Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2010

ENONTEKIÖN HETAN TOIMIPAIKASSA PIDETTIIN AVOIMET OVET 19.11.2010

Oppilaitoksen Hetan toimipisteessä vietettiin avoimia ovia marraskuun hämyisessä illassa. 

SAKK:n kuulumisia ja uusia kurssitoiveita vaihdettiin yhdessä kahvistelun ja rupattelun merkeissä

Enontekiöläiset kävivät kiitettävästi tutustumassa meidän uusiin tiloihin ja kyläpajan verstaisiin ja koneisiin.  

Enontekiöläiset kertoivat kilvan uusia kurssitoiveita koulutussuunnittelija Eila Syväjärvelle.  Hänen tehtäviinsä kuuluu saamenkulttuurin kurssitoiminnan pyörittäminen koko saamelaisalueella ja kun hänen toimistonsa sijaitsee  Enontekiön toimipaikassa ja hän tarmokkaasti huolehtii myös  Hetan kyläpajasta.

Hopeaseppä Tuomo Laakso esitteli uusia hopeatiloja, joissa ensimmäiset kurssit pyörähtävät käyntiin ensi keväänä.  Enontekiöllä on parasta aikaa meneillään puukkokurssi, jonka upeita puukkoja opettaja Elli Mäkinen esitteli illan aikana. 

Tuomo Laakso esittelee kyläpajan hopeatiloja. Tuomo kuvassa keskellä, SAKK:n rehtori Liisa Holmberg oikealla

 

Kyläpajan verstas. Eila Syväjävi (vas.) esittelee pajan tiloja ja kurssin kuvamateriaalia.

Enontekiöläisiä kiinnosti kovasti oppilaitoksemme mahdollisuudet tehdä yhteistyötä Hetan lukion kanssa.  Tällä hetkellä meillä on taitavia enontekiöläisiä artesaaniopiskelijoita. Heistä kolme on suorittamssa  ”ammattilukiota” artesaanilinjallamme.  Tavoitteena neljän vuoden opinnoissa on saavuttaa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, ylioppilastutkinto sekä lukion oppimäärä. Yhdessä Enontekiön kunnan rehtori-koulutoimenjohtaja Tuomo Suikkasen kanssa SAKK:n rehtori Liisa Holmberg ja apulaisrehtori Maritta Mäenpää kävivät  hyvät keskustelut nykyisestä ja tulevasta yhteistyöstä Enontekiön koulutoimen kanssa.

SAKK:n kehitysjohtaja, enontekiöläinen Janne Näkkäläjärvi  totesi avoimien ovien keskusteluissa: ”Jos minun lukioaikanani olisi ollut mahdollista suorittaa poropuolen ammatillinen tutkinto yhdessä lukio-opintojen kanssa, olisin ilman muuta opiskellut molemmat”.

Rislareki Hetassa

Rislarekeä ihastelemassa mm. Janne Näkkäläjärvi (oik.)

Avoimien ovien päivään osallistuneet inarilaiset ajelivat  talvista ”panoraamareittiä”  halki erämaan. He saivat nauttia kauniista talvisista maisemista. Mahtavaa. Kaamoksen alkua parhaimmillaan, tuumasivat matkalaiset ja tekivät vuoden 2011 koulutussuunnitelmia…

Matka Enontekiöltä Lompolon ja Pokan kautta Inariin. Sininen hetki ja täyskuu.

Read Full Post »

Toiseksi viimeinen viikko alkaa olla takanapäin. Enää on jäljellä ensiviikko, ja sitten pitäisi palata takaisin Suomeen.

Kulunut viikko on ollut todella hiljainen. Paljon ei ole tullut erikoisia tapauksia vastaan, suurin osa on ollut tavallisia ongelmia, ja siten tarvinnut vain tavanomaiset toimenpiteet. Täytyy tosin mainita, että tämän viikon Windows XP:n asennukset ovat olleet helpompia kuin aiemmin. Työpaikkaohjaajani löysi Internetistä sivuston, jolle oli koottu nähtävästi kaikki ko. Käyttöjärjestelmän laiteajurit. Sieltä vaan lataamaan ja polttamaan kaikki yhdelle DVD-levylle, ja  XP:n asennus hoituu nopeammin.

Tähän viikkoon mennessä työ on ollut melkoisen helppoa ja yksinkertaista, mutta tulihan tällä kertaa vastaan se kaikkien asiakaspalvelutehtävissä toimivien pahin mahdollinen painajainen – nimittäin hankala asiakas. No, oikeastaan kyseinen asiakas ei olisi ehkä ollut niin hankala, jos työpaikan pomo olisi toiminut hieman eri tavalla.

Lienee parempi aloittaa alusta..

Viime lauantaina korjattavaksi tuli kaksi läppäriä (niin, meikäläinen on tehnyt lauantaipäiviä ja saanut viikolta päivän vapaaksi kun muutenkin työpäivät ovat pidempiä kuin Suomessa). Periaatteessa kyseinen homma olisi ollut ihan yksinkertainen, nimittäin ei olisi tarvinnut muuta kuin asentaa virustentorjuntaohjelma. Ok tähän mennessä, kaikki oli hyvin ja pomo antoi läppärit top-ohjaajalleni korjattavaksi. Kävi kuitenkin niin, ettei top-ohjaajani ennättänyt koskea niihin koska hänellä oli vielä yrityksen asiakaskäyntejä tehtävänä.

Kun top-ohjaajani palasi asiakaskäynneiltään takaisin työpaikalle, pomo lähti vastaavasti kotiin ja läppärit olivat edelleen huoltamatta. Siina kiireessä kun aloimme niitä huoltaa, ja ajattelimme aluksi että kyllä ne ehtii valmistua ennen kuin asiakas noutaa ne. Normaalisti työpaikkani tarjoaman virustentorjuntaohjelman asennukseen ja päivitykseen kuluu n. 5 minuuttia.

Valitettavasti toinen läppäri olikin toiminnaltaan hieman hidas ja 5 minuutin työ venyi tunnin mittaiseksi. Siinä ajassa asiakas tuli jo noutamaan kannettavia, ja siitä se sotku vasta syntyikin. Meille kerrottiin viime keväänä hankalista asiakkaista, mutten osannut kuvitella miten hankalia asiakkaat oikeasti voi olla.

No, asia saatiin sitten hoidettua, ja asiakas lähetti maanantaina sähköpostia ja pahoitteli käytöstään. Ikävää siinä kuitenkin oli se, ettei pomo tuntunut ymmärtävän olevansa osasyyllinen sopan syntyyn. Minä en edes tiennyt noista kahdesta läppäristä ennen kuin sotku oli jo kasassa, ja pomo olisi joko voinut delegoida homman minulle tai ihan hyvin itse käyttää vähän aikaa parin ohjelman asennukseen, nehän asentuivat melkein itsestään.

Mutta joo, sellaista tällä viikolla. Jäi kyllä mieleen kokemus hankalasta asiakkaasta. Toivotaan ettei näitä tule vastaan kovin usein.

– Kirsi M.

Read Full Post »

Jälleen kerran tulee juttua parin aikavyohykkeen takaa, tosin juttu on tällä kertaa melkoisen lyhyt. Viikon aikana ei töissä ole tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. Koneita on tullut sisään ja mennyt ulos, eivätkä ongelmat ole olleet mitenkään poikkeuksellisia verrattuna edellisten viikkojen ongelmiin. 

Mainittakoon tosin, että tällä viikolla on tullut vastaan jo muutama tapaus, joissa virus on saastuttanut ja korruptoinut Windowsin pääkäynnistystietueen, aiheuttaen sen, ettei käyttöjärjestelmä lataudu ollenkaan. Sekään ei auta että kiintolevyn puhdistaa viruksista toisella koneella. Sen verran opin, että uusimmassa Windows 7:ssa kyseisen tietueen uudelleenkirjoittaminen sujuu suhteellisen automaattisesti. Sen sijaan XP:llä tietue pitää luoda käsin. Työkaverini on yrittänyt jo jonkin aikaa etsiä tietoa siitä, miten sen voisi korjata, muttei vielä ole onnistunut.

Sattumalta tulimme huomanneeksi työpaikan vastapaisen pubin pihalla
tanssiryhmän. Siinä riitti katsomista tauon aikana.

 

Siinäpä se työn saralta tältä viikolta. Jottei juttu jäisi ihan lyhyeksi, ajattelin kertoa hieman täkäläisistä ruuista.

No niin, kun ajattelet Englantia ja ruokaa, tuleeko ensimmäisenä mieleen “Fish and Chips”? Jos vastaat kyllä, niin tiedät jo jonkin verran paikallisista ruuista. Täytyy kuitenkin huomauttaa, etteivät englantilaiset syö kyseistä ruokaa ihan koko ajan.

Chips -ruokia on monta eri lajia. On tietysti se kalan kanssa nautittava versio, mutta vaihtoehtoisesti voi syödä esimerkiksi kanaa. Perinteinen englantilainen tapa syödä chipseja on nauttia ne suolan ja viinietikan kanssa.

Miksi sitten kutsun niitä chipseiksi enkä ranskanperunoiksi? Tulin huomanneeksi heti ensimmäisellä syöntikerralla, etteivät ne ole ollenkaan ranskalaisten tapaisia. Chipsit on paksumpia, ja paljon pehmeämpiä. Paras tapa kuvata niitä olisi kai ”vetinen”. Eivät ole meikäläisen makuun, varsinkaan suolan ja viinietikan kanssa! Huh, se maku on aivan kamala. (Täytyy tosin myöntää että viime viikolla mainitsemassani Black Countryssa olleet perinteiset chipsit olivat tavattoman rapsakoita ja maukkaita.)

Kun potuista nyt puhutaan, niin mainittakoon toinen perunasta valmistettu ruoka, “jacket potatoes”. Periaatteessa kyseiset potut ovat uuniperunoita, jotka halkaistaan kahtia ja väliin tungetaan mitä nyt itse kukanenkin haluaa syödä. Perinteinen lisuke ovat pavut, mutta itse pidän enemmän juustosta ja tonnikalasta. Täytyy myös muistaa, että täkäläiset perunat ovat valtavia, yksi peruna nimittäin täyttää vaivatta kokonaisen ruokalautasen. Ei siis passaa mennä sanomaan, että ottaa kaksi tai kolme perunaa.

Ruuasta puhuessani voisin kertoa vielä muutamista Englannista saatavista suolaisista naposteltavista. Sipsejä saa Suomessakin, mutta kuten aiemmin chipsien kanssa, suolalla ja viinietikalla maustetut sipsit ovat täällä suosittuja (en tosin ymmärrä miksi, kamalan makuisia). Toinen herkku ovat Mini Cheddars -nimellä tunnetut pienet, suolaiset keksit. No, oikeastaan ne eivät ole niinkään suolaisia, mutta niiden cheddarjuuston maku on yllättävän hyvä. Jos vain joskus vastaan tulee, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Kuvassa vasemmalla Twiglets, keskella suolalla ja viinietikalla maustetut
sipsit ja oikealla (allekirjoittaneen suosikit) Mini Cheddars.

 

Lopuksi vielä kommentti kolmannesta herkusta joka on täällä älyttömän suosittu esimerkiksi syntymäpäiväpöydässä naposteltavana. Twiglets saattaa kuulostaa hyvältä, ja kuulemani mukaan niistä joko pitää tai ei. Itse kuulun jälkimmäiseen. Olin melko ennakkoluuloton maistaessani niitä, mutta huh! Ensimmäinen puraisu maistui palaneelta juustolta, toinen… oli… kamala. Huvittavinta siinä on, että jälkikäteen kuulin mistä ne valmistetaan. Pääainesosana on ”marmite” eli hiivauute, joka syntyy oluen valmistuksen sivutuotteena! Kuulemani mukaan kyseinen uute on niin syövyttävää, ettei sitä pysty laskemaan putkistosta alas, joten hävittämisen sijaan sitä syötetään ihmisille. Huh!

Siina tämän viikon juttu, lisää kuulumisia taas ensiviikolla.

– Kirsi M.

Read Full Post »

Meidän porukkaan kuuluu 13 eri-ikäistä innokasta opiskelijaa, ikäjakaumaa löytyy peruskoulunsa juuri päättäneistä vähän varttuneempiinkin. Naisenergiaa riittää, ja kaksi luokan miestämme välillä huomaavat sen! Ääntä onneksi mahtuu tähän luokkaan. Eri kulttuurejakin löytyy laidasta laitaan – Etelä-Suomi, saamelaisuus ja Etelä-Amerikka kulkevat käsi kädessä. Yksi meistä suorittaa samaan aikaan lukiota, mikä saa syvää kunnioitusta muiden keskuudessa. Monella meistä on perhettä, lapsia, puolisoita… 🙂

meän porukka

Nyt, kun koulua on takana 3 kuukautta, mietteet ovat jo vahvasti tulevaisuudessa. Olemme ehtineet opiskelemaan paljon ammattitaitoa tukevia aineita kuten äidinkieltä ja saamea sekä aloitelleet ammattiaineiden opiskelua. Fysiologia ja anatomia on herättänyt jännityksen- ja kauhunsekaisia tunteita ja ensimmäiset tentitkin on nähty. Opiskelutekniikkaa pitää vielä hioa… Kuitenkin, huomio kiinnittyy jo nyt jokaiseen mediassa tai kadulla nähtyyn ilmiöön, joka koskettaa tulevaa omaa alaa. Toimintakenttää alalla ainakin riittää.

auttavat kädet

Vielä tänä vuonna vietämme yhdessä luokan kesken marraskuun lopussa pikkujouluja, joita kaikki odottavat (toivon mukaan) innolla. Pikkujoulut ovat ensimmäinen yhteinen vapaa-ajan toimintamme. Kolmannen jakson alkaessa aloitamme paljon pelätyn matematiikan opiskelun lääkelaskuineen ja osa meistä jatkaa saamen opiskelua. Toivomme vapaasti valittavien aineiden alkaessa mahdollisia käsityö-, viittoma- ja ”hömppä”-kursseja. Opiskelut keskeytyvät ihanan kahden viikon joululoman ansiosta.

Loman jälkeen alkaa kevätlukukausi, jolloin alkavat ensimmäiset työssäoppimisjaksot päivähoidon piirissä. Kevään opiskelusta meillä ei ole vielä kovin paljon tietoa. Sitten alkaakin hyvin ansaittu kesäloma, jonka jälkeen olemmekin jo kakkosia!

Aina pitää olla unelmia ja vähän utopiaakin. Jokaisen unelmissa ja tavoitteissa varmaankin siintää valmistuminen ja työllistyminen ns. unelma-ammatissaan. Osa haaveilee jo jatko-opinnoista korkeakoulussa…

Lyhyellä tähtäimellä tavoitteena on säilyttää nyt niin loistavaksi muotoutunut ryhmähenki, jonka eteen täytyy jatkuvasti tehdä töitä. Opintomatkaa on suunniteltu niin Venezuelaan kuin Muurolaankin 🙂

Pikkujouluja odotellessa 🙂

Read Full Post »

Terve taas! Nyt onkin luvassa vähän pidempi juttu, on nimittäin viikon aikana tullut vastaan melkoisesti hauskoja tapahtumia.

Kokonaisuudessaan viikko on ollut erittäin rauhallinen. Parina paivana ei ollut edes mitään korjattavaa, joten pistimme työporukan kanssa ”viihteelle”ja teimme jotain arjesta poikkeavaa.

Ensinnäkin kokosimme kaksi läpinäkyvää tietokonetta ja koristelimme ne LED-valoin. Tietysti valoja piti aluksi testata pimeassä… Ja kun ne nyt sattui olemaan pitkulaisia ja väriltaan punaisia ja sinisiä, ei voitu välttyä mielleyhtymältä erään hyvinkin tunnetun elokuva-saagan kanssa.

Töissä voi olla hauskaakin, varsinkin kun porukalla riittää huumoria!


 Ja hauskanpidosta huolimatta työt tulee tehtyä

 

Kun lopulta saimme koneet kasaan ja uusimmat Windows 7 -käyttöjärjestelmät asennettua, laitoimme koneet esille näyteikkunaan. Samalla otimme vähän vanhaa kamaa ikkunasta pois ja asettelimme tavarat uudelleen. Ikkunaan palataan varmaan taas lähiaikoina, pitää nimittäin viimeistellä joulukoristelu. (Täällä oli joulukoristeet jo ennen Halloweenia, mikä paikallisten mukaan on poikkeuksellisen aikaisin.)

Tältä näytti liikkeen näyteikkuna, kun saimme läpinakyvat koneet esille

 

Kuulostaa melkoisen rennolta viikolta, mutta tuli sitä töitäkin tehtyä. Alan pikku hiljaa päästä käsiksi tietokoneiden“sisäänbookkauksesta”, eli kun asiakas tuo koneen se kirjataan järjestelmään. Täytyy kyllä myöntää, että se on edelleen hankalaa jos asiakkaalla on erikoinen aksentti, mutta rohkeasti pitää vain pyytää toistamaan vahan hitaammin että asia tulee varmasti selväksi.

Taisin viimeviikolla luvata kuvia Coventryn katedraalin tornista. No, eipä sitä sitten tullut käytyä siellä. Ihan uskomaton tämä paikallinen saa. Jos ei sada, niin tuulee, ja jos ei tuule niin sataa. Pahinta se on siinä vaiheessa kun tuulee ja sataa yhtä aikaa! Lämpötila on ollut alimmillaan varmaan +5 asteen paikkeilla, mutta koska ilma on kostea ja tuuli melkein loputon, tuntuu silta kuin jäätyisit luihin asti!

 Tuulesta ja sateesta huolimatta pääsin käymään melkoisen eksoottisessa paikassa, ainakin omasta näkökulmasta. Kohteena oli The Black Country Living Museum, kirjaimellisesti elävä museo. Tai oikeastaan, se on kokonainen kylä suoraan Englannin historian Viktoriaaniselta aikakaudelta. Kylän rakennukset ovat alun perin sijainneet muualla, ja ne on purettu ja uudelleenrakennettu Black Countryn alueelle. Alueella on alun perin sijainnut kivihiili- ja kalkkikivikaivoksia, jotka ovat nykyisin myös osa museon aluetta. Itse asiassa molempiin pääsee tutustumaan, tosin opastuksen kanssa.

Yleiskuvaa Black Countryn alueelta.Kyseisen kadun varrella sijaitsee
vanhan ajan apteekki,pari sekatavarakauppaa sekä leipomo ja makeisliike.
Takimmaisena näkyy Black Countryn pubi, jonka vierelta pääsee
kalkkikivikaivoksiin johtavalle kanavalle.

 Vasemmalla oleva rakennus on vanha koulu, jossa on kaksi suurta luokkatilaa. Oikealla on perinteinen fish and chips -ravintola

 

Siinäpä tämän viikon juttu, talla kertaa runsaan kuvamäärän kanssa. Palaamme asiaan jälleen viikon päästä!

–  Kirsi M.

Read Full Post »

Kansainvälistä

…kansainvälistä syksyä ja vähän kevättäkin…

Oppilaitoksessamme on tänä lukuvuotena vilkasta asiantuntija – ja opiskelijavaihtoa ja hanketoiminta tuo edelleen paljon kansainvälisiä yhteyksiä meille. Asiat elävät nopeasti ja uusia yhteistyökuvioita putkahtelee äkistikin.

Marina on listannut alle SAKK:n yhteistyökuvioita:

Elle Valkeapää lähti su 7.11. Jakutskiin, Venäjälle, osallistumaan ”Art of Arctic”-näyttelyyn sekä omillaan että SAKK:n opiskelijoiden käsitöillä. Ellellä on Jakuskissa myös työpaja, jossa opetetaan paikallisille opiskelijoille ja opettajille, mm. miten perinteisiä juuritöitä tehdään. 

Kaksi jakutialaista Arktisen taide- ja kulttuuri-instituutin vaihto-opiskelijaa (Lillya Ermolaeva ja Alexander Laptev) on oppilaitoksessamme jouluun asti.

Lilja ja Alexander kertovat omasta oppilaitoksestaan ja kotiseudustaan Inarissa torstaina 18.11. klo 14 alkaen. Tästä tiedottaa opettaja Merja Heikkinen vielä erikseen.

Sasha eli Alexander Laptev

Keväällä 2011 on tulossa Arktisen taide- ja kulttuuri-instituutista yksi jakutialainen opiskelija lisää. Hän on hakenut meille Arktisen yliopiston N2N-vaihdon kautta.

Sasha työssään Arton ja Pasin luokassa. Lilya oli valitettavasti kipeänä, joten kuva hänestä jäi nappaamatta.

Taimyrin kollegesta (Venäjä) saapuu meille spesialisti vierailemaan oppilaitokseemme ja tutustumaan ”kaikkiin koneisiin”. Lisäksi käsityön opettaja (kovat materiaalit) sekä käsitöiden opiskelija (pehmeät) tulevat Inarin yksikköön kokeilemaan saamen käsityötä ja näyttämään omia käsitöitään. Päivämäärät 17.–26.11.2010.

Ja tässä vielä muita kv-asioita:

Alaskasta, Fairbanksin yliopiston Northwest kampuksen johtaja Lee Haugen tulee vierailemaan oppilaitokseemme 22.–24.11.2010. Hän työskentelee Sewardin niemimaalla, Nomen kaupungissa. Linkki: http://www.nwc.uaf.edu/

Inarin KIME-linjan Tytti Bräysy opiskelee Iqaluitissa, Nunavut Arctic Collegessa, Kanadassa, Arktisen yliopiston N2N-vaihdossa ,yhteensä noin 3 kuukautta tänä syksynä. Hän palannee joulukuun alussa Inariin. Tytti haki 2010 tammikuussa Artisen yliopiston apurahaa ja on sen mahdollistamana voinut opiskella Nunavut Arctic Collegessa kuluvana syksynä. Linkki oppilaitokseen: http://www.nac.nu.ca/

SAKK:n vetämä, ns. Arktinen poro – lähialueyhteistyöhanke toteuttanee (mikäli saamme UM:n rahoituksen ensivuodelle…) keväällä 2011 kaksi erillistä, noin kahden viikon koulutusta, kohderyhmänä venäjän poronhoidon parissa työskentelevät henkilöt. Ensimmäinen, tammikuussa toteutettava osio keskittyy poroteurastamojen omavalvontaan ja porotuotteiden jatkojalostukseen. Toinen, helmikuussa toteutettava, ns. sisnatyöpaja, opettaa pienteollisen nahanmuokkaamon ja muiden porokäsitöiden mahdollisuuksia jo alalla työskenteleville tai sille aikoville henkilöille.

Keväällä 2011 SAKK:sta osallistunee delegaatio Taimyrissa (Venäjä, Siperian puolella) järjestettävään alkuperäiskansaseminaariin. Mahdolllisesti ko. seminaarin yhteydessä järjestetään käsityöpaja.

Pohjoiseen opiskelijavaihtoon?

Meiltä on jonkinverran kyselty ulkomaanvaihtomahdollisuuksista ja mainostan tässä Arktista yliopistoa ja sen vaihtomahdollisuuksia. Eli meidän opiskelijoilla on mahdollisuuus hakea Arktisen yliopiston North2North – vaihtoihin 31.1 mennessä, toimittamalla minulle Inarin yksikköön allekirjoitetut hakulomakkeet liitteineen. Ja se ohjelman webbiosoite on: http://www.uarctic.org/north2north

 ja sieltä klikatkaa ”How do I Apply?” ja edelleen ”n2n Application Form”.

Kirjoittelen näistä kv-asioista varmaankin lisää, sitä mukaa, kun asiat etenevät.

  – Mika Aromäki –

Read Full Post »

Toivoniemen eräopaskurssilaiset ja luonto-ohjaajaopiskelijat kävivät poroerotuksessa Ailiggaalla Paistunturin paliskunnassa.

Tunturissa oli KYLMÄÄ ja sumuista. Aluksi näkyvyys oli vain pari sataa metriä, mutta loppuiltapäivästä sumu hälveni, ja näimme suuren ja mahtavan Ailigastunturin. Maisema oli kuin postikortista.

Eräoppaat ja luonto-ohjaajaopiskelijat Ailiggaan alla.

Aidassa oli pari tuhatta poroa, joista noin 700 oli peuravasoja. Meneillään oli katselu, eli omistajat kirjoittivat ylös, minkä numeroiset vasat seurasivat heidän vaadinporojaan.

Opettaja antoi meille tehtäväksi etsiä vasoja, joilla oli numerona 100, 200, 300 jne. Sitten piti katsoa, minkälaista vaadinta vasa seurasi, ja painaa mieleen vaatimen tuntomerkit. Lopuksi kuvailimme löytämämme vaatimen ja toiset yrittivät päätellä, mikä sen vaatimen vasan numero oli.

Löysimme aika monta vasaa, ja tunnistimme joitakin kuvailun perusteella. Tehtävä tuntui melko haastavalta, ja aikaa olisi mennyt vaikka kuinka kauan, jos kaikki olisi pitänyt löytää.

Poromiehet ja -naiset jäivät vielä katselemaan vasoja, ja porojen vetäminen jäi huomiselle. Pojat valittelivat sitä kovin. Mutta kyllä he pääsevät tositoimiin jollain muulla erotusaidalla!

Takaisin tullessa pysähdyimme Sulaojalla, joka on Suomen suurin lähdealue ja saamelaisten pyhä paikka. Polku oli lumen peitossa, mutta oja oli kovasta pakkasesta huolimatta sula ja kaunis. Emme kuitenkaan sukeltaneet sillan alitse, niin kuin muuan poromies ohjeisti!

Pyhällä Sulaojalla.

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: