Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Luonto -ja ympäristöala’ Category

Luonto-ohjaajan monipuolisiin opintoihin kuuluu myös ulkoilureittien suunnittelua, korjaamista ja rakentamista. Useimpiin tutkinnon osiin liittyy työelämäjakso, jolloin pääsemme konkreettisesti kokeilemaan luokkahuoneessa opittuja tietoja ja taitoja. Opiskelijamme ovatkin tuttu näky Metsähallituksen Luontopalveluiden kohteissa pohjoisimmassa Lapissa. Viime syksynä luonto-ohjaajaopiskelijat antoivat oman panoksensa Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistojen sekä Sevetin retkeilyreittien ja rakenteiden huoltoon ja hoitoon.

_DSC4311.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Nyt olemme päässeet ideoimaan ja valmistelemaan uudenlaista, perinteistä luontopolkua ja virtuaalimaailmaa yhdistävää retkeilyreittiä Suomen metsäkeskuksen kanssa. Metsäkeskuksen hallinnoima ja maksuton Metsäinen-mobiilisovellus laajenee pohjoisimmassa Suomessa. Rovaniemen, Sodankylän ja Kemin lisäksi mobiililuontopolku tulee löytymään myös Sallasta, Ylläkseltä ja Inarista.

_dsc4239

Kuva: Olli Järvenkylä

Mobiilipalvelulla innostetaan metsänomistajia sekä lapsia ja nuoria astumaan älylaitteita ja digitalisaatiota hyödyntäen yhä syvemmälle metsiin ja metsätalouteen. Metsäkeskuksen lisäksi mukana on muun muassa Lapin ammattikorkeakoulu, jonka opiskelijat toteuttavat mobiilisovellukseen suunnittelemamme luontopolkusisällön.

Inarin kirkonkylällä mobiililuontopolku sijoittuu Juutuanjoen varteen ja sen sisällöstä vastaavat SAKK:n luonto-ohjaajaopiskelijat. Suunnittelussa on ollut mukana myös Inarin kunnan, Metsähallituksen luontopalveluiden ja Saamelaiskäräjien edustus.

_DSC4291.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Olemme lähteneet innolla ideoimaan ja suunnittelemaan mobiililuontopolkua tai moblua, kuten sitä kutsumme. Yleensä tässä opintojaksossa työstetään fyysisiä ulkoilureittejä, mutta nyt olemme päässeet metsään myös virtuaalisesti. Mielestämme moblu mahdollistaa perinteistä luontopolkua monipuolisemman kokemuksen ja avaa myös laajemmin metsän käyttöä ja hoitoa.

_DSC4263.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Monen osapuolen hankkeessa täytyy varata aikaa reilusti asioiden suunnitteluun ja valmisteluun. Ensitapaamisesta toimeksiantajan kanssa luontopolun avajaisiin menee lähes yhdeksän kuukautta. Olemme pyöritelleet paljon rastien sisältöjä, ja saadun palautteen perusteella paristakymmenestä aihiosta on jäänyt jäljelle kymmenkunta toimivinta. Oma aikansa menee myös siihen, että Lapin amk:n opiskelijat koodaavat ideamme mobiilissa toimiviksi pikseleiksi.

Mobiililuontopolun rasteja ideoidessamme päätimme, että perinteisen tietopuolisen sisällön lisäksi mukaan otetaan eri aisteja haastavia ja myös toiminnallisia tehtäviä. Mukana on mm. luonnontuntemusta sekä tietoa jokamiehen oikeuksista, metsän hyötykäytöstä ja jääkauden merkeistä ympäristössä. Inarin peruskoululta lähtevä mobiililuontopolku päättyy alakoululaisten osalta Akselin laavulle. Yläkoulun reitti jatkuu Jäniskosken sillalle ja laavulle.

_DSC4255.jpg

Kuva: Olli Järvenkylä

Inariin sijoittuva luontopolku poikkeaa muista Metsäisistä myös siinä, että siitä tehdään neljä eri kieliversiota. Suomen lisäksi luontopolusta tehdään versiot kolmella eri saamen kielellä. Myös saamelaiskulttuuria on esillä luontopolun varrella. Juutuanjoen vartta seuraileva luontopolku on myös ainoa kuudesta mobiililuontopolusta, joka soveltuu ympärivuotiseen käyttöön, sillä valaistu reitti pidetään avoinna myös talvisin. Luontopolku ei ole täysin esteetön, sillä reitillä on myös melko jyrkkiä kohtia. Juutuanjoen varren reitti sopii esimerkiksi lapsiperheille.

Juutuanjoen varsi on mäntyvaltaista ja osin vanhaakin metsää. Mobiililuontopolulle kulkijaa johdattelee naurava männynkäpy Biggá Paaccâh. Paaccâh on käpy inarinsaameksi. Hänen esi-isänsä ovat asuttaneet joen vartta ikiajoista alkaen, ja Biggá on osa sukupolvien ja tuhansien vuosien jatkumoa.

_dsc4272

Kuva: Olli Järvenkylä

_dsc4275

Kuva: Olli Järvenkylä

Luontopolun tarinat siirtyvät menneisyydestä tähän päivään puusukupolvien jatkumona; kävystä siemen itää hennoksi taimeksi, varttuu norjaksi nuorukaiseksi ja edelleen kilpikaarnaiseksi jättiläiseksi. Lopulta harmaa kelo kaatuu rinteeseen ja maatuu vuosikymmenten kuluessa ravinnoksi tuleville sukupolville. Biggá Paaccâh neuvoo luontopolun kulkijaa, kyselee ja antaa palautetta.

Vietämme Metsäinen-luontopolun avajaisia Inarin kirkonkylällä kevään korvalla, toukokuun loppupuolella. Avajaisiin odotamme paljon porukkaa, sillä aivan polun lähtöpaikan vieressä käyvät koulua tapahtuman kutsuvieraat, ala- ja yläkoulun oppilaat.

 

Susanna Sihvonen ja Olli Järvenkylä

 

 

Read Full Post »

SAMSUNG

Toivoniemen kalarantaan valmistui juuri kesän ja syksyn opiskelijatöinä todella siistit systeemit.
Kotaan tehtiin lattia, penkit ja tulisija piippuineen. Avajaisissa kota sai nimekseen Sumppu 😀 Ahdasta siellä ei ole, kun sinne sopii 15 henkeä ihan reilusti, mutta kalarannassa kun ollaan, Sumppu sopii hyvin.

SAMSUNG

Jo aiemmin kesällä Jarmo oli tehnyt pyydysten ja saaliin käsittelyä varten hienon lavan, joka kyllä kelpaa ihan fiilistelyterassiksikin.

SAMSUNG

Lisäksi saimme rantaan kaksi uutta soutuvenettä, joilla opiskelijat saavat vapaa-aikanaan kalastella ja retkeillä Vastusjärvellä.

Kyllä täällä kelpaa olla ja oppia!
\o/

Read Full Post »

Toivoniemen porolinjalaiset olivat toista viikkoa apuna ettoamassa Paliskuntain yhdistyksen koetarhan poroja Kutuharjussa. Tarha on laaja, joten kunto kohosi tuntureita ja pikku tievoja ylös alas juostessa!

Tunturissa poroja hakemassa

Opiskelijamme auttavat myös porojen käsittelyssä, koska porot osallistuvat Suomen Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen ja monien ulkomaalaisten tutkimuslaitosten tutkimuksiin. Poroista tutkitaan mm. ruokinnan vaikutuksia, tiinehtyvyyttä, veren ja maidon koostumusta eri vuodenaikoina.

Kouluruuan alkutuottajat 1215

Joka vuosi poroja joudutaan vähentämäänkin, ja se näkyy SAKK:laisten kouluruuassa. Tämän vuoden sato on nyt korjattu, ja odotettavissa on herkullisia pororuokia myös Inarin ja Ivalon toimipisteissä. Nauttikaa terveisistämme Toivoniemestä!

Read Full Post »

Suomen porotalouskoulujen opiskelijat SAKK:sta, RAMK:sta ja LAO:sta järjestivät ensimmäistä kertaa yhteisen tapaamisen, jossa keskustelivat ajankohtaisista tulevaisuuttaan koskevista asioista.

Inarin uuteen saamelaiskulttuurin keskukseen Sajokseen oli kokoontunut noin 80 poronuorta ja nuorenmielistä poromiestä ja –naista koko poronhoitoalueelta. Mukana oli myös alustajia mm. Paliskuntain yhdistyksestä, Suomen porosaamelaisista, Riistakeskuksesta, Luonto-Liitosta ja MELA:sta. Tapahtuman juonsi toimittaja-poromies Aslak Paltto Sallivaarasta. Keskusteluja ja yhdessäoloa jatkettiin illalla, kun nuori saamelaisbändi SomBy valtasi Dollagáddin.

Tapaamisen kuumin aihe oli petotilanne, joka kauhistuttaa nuoriakin nyt entistä enemmän. Pedot ja petovahingot eivät ole enää vain eteläisen ja itäisen poronhoitoalueen ongelma. Pedot ovat levinneet koko alueelle ja vahingot lisääntyneet niin paljon, että teurasmäärät ovat laskeneet eivätkä valtion budjetin korvausrahat riittäneet viime vuoden vahinkoihinkaan. Tänä vuonna poroja on menetetty vielä enemmän.

Päivien yhteenveto

Nuoret miettivät vaikutusmahdollisuuksiaan ja ratkaisuvaihtoehtoja, ja aikovat yhdessä vedota päättäjiin. SAKK:ssa opiskeleva Hanna-Riikka Sieppi Lapin paliskunnasta, sekä RAMK:npojat Niko Näkkäläjärvi Näkkälän paliskunnasta  ja Joonas Törmänen Pyhä-Kallion paliskunnasta eivät ole vielä luovuttaneet, vaan meinaavat tehdä kaikkensa: – Pakko tässä jotain on tehdä itsekin. Me aiotaan pysyä tässä ammatissa.

Nuoret laativat keskustelujen perusteella julkilausuman, jota aikovat lähettää päättäjille ja tiedotusvälineille. Jo tapahtuman aikana he antoivat monia haastatteluja ja pääsivät lehtien sivuille ja television uutisiin.

Tapahtuman järjestelyt olivat koulujen yhteinen ponnistus, mutta päävastuun kantoi tällä kertaa SAKK. Järjestelyihin osallistuivat porolinja, matkailun linja ja pohjoissaamen kielen ja kulttuurin linja. Sylin täydeltä kiitoksia kaikille ahkerille ja idearikkaille opiskelijoille ja opettajille!

Read Full Post »

Härät on sidottu ja taamonta alkaa!Vanhemmasta päästä härät tekevät vielä viimeisen palveluksen. Kohta on kuivaalihaa!

Read Full Post »

My name is Trevelyan (Trevy) Wing, I’m from theUSA, and am currently completing a research project inLapland. My subject is a study of Sámi perceptions of climate change and its relationship to reindeer herding. The Sámi Education Institute has been kind enough to welcome me into its reindeer herding program, in order for me to obtain hands-on experience working with the animals.

With this goal in mind I spent my first week at Kutuharju, helping out with the field research being carried on there. The first couple of days were spent alongside my fellow SAKK students, herders on ATVs, and reindeer dogs, herding the reindeer into a smaller enclosure and combing the wider range to ensure that we hadn’t missed any. During the latter part of the week I returned with researchers from the Reindeer Research Station in Toivoniemi (operated by the Finnish Game and Fisheries Research Institute).

Aided by local herders, we weighed and placed tracking collars on the reindeer as part of an ongoing project, whereby the animals will be released and monitored throughout the rutting season by a team fromNorwayandCanada. During the last day I assisted with experimental research on reindeer grazing behavior, specifically with regard to ergot (poisonous fungi) consumption.

It was an invigorating week, not without its challenges. On the first day, my partner and I got lost without our compass. We wandered for what seemed like forever up and down hills that all looked the same to us, before figuring out where we were. When we finally found the herders, who rarely (if ever) need such an instrument, they all had a good laugh! This episode shows just how much an outsider has to learn about managing in the northern wilderness.

After this adventure, I look forward to posting further updates as my fieldwork here progresses!

Trevy Wing

Read Full Post »

Toivoniemen eräopaskurssilaiset ja luonto-ohjaajaopiskelijat kävivät poroerotuksessa Ailiggaalla Paistunturin paliskunnassa.

Tunturissa oli KYLMÄÄ ja sumuista. Aluksi näkyvyys oli vain pari sataa metriä, mutta loppuiltapäivästä sumu hälveni, ja näimme suuren ja mahtavan Ailigastunturin. Maisema oli kuin postikortista.

Eräoppaat ja luonto-ohjaajaopiskelijat Ailiggaan alla.

Aidassa oli pari tuhatta poroa, joista noin 700 oli peuravasoja. Meneillään oli katselu, eli omistajat kirjoittivat ylös, minkä numeroiset vasat seurasivat heidän vaadinporojaan.

Opettaja antoi meille tehtäväksi etsiä vasoja, joilla oli numerona 100, 200, 300 jne. Sitten piti katsoa, minkälaista vaadinta vasa seurasi, ja painaa mieleen vaatimen tuntomerkit. Lopuksi kuvailimme löytämämme vaatimen ja toiset yrittivät päätellä, mikä sen vaatimen vasan numero oli.

Löysimme aika monta vasaa, ja tunnistimme joitakin kuvailun perusteella. Tehtävä tuntui melko haastavalta, ja aikaa olisi mennyt vaikka kuinka kauan, jos kaikki olisi pitänyt löytää.

Poromiehet ja -naiset jäivät vielä katselemaan vasoja, ja porojen vetäminen jäi huomiselle. Pojat valittelivat sitä kovin. Mutta kyllä he pääsevät tositoimiin jollain muulla erotusaidalla!

Takaisin tullessa pysähdyimme Sulaojalla, joka on Suomen suurin lähdealue ja saamelaisten pyhä paikka. Polku oli lumen peitossa, mutta oja oli kovasta pakkasesta huolimatta sula ja kaunis. Emme kuitenkaan sukeltaneet sillan alitse, niin kuin muuan poromies ohjeisti!

Pyhällä Sulaojalla.

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: