Kultareissu 26.09.2012

Teimme retken syyskuussa 2012 Moberginojan ja Sotajoen kullankaivuualueelle Kutturantien varteen. Retkelle osallistuivat korukivi- ja jalometallialan kolmannen vuoden opiskelijat.

Vierailimme ensin Vesa Luhdan valtauksella Moberginojalla. Hän on kaivanut kultaa liki 30 vuotta käsikaivuulla. Tie kulta-alueelle ei ollut kokonaan normaalia asfalttitietä, vaan suurin osa tiestä oli soratietä, johon sade oli tehnyt isoja monttuja. Voitte uskoa että kyllä siinä auton iskunvaimentimet huusivat hoosiannaa, ja kyllä se matkustajienkin vatsanpohjasta otti välillä. Tuntui että olisi ollut jossain huvipuistolaitteessa kuin tavallisen pakettiauton kyydissä.

Perille päästyämme vaihdoimme kengät kumisaappaisiin sekä kannoimme tavarat autosta Vesan omistamalle pienelle mökille. Mökki ja sen ympäristö olivat juuri sellaiset mitä kullanhuuhtojan työympäristö pitääkin näyttää, hiljainen, hyvällä tavalla erakkomainen, luonnonläheinen ja koskematon. Tavaroiden purkamisen jälkeen Vesa laittoi meille nuotioon tulen jonka edustalla ruokailimme ja samalla Vesa näytti meille kultahippuja, granaatteja ja korundeja, joita hän oli löytänyt hippujen huuhdonnan yhteydessä. Ruokailun jälkeen menimme katsomaan Vesan työmaata. Siellähän oli iso kuoppa ja vesikouru, johon virtasi vettä läheisestä pienestä purosta. Meille jaettiin vihertävät käsivarren pituiset kumihanskat ja sinne vaan kaivamaan maata ja heittämään sitä vesikouruun. Sitten sitä piti katsella tarkasti sekä toivoa samalla että pohjalta löytyisi jokunen kultahippu. Mutta eihän sieltä meidän vuorolla löytynyt mitään, ei edes granaatteja. Sen jälkeen pääsimme kokeilemaan ihan perinteistä kullanhuuhdontamenetelmää, vaskaamista. Meistä jokainen löysi sieltä jonkun kultahipun, ja jotkut onnekkaat löysivät myös muutaman granaatin. Mutta uskokaa pois, se oli tosi kylmää puuhaa. Koska olimme liikkeellä jo aika myöhään syksyllä, niin veden lämpötila oli aika alhainen. Jos siinä olisi 8 tuntia putkeen vaskaamista tehnyt, niin kyllä sieltä olisi mukaansa saanut kivien lisäksi nuhan ja ehkä myös kuumeen.

Unna-hipun löytöpaikka

Iltapäivästä matkasimme Sotajoelle, jossa Maija ja Risto Vehviläinen ovat kaivaneet kultaa Riston vanhempien aloittamalla kaivauksella. He kaivavat kultaa konekaivuulla. Perhe tulee kaivaukselle kun lumi on sulanut ja ovat siellä talven tuloon asti. Myös perheen lapset ja lapsenlapset viihtyvät hyvin valtauksella. Ihastelimme paikkaa itsekin. Kävelimme kilometrin konekaivuupaikalle. Kaivuu oli huomattavasti massiivisempaa kuin käsikaivuussa. Koneen kauha nostaa maata isolle rihkalle, joka toimii koneelllisesti. Tässä maamassa erotellaan pienempiin ja pienempiin partikkeleihin. Lopuksi hienojakoisemmat materiaalit käsitellään vielä käsin vaskaamalla. Kullan lisäksi kaivauksessa löytyy kauniita korukiviä, kuten korundia ja granaattia. Näimme myös paikan, josta vuoden 1.8.2008 suurin hippu löydettiin. Hippu painoi 192g ja se nimettiin lapsenlapsen mukaan Unnaksi.

Lopuksi istuimme kodalla kahvistelemassa ja jutustelemassa kaivuusta. Pariskunta kertoili kullankaivajan arkipäivästä sekä oikeuksista ja velvollisuuksista alalla. Kaivuualue on hyvin syrjässä, joten koneenkäyttäjän on osattava korjata kaikki itse. Konekaivuu on tarkasti valvottua. Kaivajat raportoivat kultalöydöistä vuosittain viranomaisille. Myös viranomaiset käyvät ottamassa vesi- ja kalanäytteet sekä vaativat kaivauksen maisemoinnin.

-KIME1013:n opiskelijat