Työelämässä oppiminen Lontoon Suomen merimieskirkolla 28.10. – 26.11.

Toisen lukuvuoteni ensimmäinen työelämässä oppimisen jakso liittyi visuaaliseen myyntityöhön ja minulla kävi niin älyttömän hyvä tuuri, että pääsin suorittamaan sen Lontooseen Suomen merimieskirkolle! Saisin työskennellä Suomi-kaupassa, kahvilassa, hostellissa ja respassa. Neljän viikon työelämässä oppimisen kruunasi joulumarkkinat, jotka ovat kirkon vuoden suurin tapahtuma. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt ulkomailla enkä matkustanut lentokoneellakaan, joten kaikki oli minulle uutta ja jännittävää! Lähdin kuitenkin matkaan täynnä intoa 🙂

Saavuin Lontooseen klo 18. Gatwickin lentoasemalta oli kuitenkin vielä matkaa vuokra-asunnolleni Southwarkiin, jossa olin perillä vasta myöhään illalla. Asuntoni avainkoodi ei toiminutkaan ja iski aika paha paniikki. Onneksi sain ohjaajani Mervi Mattilan kiinni puhelimitse ja hän järjesti minulle kyydin kirkon hostelliin, jossa sain nukkua ensimmäisen yön. Jo tuona ensimmäisenä iltana sain tuntea lontoolaisten ystävällisyyden. Odotellessani taksia tien laidassa kaksi tuntematonta ihmistä tuli luokseni kysymään, olenko kunnossa ja rauhoittelemaan.

Kun viimein pääsin kirkolle, kirkon pappi Marjaana Härkönen oli minua vastassa. Pahoittelin kovasti aiheutunutta vaivaa ja sanoin, että annan kyllä huonon ensivaikutelman, mutta onneksi tästä ei voi kun parantaa:) Marjaana saattoi minut hostelliin, laittoi käden olkapäälleni ja sanoi ”nyt olet turvassa”.

kuva

Heräsin ensimmäisen, katonaisesti nukutun yön jälkeen ja suuntasin alas kirkkosaliin. Kirkon siivooja, Bernhard keskeytti hommansa ja tuli esittäytymään. Istuimme hetken kahvikupposten kanssa tutustumaan. Pian myös Mervi saapui töihin ja heti ensimmäisenä halasin häntä ja kiitin avusta.

Ensimmäisenä työpäivänä tutustuin taloon ja talon työtehtäviin. Ja niitähän oli! Aamiaisen valmistus, pullien paisto, ruoan laitto, hostellin siivous, hostellivarausten ja saunavarausten teko, saunan siivous ja lämmittäminen, pyykkihuolto, lastien purkamiset, Suomi-kaupan pyörittäminen, respassa työskentely, erilaiset kerhotoiminnat, kokoukset… Täytyy kyllä tunnustaa, ettei noista jäänyt kamalasti vielä mieleen ekana päivänäJ Koska kirkko on suljettu maanantaisin, en nähnyt montaa työntekijää sinä päivänä, paitsi Mitchin, kirkon talonmiehen, hauska kaveri!

Työpäivän päätteeksi lähdin taas takaisin Southwarkiin. Taksikuski oli tosi mukava, hän saattoi minut koti-ovelle asti varmistaen, että pääsen varmasti sisälle. Onneksi avainkoodi toimi sillä kerralla ja pääsin viimein sisään. Asunto ei oikein vastannut ilmoituksen kuvaukseen, mutta siellä oli sentään se oma rauha, mitä minä tarvitsen ehdottomasti.

Toisena työpäivänä menin bussilla töihin ja siinä vasta oikeastaan tajusin, että vitsit miten siistiä, minä olen oikeasti LONTOOSSA! Bussissa kuului puheensorina brittiaksentilla ja etuosa oli täynnä koulupukuun pukeutuneita lapsia. Liikenne näytti kamalalta! Autot ajoivat ”väärään suuntaan” ja siinä seassa puikkelehtivat pyöräilijät.  Kun nousin bussista ja lähdin kävelemään työpaikalle, mietin miten outoa kaikki on, kun asiat ovat oikeastaan ihan samalailla kuin Suomessa, mutta kuitenkin oikeastaan ei.  Kaikki oli jotenkin kauniimpaa kuin Suomessa; rakennukset, puut ja ennen kaikkea ihmisten käytöstavat 🙂

Ensimmäisen työviikon tutustuin lähinnä taloon, toimintatapoihin sekä työntekijöihin. Henkilökunta Merimieskirkossa on kyllä aivan mahtavaa sakkia! En ole koskaan ollut työpaikassa, missä on niin välitön ja mukava ilmapiiri. Tunsin oloni tervetulleeksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

collage1

Ensimmäisinä vapaapäivinäni vierailin London Zoossa sekä Madame Tussaud’sin vahakabinetissa. Eläintarha oli aivan loistava paikka, mutta vahakabinetissa oli liian paljon ihmisiä, meinasi tulla jo Ivaloa ikävä siinä tungoksessa 🙂

collage2

Toisen viikon puolivälissä heräsin flunssaisena ja seuraavat pari viikkoa menikin aivan karmivassa räkätaudissaL Tämä vaikutti aika paljon tulevaan näyttööni, koska aikataulut kävivät tiukaksi sairastelun vuoksi. Yhdessä vaiheessa aloin jo miettiä, lähdenkö takaisin Suomeen, kun Lontoon reissu menee vain neljän seinän sisällä kuumeessa. Onneksi en lähtenyt, olisi se kyllä harmittanut.

Näyttööni sisältyi Suomikaupan alennuspöydän suunnittelu ja toteuttaminen. Tarkoituksena oli myydä pian vanhaksi menevät tavarat pois lähestyvien joulumarkkinoiden tieltä. Näyttöön sisältyi myös mainosten tekeminen ja kahvilan somistaminen.

collage3

Joulumyyjäisten alla valtava tavarakuorma saapui kirkolle. Kirkon työntekijät ja lukuiset vapaaehtoiset olivat purkamassa kuormaa, jossa oli n. 4000 kg tavaraa. Vapaaehtoisia oli myyjäisissä noin 100, mikä yllätti minut positiivisesti. On hienoa, että niin moni ihminen halusi tulla auttamaan!

collage4

Vietin viimeisen, loistavan vapaapäivän ennen joulumyyjäisiä Sea Lifessä ja vierailin myös London Eyessä.

collage5

Kirkon suurin tapahtuma, joulumyyjäiset alkoivat 20.11. Niissä oli keskimäärin noin 10 000 kävijää ja niistä saatu tuotto mahdollistaa merimieskirkon seuraavan vuoden toiminnan. Kirkkosali muuntautui supermarketiksi, jossa myytiin suomalaisia joulutuotteita ja elintarvikkeita. Kirkon terassilla oli grilli, jossa myytiin poronkäristystä, makkaraa, virvokkeita ja alkoholijuomia. Kirkon yläkerrassa oli kahvila sekä omien tuotteiden myyjiä. Parina päivänä kirkolla oli myös Eeva Lennon myymässä omaa kirjaansa Minun Lontoo ja jakamassa nimikirjoituksia.

kuva18

Joka päivä myyjäisissä kierteli myös joulupukki ja muumi, jota pääsin itsekin taluttamaanJ Scandi Market avautui Albion Streetille 23. – 25.11. Samalla kadulla olevat Norjan ja Tanskan kirkko avasivat samaan aikaan myös omia kojuja kadulle.

kuva19

Viimeinen basaaripäivä minun kohdallani alkoi tsemppiringillä. Kiireisen päivän jälkeen oli aika hyvästellä kaikki ja tuli kyllä haikea olo. Olen jo päättänyt, että tänne palaan takaisin heti, kun on mahdollista osallistua vapaaehtoistyöhön.

collage6

Marraskuun loppupuolella oli aika lentää takasin Suomeen. Tämä oli kyllä todella huikea kokemus, jota en tule ikinä unohtamaan. Reissun loppupuolella kävin ottamassa itselleni tatuoinnin, jotta en ihan varmasti unohtaisi, kuinka hienossa maassa olen saanut asua kuukauden!

… Mutta oli kyllä mukava palata kotiin. Tais jollakin olla ikävä 🙂

Elina Titoff, liiketalouden opiskelija