Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘KV-toiminta ja hallinto’ Category

There’s a first time for everything, they say. Enää en voi sanoa ”Mä en oo koskaan”-pelissä, että: -En oo koskaan käyny Venäjällä. Minun matkojani on aina vahvasti dominoinut ruoka. Elän uudet kulttuurit ruoan kautta. Ruoka yhdistää ihmiset aina ympäri maailman, ja uutisten mukaan outo ruoka lisää myös tasa-arvoa. Ja miksei lisäisi? Jos olet valmis maistamaan uutta ruokaa, todennäköisesti olet valmis myös vastaanottamaan uusia ajatuksiakin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ruokamatkamme alkoi Tikkurilan Juna-aseman aasialaisen ravintolan mainiosta Sushi-buffetista. Buffet-pöydän edessä alkukantaiset vaistot veivät vallan ja poistuimme paikalta hyvin syöneinä ja vatsat pinkeinä. Hieno alku matkalle kohti Gruusialaisen keittiön saloja. -Höh! -Eiku siis matkalle kohti virtuaalisen kielenopetuksen ilosanoman levitystä Siperian alkuperäiskansoille.

Junassa teimme esityksiimme vielä viimeiset käännökset, korjaukset ja tarkistukset, sekä hioimme esitykset viimeistä piirua myöten upeiksi visuaalisiksi spektaakkeleiksi.

Iltasella saavuimme Pietariin ja kirjauduimme Hotelliin. Helvetia Deluxe hotel. Voimme suositella. Ystävällinen palvelu, siistit huoneet, maittava aamiainen ja keskeinen sijainti.

Mutta nälkähän se tulee joka päivä. Marina toimi ansioituneesti oppaanamme ja tulkkinamme niin kielten, kuin kulttuurienkin välillä, ja ensimmäisenä iltana suuntasimme kulkumme kohti Georgialaista ravintolaa. Merkkinä hyvästä valinnasta, ravintolassa oli jo paikallisia syömässä. Olipa juhlaseuruekin eräässä pöydässä. Venäjällä syö kolme ruokalajia yhden Suomen lounaan hinnalla, joten miksei siis ottaisi heti useampaa ruokalajia? Hatchapuria, borschia, shashlikia, hartschoa, mantia ja paikallista makeaa granaattiomenaviiniä. Upeita makuja. Tilliä, korianteria, lihalientä mmmm. Pistaasipiirasta makeanhimoon.

20171121_204427_LLS

Turisteina emme kuitenkaan uskaltaneet ottaa paikallisista mallia vodkan ja vesipiipujen suhteen, vaan tyydyimme katselemaan vierestä. – Olihan aamulla tärkeä päivä. Harvoin sitä pääsee akateemiseen plenary-sessioon puhumaan.

Aikainen herätys ja aamupalalle hotelliin. -Jugurttia, rahkapiiraita, tosi hyvää kaurapuuroa, lettuja, leipää, lohta ja silliä, säilykekurkkuja ja useita makeita leivoksia. Kuohuviinin sijasta otimme appelsiinimehut ja Americano-kahvit. Loppureissu menikin aikalailla murukahvin ja espresson voimin. Palvelukulttuuri Venäjällä on muuten hieman erilainen kuin kotosuomessa. Laukut viedään käsistä, lautaset nenän alta, ja joka nurkalla seisoo joku vahtimassa jotain. Ovea, porttia, liukuportaita, naulakkoa, työllistävä vaikutus…

”The reality of ethnos. The role of education in the preservation and development of indigenous languages and cultures of the North, Siberia and the Far East of the Russian Federation” – kansainvälinen konferenssi Pietarin Hertzenin Pedagogisen yliopiston Pohjoisten kansojen instituutissa. Melkoinen sanahirviö. Yliopiston kampus löytyi hienosti, ja oli laaja. Venäjän pohjoiset kansat olivat edustettuina monipuolisesti, ja esitykset vaihtelivat laidasta laitaan. Oli sekä tunteikkaita esityksiä että tiukkaa tilastotietoa.

 

Herzenin pedagogisen yliopiston Pohjoisten kansojen instituutin vararehtori, etnokulttuuritieteen professori, Igor Nabok toimi seminaarin puheenjohtajana ja avasi tapahtuman toivottamalla kaikki lämpimästi tervetulleiksi.

20171122_100656

 

Seminaarin esiintyjissä oli kattava kattaus arktisen alueen koulutuksen kehittämiseen osallistuvia tahoja Venäjältä, Suomesta, Norjasta, Canadasta ja USA:sta (Alaskasta): Jakutian varaopetusministeri Gabysheva Feodosia, Jakutian alkuperäiskansojen komitean puheenjohtaja Elena Golomareva, professori Svein Mathiesen Allaskuvlasta, historian apulaisprofessori Valery Monakhov Herzenin yliopistolta, kasvatustieteellisen tiedekunnan johtaja Svetlana Pisareva Herzenin yliopistolta, Allaskuvlan rehtori Gunvor Guttorm, ilmailuyliopiston historian tiedekunnan johtaja Tamara Smirnova, Aleutien alueen opetussuunnitelman suunnittelija Sally Swetzof, Goldbelt Heritage säätion opetussuunnitelman suunnittelija Norma Ann Shorty, Jakutian alkuperäiskansan järjestön varapuheenjohtaja Vyacheclav Shadrin, koltansaamen kielen ja kulttuurin lehtori Tauno Ljetoff Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, kansainvälisen poronhoitajien yhdistyksen puheenjohtaja Mikhail Pogodaev ja Sahalinin energiayhtiön alkuperäiskansojen työryhmän johtaja Julia Zavyalova.

Puheenvuoroissa tuli esille se, että arktisen alueen opetuksen suunnittelussa eletään nyt murroskautta. Uusi opettajuus ottaa huomioon myös muuttuvan yhteiskunnan. Opetuksen tulee vastata tämän päivän haasteisiin ottamalla huomioon kestävä kehitys opetustoiminnassa. Se tarkoittaa luonnon ja kulttuurin monimuotoisuuden huomioimista. Opettajilla on suuri merkitys tiedon ja perinteiden välittämisessä. Tämä pitää huomioida myös opettajakoulutuksessa. Puheenvuorojen kautta saatiinkin tuoreimmat kuulumiset alkuperäiskansojen alueiden käytänteistä, joilla opetukseen otetaan mukaan paikallisen kulttuurin tuomat erityispiirteet.

Oma esitykseni meni mainiosti. Tekniikka saatiin toimimaan, visuaalinen prezi-esitys sai osansa, tuki asiaa, ja porukka tuntui kiinnostuneelta. Tulkkauskin oli erinomainen kumpaankin suntaan. Ensi kerralla teen minäkin muiden mallin mukaisesti kunnianarvoisille professoreille diplomeita, mitaleja tai muita kunnianosoituksia.

Lounaalla naudan maksaa, sydäntä ja keuhkoja. Salaisuus piilee runsaassa läskissä, jota elinten sekaan oli silputtu reilusti. Omnomnom!

 

Seminaaripäivä huipentui instituutin oman Aurora Borealis-kokoonpanon 60-vuotis juhlakonserttiin, jossa taitavat laulajat (myös kurkkulaulajat), soittajat ja tanssijat esittivät erinäisiä upeita teoksia.

20171122_173805_LLS – Kopio

 

Pitkän ja alituista keskittymistä vaatineen istumisen jälkeen teki hyvää päästä hieman jaloittelemaan Nevskyi Prospektille ja hakemaan tuliaisia kotiin. Mitäpä sitä kolttapoika muuta, kuin teetarvikkeita. Matkalla La Perlaan nappasimme suuntaa antavasti kotosuomessa koirille kuivattavia siankorvia, jotka olivatkin oikein mainio snack ennen illallista.

Illalliselle päädyimme La Perla- kalaravintolaan, jonka keittiömestari oli voittanut vastikään Pietarin paras kokki- palkinnon, ja omasi Rotissöörin käädyt. Osterialtaassa lorisi vesi, Sammet ja Karpit uivat kookkaassa akvaariossa, ja apukokit käsittelivät kalaa ja kokosivat kalakarpaccioita ravintolan keittiön edustalla. Mainiot annokset. Neilikka kalakeitossa yllätti todella positiivisesti!

Torstaina olivat vuorossa paneelikeskustelut, joissa siis syvennyttiin vielä edellisen päivän aiheisiin. Puhujia oli useita, mutta ainakin meidän ”sektiostamme” jäi sellainen kuva, että nimenomaan virtuaalikoulun ja SAKK:n osaamiselle on kova kysyntä Venäjällä. Kysymystulvaa jouduttiin hillitsemään ja moderaattori joutuikin lopettamaan vilkkaana käyneen keskustelun, jotta muutkin saisivat puheenvuoronsa päivän aikana.

Eräs mieleenpainuvimmista puheenvuoroista oli Jakutialaisen evenkin kielen opettajan Svetlana Mihailovan runoutta lähentelevä esitys:

Lounasaikaan naapurista löytyi lisää Georgialaisia herkkuja. Seljankaa, hinkhalia shashlikia… Tilli ja korianteri tuntuvat toimivan monissa ruokalajeissa yhdessä. Ja hyvin toimivatkin.

Ja jahka lounaalta selvittiin, kävimme vielä katsastamassa paikalliset herkut, joita kukin oli omalta alueeltaan tuonut. Kallelle mieleenpainuvinta oli Nenetsien vatsalaukkulihaliemeen sekoitettu verijuoma, jota urheasti maistoi. Hyvänä kakkosena edellisillan siankorva-snack. Alkuperäiskansojen keskuudessa edelleen onneksi porosta ja muistakin elukoista käytetään ainakin 100%. Ääni ja tarinatkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Upeita suolakaloja Jamal-Nenetsiasta, kuivakaloja Taimyrista, poroa sen seitsemän eri sorttia, maksaa, valaannahkaa ja norpankylkeä Sahalinista, hanhea Magadanin alueelta, poron vatsalaukkua Nenetsiasta, karpaloita Hanti-Mansiasta ja tyrniä, pihlajaa… ja napa kiittää.

20171122_125231

Niin kiittivät myös virtuaalitiimin osallistujat järjestäjiä. Halauksin, konvehdein, hymyin ja loputtomin kuvauksin ja poistuivat paikalta taskut täynnä käyntikortteja. Tuliaisia tuotiin ja kokemuksia saatiin.

20171123_161158 – Kopio

Koti on tuolla. Tämä Inuktuk osoitti suunnan.

Read Full Post »

 

Kuva 1

Tupilak – symboliikkaa!

 

 

Siitä tulikin totta, nimittäin matkasta Grönlantiin! Nuukissa kokoontui Arktisen yliopiston väki 15-17.8.2017. Konferenssin teeman sisältö sopi optimaalisesti myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksen osatoteuttamaan hankkeeseen, sairaanhoitaja-diakonissakoulutus saamelaisalueilla. Käsiteltävinä asioina kokouksessa olivat tällä hetkellä paljon puhutteleva ilmastonmuutos sekä lisäksi kouluttautuminen ja sosiaalinen hyvinvointi. Hankebyrokratia tosin oli rajannut matkustamisen vain kotimaahan, mutta yrittäminen palkittiin tällä kertaa ja hyvät perustelut antoivat mahdollisuuden lähetä viemään kulttuurisensitiivistä koulutusmateriaalia sinne, missä sitä kaivataan. Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja alkuperäiskansakysymykset asettavat maailman suurimmalle saarelle omat haasteensa. Alueellisesti maan tilastoissa näkyy vahvasti koulunkäynnin korkea keskeyttämisprosentti ja vähäinen hakeutuminen korkeakouluihin. Kulttuurierot ovat huomattavia Itä-Grönlannista Nuuk’iin saapuvalle nuorelle, puhumattakaan jatkokouluttautumisesta Tanskassa. Koulutus on yksi arktisen neuvoston tämän vuoden teemoista ja siksi esillä myös Nuukin konferenssissa.

 

Kohteeseen pääsy edellytti neljää lentoa. Inarista matka tosin alkoi autolla kohti Kirkkoniemeä, josta koukkasimme eteläisen Tanskan kautta Grönlantiin. Viimeinen lento oli Grönlannin sisällä (Kangerlussuaq – Nuuk), koska juuri muuten maassa ei turisti matkaa. Kangerslussuaqissa sijaitsee maan ainoa pitkän kiitoradan lentokenttä, joten paikkaa kutsutaan ”international AirPort to the Greenland”. Muita vaihtoehtoja lentoliikenteen lisäksi kaupungista tai kylästä toiseen siirryttäessä ovat veneet, laivat, helikopterit ja talvella moottorikelkat sekä koiravaljakot. Maantieverkostoa ei kaupunkien/kylien välille ole juuri rakennettu. Tämä lienee johtuvan siitä, että lähes koko saari on ympäri vuoden jään ja lumen peitossa. Ja kyllä, veneellä on kätevä liikkua rannikolla sijaitsevista kylistä toisiin 🙂

 

Kuva 2

Kangerlussuaqin lentokenttä ja etäisyydet eri kaupunkeihin.

 

Kuva 3

Nuuk’n vanhan kaupungin maisemaa.

 

Kuva 4

Paikallista rakennustyyliä.

 

Kuva 5

Hylätty asuinalue Nuuk’n edustan saaristossa.

 

Kuva 6

Paikallinen ”áhkku” saattelemassa lapsenlasta ensimmäiselle koulupäivälle.

 

Kuva 7

Jokaisesta perheestä löytyy yksi vene.

 

 

Mikä on UArctic?

 

dig

Mikä on UArctic ja keitä he ovat?

 

dig

UArctic’n arvot.

 

dig

UArctic’n tehtävä.

 

dig

UArctic’n tavoitteet

 

UArctic council meetingin tarkoituksena koulumme näkökulmasta oli verkostoitua ja pyrkiä toteuttamaan tulevaisuudessa opiskelija- ja opettajavaihtoa aktiivisemmin arktisella alueella. Lisäksi tärkeä osa matkamme tarkoitusta oli tehdä kulttuurivaihtoa terveyden edistämisen näkökulmasta. Tämän teeman pohjalta tapasimme mm. Grönlannin Ilisimatusarfik – yliopiston sairaanhoitajakoulutuksen henkilökuntaa sekä verkostoiduimme paikallisen ammattioppilaitoksen kanssa. Konferenssin teemaistunnoissa ja pienryhmäkeskusteluissa pyrimme nostamaan esille kulttuurisensitiivisen opinpolun toteuttamista.

 

Kuva 12

Ilisimatusarfik – University of Greenland.

 

Kuva 13

Maisemakuva yliopiston pihalta.

 

Kuva 14

University of Greenland – lippu.

 

 

Konferenssi

 

Konferenssi avattiin kulttuurisensitiivisesti!

 

Konferenssi päivät olivat pitkiä ja täynnä ohjelmaa. Mutta kun muut menivät kahvi-/virkistystauoille, me lähdimme juoksemaan mm. eri museoihin, paikallisiin käsityöliikkeisiin tai ylipäätänsä ulos, jotta näkisimme kulttuuria. Noh, näkykö sitä Nuukissa? Ainakin Nuukin kansallismuseo tarjosi parastaan pikaisella 45 minuutin vierailulla (onneksi siellä sai kuvata, jotta pidempiin tieto-osuuksiin pystyi syventymään myöhemmin). Museossa inuiittien esineet ja vaatteet puhuttelivat ”tuoreudellaan”, ja kun historiaa kelaa taaksepäin, niin eihän mm. heidän perinteisistä elinkeinoharjoittamisista ole pitkä aika. Valaanpyyntiä harjoitettiin vielä perinteisin menetelmin (ilman rajoitteita) vain reilu 50 – vuotta sitten. Museokierroksen jälkeen jäi kuitenkin haikea ja raskas tunnelma. Kolonialismin saattoi tiedostaa ja huoli Tanskan yliotteesta tuntui entistä pahemmalta. Lohtuna ja vastapainona tähän kuitenkin on se, että paikallisissa nuorissa on rohkeutta ja tietoa toimia mm. alkuperäiskansojen oikeuksien eteen. He pyrkivät estämään kolonialismia ja sen vaikutuksia mm. taiteen ja musiikin avulla. Kouluttautumisen eteen on vielä paljon kehitettävää, jotta paikallisia alkuperäiskansan henkilöitä saadaan johtaviin ja päätöksiä tekeviin elimiin samassa suhteessa, kuin heitä on maassa asukaslukuun nähden.

 

Kuva 15

Paikallista, perinteistä vaatetusta.

 

Kuva 16

Paikallista, perinteistä vaatetusta.

 

Kuva 17

Arktisen asun valmistamiseen tarvittavat eläimet.

 

Kuva 18

Materiaalin hankintaa.

 

Kuva 19

Materiaalin hankintaa.

 

Kuva 20

Materiaalin hankintaa.

 

Kiitos Grönlanti, olit hyvä meille, vaikka yritit paluumatkan estää kovalla tuulella ja sumulla. Lentokenttäelämä on oma kokemus Grönlannissa ja sen varmasti tietävät siellä käyneet 🙂  Grönlannissa eletään sään armoilla!

 

Kuva 21

Pieni kelluva jäätikkö.

 

Tiisu-Maria Näkkäläjärvi

Read Full Post »

Tässä oppilaitoksemme viimeaikaisia ja tulevia tapahtumia erityisesti valtioiden rajat ylittävien toimintojen osalta, alkaen heinäkuusta 2012. Meillä kansainvälisyys toteutuu etupäässä pohjoisten toimijoiden välisenä verkostoitumisena, alkuperäiskansojen perinteisten elinkeinojen, kielten ja kulttuurien elvyttämis- ja kehittämistyössä, teemoittaisina tapahtumina ja erilaisina asiaankuuluvina hankkeina. Ulkomaan opiskelijavaihdoista tullaan erikseen kertomaan toimipaikoittain syksyn aikana.

Poroseminaari Sajoksessa

Oppilaitoksen lukuvuosi alkoi kansainvälisesti värikkäästi Inarin Sajoksessa 17.08.2012 järjestetyllä ”Porokansojen perinnetieto koulutuksen ja tutkimuksen lähtökohtana”– seminaarilla, joka toimi asiantuntijafoorumina arktisen alueen kielten ja kulttuurin erityiskysymyksissä.

Seminaarissa kuultiin pohjoisten alueiden asiantuntijanäkemyksiä pohjoisten alkuperäiskansojen elinkeinojen, kielten ja kulttuurin nykytilasta ja säilymisen haasteista. Asiantuntijapuhujia ja osanottajia saapui Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja eripuolilta Venäjän pohjoisia alueita.

Johan Mathis Turi (puheenjohtaja, kansainvälinen porokeskus, Kautokeino, Norja) seminaaripuheessaan Sajoksessa, 17.8.2012.

Arktinen suurlähettiläs Hannu Halinen Ulkoasiainministeriöstä seminaarissa, Sajoksessa, 17.8.2012.

Johtokunnan puheenjohtaja Veikko Guttorm, seminaarissa Sajoksessa, 17.8.2012.

Venäjän poronhoitajainliiton puheenjohtaja ja Venäjän Duuman kansanedustaja Dimitri Horolja, seminaarissa, Sajoksessa 17.8.2012.

Bebo-järjestön 5-vuotis juhlakokous

Saamelaisalueen koulutuskeskus järjesti myös ns. BEBO – järjestön kokouksen Inarissa 18. – 19.8.2012. BEBO on kansainvälinen poronhoidon ja muiden perinteisten elinkeinojen koulutusverkosto, joka toimii Arktisella alueella, oppilaitosten, yritysten ja organisaatioiden yhteisenä kehittämisfoorumina. Elokuun kokous juhlisti BEBO:n 5-vuotis-syntymäpäivää – järjestön alku oli Saamelaisalueen koulutuskeskuksen organisoima kokous Inarissa kesäkuussa 2007.

Seminaari- ja Bebo-kokousvieraita Ukonkivellä 17.8.2012.

Matkalla Inarinjärven tukikohtaan.

Ijahis Idja 2012

Seminaari ja Bebo-kokous ajoittuivat Inarissa Ijahis Idja – Alkuperäiskansojen musiikkifestivaalin yhteyteen. Pääesiintyjät Sofia Jannok, Ruotsista ja Nanook, Grönlannista valloittivat inarilaisyleisön. Suurta mielenkiintoa herätti myös kominkielellä perinteisiä lauluja esittänyt Komi Group. Saamelaisalueen koulutuskeskus oli mukana Ijahis Idjan työtiimissä Nanookin ja Komi Groupin suhteen sekä järjesti Erkki Feodoroffin mediaryhmän johdolla Ijahis Idjan konserttien ”striimauksen” netin kautta koko maailmalle.

Lähiviikkoina tapahtuvaa

Kansainväliset tapahtumat eivät meiltä tule rajoittumaan yhteen elokuun viikonloppuun. Lisää on luvassa pitkin syksyä. Tulevia vieraita syyskuun aikana ovat Barentsin messujen yhteyteen 12. – 16.9.2012 sijoittuvat esiintyjät Nenetsian alueelta sekä yritysvierailijat Komista. Nenetsian viisihenkisen ryhmän nimi on ”Hanibtsö”, joka tarkoittaa Nenetsien kielellä pöllöä. Ryhmä esittää alueensa perinteistä musiikkia Barentsin messuilla, to 13.9 ja alustavasti on suunniteltu, että heidän vierailunsa SAKK:n Inarin yksikössä ajoittuisi keskiviikoksi 12.9. Tästä tarkemmin sähköpostilla, kun ryhmän lentoaikataulut tarkentuvat. Komin tasavallan alueen ryhmä puolestaan koostuu aluehallinnon edustajista, jotka osallistuvat Barentsin messuille ja tutustuvat inarilaiseen yritystoimintaan.

Tiedoksi vielä tämäkin – kanadalainen nukketeatteriryhmä on ilmoittanut syyskuisesta vierailustaan Inarissa. Heidän matka-aikataulunsa ei kuitenkaan vielä ole vahvistunut. Tästä kuulemme toivottavasti myöhemmin lisää ja tavoitteena on saada heidät kouluun esiintymään ja kertomaan kulttuuristaan. Alunperin heidän vierailunsa oli tarkoitus ajoittua jo Ijahis Idjan yhteyteen.

Suunnitteilla on myös pehmeiden materiaalien (sisna) työpajan järjestäminen Dudinkassa, Krasnojarskin alueella syyskuun 2012 loppupuolella. Työpaja järjestettäisiin Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Taimyrin kulttuurikeskuksen yhteistyönä.

Tapahtui kesällä Jenisein varrella…

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori, venäjänkoordinaattori ja porotohtori Jackie Hrabok-Leppäjärvi saivat tilaisuuden osallistua poronhoitajain lapsille ja nuorille järjestettyyn paimentolaiskouluun 2. – 12.7.2012, Taimyrin tundralla. Lapset ja nuoret osallistuivat poronhoitajaperheen elämäntapaan ja samalla tarjottiin esikoulu- ja peruskoulutason opetusta tätä varten pystytetyissä opetusteltoissa. Saamelaisalueen koulutuskeskus järjesti tundralla mediatyöpajan lapsille, poron- ja kalannahan käsittelytyöpajat sekä pienimuotoisen kenttätutkimuksen poron loisista.

Paimentolaiskoulu tundralla, heinäkuu 2012.

”Luokkahuone” paimentolaiskoulun opetusteltasta.

Taimyrin tundralta…

Paimentolaiskoulu elvyttää ja ylläpitää lasten ja nuorten suhdetta alkuperäiskansojen elinkeinoihin ja kulttuuriin. Se on useita vuosia jatkunut menestyksekäs hanke rehtori Vera Tsherkasovan johtamassa Taimyrin kollegessa. Lisää kuvia paimentolaiskoulusta löytyy BEBO-kuvagalleriasta (Taimyr June 2012-nimiset kuvat.)

– Mika –

Read Full Post »

Suomen menestys Vancouverin olympialaisissa on ollut ennakko odotuksiin nähden suorastaan surkeaa. No, onneksi eilen 13. kisapäivänä saatiin naisurheilijoidemme ansiosta pari mitskua lisää, nostaen huikean mitalimäärämme jo kolmeen! Mutta näin ankaralle penkkiurheilijalle, johon lasken itseni myös kuuluvan, kisat ovat olleet pettymyksiä ja ärräpäitä täynnä. Ja varsinkin urheilijoidemme selitykset huonosta menestyksestä ovat masentavaa kuunneltavaa. On tukkoisuutta, voimattomuutta ja vaikka mitä tärkeimmissä kisoissa!?! Toisaalta olympialaisissa kaikki ovat huippukunnossa ja menestyminen vaatii huippuonnistumista, mutta miksi juuri suomalaisilla tuntuu kaikki menneen pieleen!! On syynä sitten henkinen valmistautuminen tai tiukasta taloudellisesta tilanteesta johtuva leiritysten puute, uskon, että liitoilla on  kriittisten arvioiden jälkeen tehtävä radikaaleja toimia. Olemme selvästi tällä hetkellä heikoin talviurheilumaa Norjaan ja Ruotsiin verrattuna ja onpa mitalitaulukossa korkeammalla aina niin ”lumivarma” Australiakin.

Sivujuonteena mainittakoon Arktinen yliopisto lähetti kyselyn jäsenoppilaitoksilleen (myös SAKK:lle), jossa tiedusteltiin olympialaisissa mahdollisesti kilpailevia jäseniä. Olisiko meidän pitänyt lähettää edustaja kisoihin, olisi varmaan mitalitilasto näyttänyt Suomen osalta erilaiselta  🙂

Olympialaisista poiketen meidän Poro muotiin –hankkeen järjestämä porodesignkilpailu Poro IN! oli menestys. Kilpailun osallistujamäärä oli kiitettävä, peräti 31 eri kilpailutyötä ympäri Suomen maata. Kilpailun voittajiksi valittiin kaksi eri työtä, jotka julkistettiin SAKK:ssa viime perjantaina 19.2. Voittajiksi valikoituivat oululaisen Katja Lettisen poron konttiluusta ja hopeasta suunnittelema korusarja sekä Pekka Tuomisen teräksestä ja poronsarvesta valmistama yhden käden taittoveitsi Tossavanlahdelta. Näin sivuhuomautuksena mainittakoon, että molemmat voittajat ovat ainakin osittain SAKK:n kovan ja ankaran koulukunnan ”reenauksen” tulosta. Katja Lettinen opiskelee ensimmäistä vuottaan korukivi- ja jalometallilinjalla. ”Puukkopekka” Pekka Tuominen on puolestaan tehnyt ensimmäisen puukkonsa täällä meillä SAKK:ssa parisenkymmentä vuotta sitten opiskellessaan luontaistalouden harjoittajaksi.

Jätetäänpä kisat vähäksi aikaa taka-alalle. Reilun viikon ajan (16.–27.2) meillä on ollut vierailijoita Venäjältä, Taimyrin, Nenetsian, Komin ja Murmanskin alueilta. Heidän matkansa liittyy Ulkoasiainministeriön rahoittamaan Arktinen poro -hankkeessamme järjestettävään työpajaan. Työpajassa on keskitytty poronnahan ja –turkiksen jatkojalostukseen sekä luonnonmukaisesti perinteisellä saamelaisella menetelmällä sisnojen valmistukseen käyttäen Toivoniemen nahkamuokkaamon koneita ja laitteita. Vierailijat työskentelevät kotimaassaan pääasiassa poronnahan ja -käsitöiden parissa. Työpajan aikana osallistujat ovat myös tutustuneet alan yrityksiin niin Inarin alueella kuin opintomatkalla Rovaniemi-Pello-Pajala-Kolari-Kittilä akselilla. Lisäksi heillä on ollut mahdollisuus opetella valmistamaan saamelaisia perinnekäsityötuotteita esim. sarvesta, luusta, koipinahasta ja sisnasta meidän opettajiemme opastuksella. Tämäkin vierailijaryhmä monien muiden lisäksi osoittaa, että kansainvälinen toiminta on tärkeässä roolissa oppilaitoksessamme.

Kävin alkuviikosta Hetan toimipaikassa. Sinnehän on valmistumassa Utsjoen ja Sevettijärven tavoin käsityöpaja, joka mahdollistaa puu-, luu- ja hopeakäsitöiden tekemistä. Sevettijärvellä ja Utsjoella pajat alkavat olla valmiita, mutta Hetassa on vielä remonttivaihe kesken. Mutta tuleepa hienot ja käytännölliset tilat remontin valmistuttua! Kylä- tai käsityöpajojen merkitys alueillensa on tärkeää ja osoittaa oppilaitoksemme kiinnostuksesta kehittää koko Saamelaisaluetta.   

Janne Näkkäläjärvi

Read Full Post »

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kansainvälinen toiminta saa jokavuotista piristystä 19. tammikuuta alkaen, kun Toivoniemen yksikköön saapuu toistakymmentä porotalousalan asiantuntijaa venäjän pohjoisilta alueilta. Vieraat toteuttavat 19. – 30.1.2010 välisenä aikana porotuotteiden jatkojalostuksen, tuotekehittelyn, yritystoiminnan ja markkinoinnin kehittämistyön, josta suurin osa tapahtuu opppilaitoksen Toivoniemen yksikössä, jossa meillä on käytössämme opetusteurastamo, lihanleikkaamo ja sivuotuotteiden prosessointiyksikkö. Kehittämistyö on osa alkavaa Arktinen poro – jatkohanketta, jota hallinnoi Työ- ja elinkeinoministeriö. Hankkeen rahoitus tulee Ulkoasiainministeriön Lähialueyhteistyö – ohjelmasta. Hankkeen päätavoitteina on porotuotteiden arvostuksen ja poroelinkeinon elinvoimaisuuden nostaminen kohdealueilla sekä tähän liittyvän yritys-, organisaatio– ja koulutusyhteistyön edesauttaminen ja teknologian kehittäminen.

Tammikuun 2009 "arktiset poromiehet"

Oppilaitoksella on noin 10-vuotinen historia lähialuehankkeista Suomen ja Venäjän välillä. Yhteistyötä on tehty mm. pohjoisten ammatillisten oppilaitosten, poroa jalostavien yritysten, aluehallintojen, sovhoosien, alkuperäiskansajärjestöjen ja Venäjän poronhoitajaliiton kanssa. Toivoniemessä on tänä aikana nähty pohjoisten alkuperäiskansojen edustajia monesti hyvinkin syrjäisistä Venäjän kylistä, metsistä ja tundralta. Olemme mm. kouluttaneet eläinlääkäreitä teurastamoiden ja lihanleikkaamoiden omavalvonnassa, tuotannon hygieniatason nostamiseksi. Samaan aikaan on suomalaista teknologiaa viety lähialuehankkeiden tavoitteiden mukaisesti Venäjälle, jonka jälkeen on myös pyritty huolehtimaan, että uudet poron laitosteurastamot ja prosessointilaitokset ovat aloittaneet toimintansa länsimaisten (EU) standardien mukaisella hygieniatasolla.

Raakapaloittelua Toivoniemen lihanleikkaamossa

Mainittakoon, että Saamelaisalueen koulutuskeskus on pitkään järjestänyt laitosteurastatus – ja lihanleikkauskoulutusta Ruotsin ja Norjan Saamelaisalueiden oppilaitoksille erilaisina hankkeina ja vastavuoroisilla yhteistyösopimuksilla. Muutamaan otteeseen olemme tilauksesta järjestäneet porotalouskoulutusta myös Yhdysvaltain Alaskassa.

SAKK:n eteenpäin viemän yhteistyöprosessin tuloksena päätettiin kesäkuussa 2007 perustaa ”Porotalouden tulevaisuuden puolesta” – järjestö eli BEBO (Boazoealahusa boahtevuoda ovddas), joka ajaa pitkälti samoja tavoitteita kuin Arktinen poro- jatkohanke, mutta lisää tavoitteisiin pohjoisten alkuperäiskansojen kielen ja kulttuurin elinvoimaisena pitämisen. Järjestöön kuuluu 25 jäsenorganisaatiota.

Teurastusketjun alkuvaiheita

Tänä vuonna, alustavan nimilistan mukaisesti, osallistujat tulevat Nenetsiasta (Kalguevin saari), Komin tasavallasta, Jamalo-Nenetsiasta, Tsukotkasta ja ehkäpä muutamama myös Sahan tasavallasta (Jakutia). Edelleen ammattiryhmittäin he edustavat poromiehiä, tuotantolaitosten johtajia, maatalousministeriöiden asiantuntijoita, yrittäjiä, sovhoosien ja teurastamoiden johtajia ja teknologeja sekä eläinlääkäreitä. Oppilaitoksen asuntolatilojen korkean käyttöasteen johdosta, tänä vuonna vain osa vieraista majoitetaan Toivoniemen yksikköön. Enemmistö osallistujista majoittuu paikallisessa hostellissa, Muddusjärven rannalla.

Kehittämistyöhön liittyy Lapin alueen yritysekskursio ja Arktinen poro – seminaari Rovaniemen Arktisessa keskuksessa, 21. – 22. tammikuuta, yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa. Seminaarin tavoitteena on tuoda yhteen arktisen alueen poromiehet, tutkijat ja yrittäjät.  Seminaarissa käydään dialogia Venäjän ja Pohjoismaiden poromiesten nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista porojen laiduntamisessa, lihan ja nahan tuotannosta ja tuotteiden markkinoinnista. Seminaarissa tuodaan esille kokemuksia poromiesten työskentelystä arktisella alueella ilmastonmuutoksen mukana tuomissa uusissa haasteissa. Seminaariin Rovaniemellä osallistuu puhujina varsinaisen kehittämistyöporukan lisäksi suomalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia porotalousasiantuntijoita, poromiehiä, kielen ja kulttuurin asiantuntijoita, virkamiehiä sekä yritysjohtajia.

Leikkaamon puolelta

Kuluvan kevään maaliskuussa järjestämme kymmenen päivän kansainvälisen sisnantekokoulutuksen Toivoniemen nahanmuokkaamolla, edelleen osana em. Arktinen poro – jatkohanketta. Se on suunnattu etupäässä pienten kylien porokäsitöitä tekeville naisille, joiden työtä voidaan koulutuksen ja uuden tekniikan käyttöönotolla helpottaa ja tehostaa. Heille pyritään näin luomaan paremmat toimeentulomahdollisuudet.

Jotta kansainvälinen yhteistyö näin laajasti, on tämänkin hankkeen puitteissa ollut mahdollista toteuttaa, on tarvittu runsaasti oppilaitoksen henkilökunnan työpanosta ja siitä suuri kiitos heille! Venäjän koordinaatiotyön ja omien porotalousopettajiemme lisäksi keittiö- ja asuntolahenkilökunta ovat jokavuosi olleet enemmän kuin ”tavallisen” oppilaitoksen työntekijöitä. Toisaalta ulkomaiset opiskelijat ja vieraat tuovat väriä ”harmaaseen” arkipäivään ja ilman heitä opiskelu ja työnteko täällä voisi ajoittain olla tylsää. Vai miten kait se oli? 🙂

Alaskassa, Nomen tutkimusporoja jahtaamassa

Ja lopuksi MUISTUTUS: Muistakaa te, meidän omat opiskelijat, hakea Arktisen yliopiston North2North – vaihtoihin 31.1 mennessä, toimittamalla minulle Inarin yksikköön allekirjoitetut hakulomakkeet liitteineen. Ja se ohjelman webbiosoite oli http://www.uarctic.org/north2north ja sieltä klikatkaa ”How do I Apply?” ja edelleen ”n2n Application Form”.

 Mika

Read Full Post »

%d bloggers like this: