoituksena oli myydä pian vanhaksi menevät tavarat pois lähestyvien joulumarkkinoiden tieltä. Näyttöön sisältyi myös mainosten tekeminen ja kahvilan somistaminen.

collage3

Joulumyyjäisten alla valtava tavarakuorma saapui kirkolle. Kirkon työntekijät ja lukuiset vapaaehtoiset olivat purkamassa kuormaa, jossa oli n. 4000 kg tavaraa. Vapaaehtoisia oli myyjäisissä noin 100, mikä yllätti minut positiivisesti. On hienoa, että niin moni ihminen halusi tulla auttamaan!

collage4

Vietin viimeisen, loistavan vapaapäivän ennen joulumyyjäisiä Sea Lifessä ja vierailin myös London Eyessä.

collage5

Kirkon suurin tapahtuma, joulumyyjäiset alkoivat 20.11. Niissä oli keskimäärin noin 10 000 kävijää ja niistä saatu tuotto mahdollistaa merimieskirkon seuraavan vuoden toiminnan. Kirkkosali muuntautui supermarketiksi, jossa myytiin suomalaisia joulutuotteita ja elintarvikkeita. Kirkon terassilla oli grilli, jossa myytiin poronkäristystä, makkaraa, virvokkeita ja alkoholijuomia. Kirkon yläkerrassa oli kahvila sekä omien tuotteiden myyjiä. Parina päivänä kirkolla oli myös Eeva Lennon myymässä omaa kirjaansa Minun Lontoo ja jakamassa nimikirjoituksia.

kuva18

Joka päivä myyjäisissä kierteli myös joulupukki ja muumi, jota pääsin itsekin taluttamaanJ Scandi Market avautui Albion Streetille 23. – 25.11. Samalla kadulla olevat Norjan ja Tanskan kirkko avasivat samaan aikaan myös omia kojuja kadulle.

kuva19

Viimeinen basaaripäivä minun kohdallani alkoi tsemppiringillä. Kiireisen päivän jälkeen oli aika hyvästellä kaikki ja tuli kyllä haikea olo. Olen jo päättänyt, että tänne palaan takaisin heti, kun on mahdollista osallistua vapaaehtoistyöhön.

collage6

Marraskuun loppupuolella oli aika lentää takasin Suomeen. Tämä oli kyllä todella huikea kokemus, jota en tule ikinä unohtamaan. Reissun loppupuolella kävin ottamassa itselleni tatuoinnin, jotta en ihan varmasti unohtaisi, kuinka hienossa maassa olen saanut asua kuukauden!

… Mutta oli kyllä mukava palata kotiin. Tais jollakin olla ikävä 🙂

 

Elina Titoff, liiketalouden opiskelija

Kuuma heinäkuu on ohi, ja elokuun alku näyttää jo normaalimmalta Lapin kesältä. Yöt kylmenevät ja pitenevät. Marjat kypsyvät.

dav

Hauen vannerysäpyynnin kuvauksissa Lokalla kesäkuun alussa. Taaemmassa veneessä kalastaja Risto Pyhäjärvi ja selin kuvaajat Jonne Järvinen ja Kevin Francett. Kuva Virpi Jääskö

Valon ja lämmön väheneminen vaikuttaa myös vesistöihimme sekä niissä eläviin kaloihin. Viileän alkukesän aikana siian isorysäsaaliit Inarilla olivat hyvin vaihtelevia ja kalojen käyttäytyminen mietitytti kalastajia. Heinäkuussa tilanne tasoittui hieman, mutta nyt on aika nostaa rysät ylös ja siirtyä toisiin pyyntimuotoihin. Tämän myötä Kyelikietâ –hankkeemme kuvaa tulevina viikkoina siian verkkopyyntiä Inarilla.

 

Verkkopyynnin kuvausten jälkeen odottelemme jäitä, sillä seuraavaksi kuvaamme jään alla tapahtuvaa kalastusta. Näin helteisen kesän jälkilämmössä en usko talvikalastuksen läheltä seuraamisen vähentävän kunnioitustani ammattinaan kalastusta harjoittavaa ihmistä kohtaan. Hankkeessa mukana olevat kalastajat ovat rautaisia ammattilaisia, jotka kalastamisen lisäksi käsittelevät saaliin kylmäketjun keskeytymättä, ostajan toiveiden mukaan. Inarista ja Lokalta lähtee maailmalle korkealaatuista ja puhdasta saalista. Eettistä evästä.

dav

Heinäkuun alun helteessä Inarijärven itälaidalla. Kuvausaiheena siian loukku- eli isorysäpyynti. Veneessä hankkeen kuvaajat sekä nimettömäksi jäänyt kalastajan apuri. Kuva Virpi Jääskö

Kalastajat ovat myös koko ajan hereillä pyydysten kehittämisen, saaliin käsittelyn sekä ostajien tarpeiden suhteen. Ei jälkeäkään vanhojen jäärien pysähtyneisyydestä tai muutosvastarinnasta. Uskon, että innovointiherkkyys onkin tärkeä avu kun katsoo kalastuksenkin haasteita isossa kuvassa, mm. ilmaston muuttumisen kontekstissa. Nostan kalastajille hattua ja toivon että saisin heiltä kalakattilaani täytettä niin kauan kuin lusikkani jaksan nostaa. Kalat ovat hintansa, ja kalastajat palkkansa arvoisia.

 

Virpi Jääskö
hankevetäjä

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama Kyelikietâ –hanke kuvaa lyhyitä opetusvideoita eri kaupallisen kalastuksen muodoista sekä kalan käsittelystä Lokan tekojärvellä sekä Inarilla. Kuvaukset sijoittuvat tämän vuoden kesäkuun ja ensi vuoden helmikuun väliselle ajalle. Hanke päättyy huhtikuun lopussa 2019, ja siihen mennessä valmistuu kuusi videota. Tarkemmin hankkeesta: Kyelikietâ -hanke

%d bloggers like this: