Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for lokakuu 2016

Kokkiopiskelijoiden ja -opettajien aamupalaveri keskeytyy hetkeksi ja katseet kääntyvät tulijaa kohti. Otan kahvikupin ja istahdan vapaalle paikalle kuuntelemaan päivän suunnittelua ja työnjakoa. Varmistelen, että kaikki muistavat, miksi opo on kokinvaatteet päällä mukana palaverissa. Kun kerroin pari viikkoa sitten toiveistani saada tehdä blogijutun kokkiopiskelijoista, tarjoutui Eetu Nokkonen, 18, ihan kädestä pitäen opettamaan minulle sämpylän teon saloja.

Ennen kuin mennään keittiön puolelle, saan hymyilevän huomautuksen siitä, ettei aamupalaveriin saa tulla kokintakin napit auki. Onneksi saan henkilökohtaisen pikaopetuksen kokintakin napittamisesta – senkin voi kuulemma tehdä kahdella eri tavalla. Seuraavaksi minulle ohjeistetaan keittiöpäähineen taittelu ja sovitus ja sitten Eetun perässä kohti keittiötä.

Jauhon- ja kanelintuoksuisen leivontahuoneen keskellä on suuri puinen pöytä, telineissä syliä suurempia jauhosäkkejä ja huoneen perällä kaksi erilaista uunia. Eetu selvittää uunien käytön ja tarkoituksen – toinen uuneista on sämpylöiden nostatusta varten ja toisessa ne paistetaan kypsiksi. – Sämpylä on onnistunut silloin, kun se on päältä rapsakka ja sisältä pehmeä, tietää Eetu.

dsc05397

Jauhopölyn ja suurten leivontakulhojen takaa huomaan jotain todella ilahduttavaa: tyytyväinen ja ahkera ammattiopiskelija. Tuleva kokki lisäilee tottuneesti sämpyläainekset teräksiseen taikinakulhoon. Hän kertoilee mielellään työn vaiheista. Vaikkei sämpylöiden teko ihan vierasta itsellenikään ole, on ihan eri asia pyöräyttää sämpylät kotona puolen litran taikinasta, kuin koko koulun väelle suurkeittiömeiningillä.

dsc05404

Asetumme vierekkäin leivontapöydän ääreen. Eetu jakaa taikinan kahtia ja mallin mukaisesti leivon pötkylän, jonka jaan tasakokoisiin paloihin. Taitavilla ranneliikkeillä ohjaajani pyörittää taikinapalloja kummankin kämmenen alla. Itselläni taikinan pyörittäminen luonnistuu vain oikealla kädellä. Pian ruutuliinojen alla lämmittelee seitsemän pellillistä perusteellisesti pyöritettyjä sämpylöitä.

Sämpylöiden noustessa minulla on aikaa vähän kierrellä keittiön puolella ja kurkata, miten muut kakkosvuosikurssilaiset kokkiopiskelijat osallistuvat lounaan valmistukseen. Kanssakäyminen opettajan ja opiskelijoiden välillä kuulostaa olevan rentoa ja epämuodollista, niin kuin minkä tahansa ravintolan tai suurkeittiön työntekijöiden välillä. – Täällä voi heittää läppää. Opettajat kettuilee takaisin, Eetu kuvailee.

dsc05423

Eetulle uravalinta ei ollut ihan helppo nakki. No siinä mielessä kyllä, että lukio ei käynyt edes mielessä. Käsi- ja taideteollisuusala oli vahvimpana vaihtoehtona peruskoulun jälkeen, mutta kun kotipaikkakunnalta löytyi kokkilinja, oli päätös helppo tehdä.

Kello lähestyy yhtätoista, on aika siirtää sämpylät paistouuniin. Hetkenpäästä herkullinen sämpyläntuoksu saa veden herahtamaan kielelle. Leipojien etuoikeus on ottaa heti tuoreeltaan sämpylämaistiaiset, ennen kuin täydet korit kiikutetaan nälkäisten lounasruokailijoiden tarjolle. – Kyl mie sämpylät osaan leipoo vaikka unissani, Eetu virnistää. Ja vielä ohjata yhtä hieman tumpeloa opoa siinä sivussa, mietin suu täynnä täydellisen rapsakkaa ja sisältä pehmeää sämpylää.

dsc05430

Read Full Post »

%d bloggers like this: