Apulaisrehtorin joulutervehdys SAKKin JOULUJUHLASSA 20.12.2019

80404620_10156960898802749_4849476595007619072_o

Joulupukin univajeet – ARVOITUS

Joulupukki joutui jouluviikolla urakoimaan lahjojen kanssa pajallaan niin, että hän ei ehtinyt viiteen päivään laisinkaan nukkumaan. Miten ihmeessä hän ei ollut laisinkaan väsynyt? Vastaus: Joulupukki nukkui öisin!

Viime vuonna joulujuhlassa istuin arvokkaasti eläkeläisyleisössä, vailla huolta juhlajärjestelyistä. Lupauduttuani apulaisrehtorin viransijaisuuteen, roolini vaihtui. On ilo nähdä teidät kaikki täältä puhujapöntöstä. On ilo tehdä töitä yhdessä. On ilo olla jälleen sakkilainen. Erityisesti nuorille haluankin sanoa, että yhdyn tämän ajan vaatimukseen siitä, että työn tulee olla mielekästä ja sillä pitää olla merkitystä. Minun onneni työelämässä on ollut toimia opettajana ja sitten myöhemmin työuralla oppimisen tukijana hallinnollisissa tehtävissä. Ja sekös on ollut kiinnostavaa ja haastanut pysymään ajassa ja antanut paljon merkityksiä!!

ARKIVAJE

Osallistuin joulukuun alussa ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeiden, Parasta perheen, päätösseminaariin. Siellä tutkija Antti Maunu lanseerasi käsitteen Arkivaje. Hänen mukaansa jatkuvat muutokset sekoittavat arjen työprosesseja ja muutokset ovat liiaksi hallintolähtöisiä. Muutokset vievät pois ydintehtävästä, kun opettajat eivät ehdi, eivätkä ole saaneet riittävästi aikaa uusien asioiden toteuttamiseen. Ammatillisissa oppilaitoksissa lainsäädäntöön liittyvien muutosten jäljet näkyvät; ei aina tiedetä mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi tehdä ja miksi. On puhuttu lähiopetukseen käytettävien tuntien riittävyydestä tai vähyydestä, muutosväsymyksestä jne. Se haasta oppilaitoksia ratkomaan asioita uudestaan ja uudestaan. Ja silloin voi puhua arkivajeesta.

Opetustyötä on organisoitava uudelleen – on panostettava tekemällä oppimiseen ja tekemään oppimiseen, on rakennettava entistä sujuvampia yksilöllisiä polkuja, on huomioitava yhteisölliset oppimistavat, monimuotoiset oppimisympäristöt jne. jne.

Kun on Arkivajetta, kysytään riittääkö aikaa ”opettamiseen” ja oppimiseen? Yhteiskunnan näkökulmasta tulee saada tuloksia ja suorituksia, mahdollisimman nopeita tutkintopolkuja ja askeleita työelämään. Opettajat kysyvät, jaksanko, riittäkö motivaationi. Opiskelijat kysyvät, ehdinkö oppia, missä voin oppia, miten voin oppia, milloin voin oppia, saanko riittävästi opetusta ja ohjausta.

Näitä edellä kuvattuja asioita tutkija sanoo systeemisiksi vioiksi, joka ei ole kenenkään vika. Mutta kun käytännön asiat tulee ratkaista, voidaan puhua arkivajeen torjunnasta.

Oppilaitoksissa on tärkeää rakentaa toimivia toimintaympäristöjä, jossa kukin tietää mitä tehdään kussakin tilanteessa. On tuotava arkeen roimasti lisää selkeyttä sekä opettajille että opiskelijoille. On löydyttävä riittävästi aikaa keskustella, pohtia, kysyä. On luotava luottamuksen ilmapiiri. On osattava keskittyä olennaiseen. Sillä hyvän oppimisympäristön tulee olla toimiva ja selkeä, jotta se tukee parhaalla tavalla oppimista.

Mitä vielä tarvitaan arkivajeen torjunnassa? Vastaus on hyvin yksinkertainen Arkirutiineja. Nykypäivän termi siihen voisi olla toimivat palveluketjut ja toimintaprosessit. Eräs sarjakuvataiteilija ilmaisi asian omaan elämäänsä liittyen: ”Tarvitsen arjen sujumiseen arkirutiineja siten voin pitää elämäni ”kuosissa”. Sama pätee oppilaitoksen arkeen, meidän jokaisen arkeen.

Kun palasin reilun vuoden eläkkeellä olon jälkeen sijaiseksi entiseen apulaisrehtorin virkaani, olen hyvällä mielellä pannut merkille, miten paljon työtä opettajat ovat tehneet ammatillisen koulutuksen muutosten toteuttamisessa. Työtä on tehty, mutta vielä on työtä edessä. Ja muutos kun on jatkuvaa, uusia haasteita pukkaa. Arkivajeetkin kurkkivat alati nurkan takana. Muutos on todella jatkuvaa ja kuten eräs filosofian ja psykologian lehtori totesi haastattelussa: ”On suhtauduttava tyynesti asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa.” Mutta mielestäni Arkivajetta tulee torjua aktiiviesti.

Se arkivajeesta, mutta entäpä pyhävaje?

PYHÄVAJE

Minun mielessäni tai ajatuksissani syntyi näin joulun kynnyksellä arkivajeen rinnalle toinen vaje, nimittäin pyhävaje. Google ei tunne pyhävaje-sanaa, liekö sitä sanaa siis olemassakaan virallisesti. Mutta monta muuta vajetta kyllä löytyy; budjettivaje, univaje, vitamiinivaje ym. Silti pyhävaje ei jättänyt minua rauhaan ja halusin nostaa sen tänään pohdintaan kaikille.

Selvää on, että arjessa on monta vajetta, mutta niin on mielestäni pyhässäkin. Enkä tarkoita mitään tai pelkästään uskonnollista pyhää. Tarkoitan kaikkea sitä, mikä on arvokasta ja josta pitää pitää huoli ja jota pitää vaalia sekä kunnioittaa.
Pyhävaje voi mielestäni kohdistua läheisiin, kun ei ole riittävästi aikaa yhdessäoloon. Se voi kohdistua puheeseen, kun puhutaan kaikki mitä sylki suuhun tuo välittämättä toisista ja seurauksista. Pyhävaje voi kohdistua somettamiseen ja tubettamiseen, kun sinne on niin helppoa tuottaa rivoa, rasistista, solvaavaa ja aggressiivista aineistoa.

Pyhävaje voi olla epätasa-arvoista ja ylimielistä sekä loukkaavaa käytöstä, kun ei välitetä, miltä toisista tuntuu ja miten toinen asian kokee. Pyhävaje voi olla rakkaudettomuutta lähimmäisiä ja luontoa kohtaan, kun turmellaan ja liataan ilmapiiriä ja lähiympäristöä. Pyhävaje voi olla myös sitä, ettei elämässä ole rytmiä vaan kaikki päivät ovat samanarvoisia tai -arvottomia eikä tunneta tai tunnisteta lepopäivän pyhyyttä, jolloin voisi olla ilman somea, kauppoja, menemistä, hälinää.

Jouluna on mahdollisuus hiljentyä, selkiyttää ajatuksia ja ratkoa arkivajeen kysymyksiä. Samalla meillä on mahdollisuus päihittää pyhävaje. Muistaa lämmöllä läheisiä, levätä, rentoutua ja nauttia kaamoksen kauneudesta ja luonnosta.

Viettäkäämme pyhää aikaa, mitä se itse kullekin merkitseekin. Itselleni se on oloa ilman paineita ja puurtamista, kiireettömyyttä, luonnonläheisyyttä ja levollisuutta sekä riittävää unta. Aivan kuten joulupukilla kiirettä voi olla päivällä, mutta yö on nukkumista varten.

Ja vielä lopuksi tunnelmakuvia luonnosta. Kuvavälähdyksiä hiihtolenkiltä ja kävelylenkiltä, kun on ollut aikaa olla keskipäivällä, arkipäivinä, hyvillä ilmoilla luonnossa yksin ja koiran kanssa. Ja mikä parasta, hengittää puhdasta ilmaa.
Kuvat kertovat puolestaan, mitä luonto voi parhaimmillaan antaa minulle, sinulle, meille.

Puhdas luonto merkitsee ainakin minulle tosi, tosi paljon:

  1. Luonto tarjoaa ilmaista nautintoa
  2. Luonnossa oleminen alentaa stressitasoa
  3. Luonto palauttaa immuunijärjestelmää
  4. Luonnossaolo virkistää aivotoimintaa
  5. Luontokokemus kohentaa mielialaa
  6. Luonnossa vietetty hetki lisää terveydentunnetta
  7. Luonnossa liikkuminen rentouttaa
  8. Luonnon kauneus helpottaa rasituksesta palautumista

Toivotan vielä kerran kaikille tutkinnon suorittaneille paljon onnea. Nauttikaa ja iloitkaa saavutuksestanne. Tutkinnon suorittaminen on todella arvokas asia.

Toivotan kaikille, mitä parhaita joulunaikaa!! Hyvää ja piparintuoksuista joulua!

Maritta Mäenpää