Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Matkailuala’ Category

Kesä tekee tuloaan pohjoiseen hitaasti mutta varmasti. Opiskelijat ovat jo kesälaitumilla, mutta vielä voi palata lukuvuoden viimeisiin viikkoihin ja muistella mukavaa retkeä Jäämeren rannalle.

Keskeinen osa matkailuopintoja on paikallistuntemus ja sen lisääminen. Inarin kunta rajautuu Suomen rajanaapureiden lisäksi Venäjään ja Norjaan, mikä myös matkailijoiden reittivalinnoissa usein korostuu. Yksi suosituimmista reiteistä on Jäämeren rengasreitti, joka kulkee Inarista Sevettijärven kautta Norjan rannikolle ja edelleen Nuorgamin ja Utsjoen kautta takaisin Inariin. Viipymä reitillä vaihtelee, samoin Norjan puolella käydyt kohteet. Opiskelijoiden kanssa tehty retki kulki Sevettijärveltä edelleen kirkkoniemeen ja Pykeijaan, jossa yövyttiin. Seuraavana päivänä käytiin vielä Varangerbotnissa ennen Suomeen paluuta.

Opiskelijat perehtyivät itse etukäteen valittuihin kohteisiin sen lisäksi, että saimme Sevettijärvellä paikallisen esittelyn kouluvierailun ohella. Blogiin olemme valinneet muutamia opiskelijoiden kokoamia tietoiskuja matkan varrelta.

 

Sevettijärvi

Sevettijärvi on pieni kylä, jossa kolttakulttuuri näkyy vielä arjessa. Kolttien Perinnetalon ja ulkomuseon alue olivat vierailullamme vielä paksun lumikerroksen peitossa, mutta saamamme esittely kannusti tulemaan kesällä takaisin: miljöö oli viehättävä ja kolttakulttuuri itsessään jo kiinnostava. Samalla vierailulla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan myös ortodoksiseen kirkkoon: ryhmämme jäsenille ortodoksinen uskonto ei ollut kovin tuttu.

Sevettijärven ortodoksinen kirkko

Sevettijärven ortodoksinen kirkko. Kuva (c) Mirkka Harmainen

Koululla nautimme lounaan ja kuulimme koulun arjesta. Oppilasmäärä on nykyään peräti 19, kun se vähimmillään on käynyt viidessä-kuudessa oppilaassa. Koulun yhteyteen on perustettu myös koltan kielen kielipesä, mikä kertoo positiivista sanomaa kielen elpymisestä ja elävästä kulttuurista. Sevettijärvelle on tavoitteena saada uusi kulttuurikeskus, Talvikylä, tukemaan kulttuurin elinvoimaa. Myös yhdistystoiminta on aktiivista, esimerkkinä mm. kolttasaamelainen kulttuuriyhdistys Saa’mi Nue’tt ry. Koltilla on myös oma hallinnollinen elin Kolttien kyläkokous, joka on ikivanha itsehallintojärjestelmä. Tämä ikiaikaisiin perinteisiin pohjautuva järjestelmä on enää käytössä vain Suomessa, kertoo Kolttakulttuurisäätiön verkkosivusto.

Sevettijärveltä matka jatkui rajakaupalla elävään Näätämön kylään ja edelleen Norjan puolelle Neideniin. Matkalla kuulimme kolttakulttuurille tärkeistä kalastuksesta ja kalastuspaikoista.

 

Näätämöjoki

Näätämöjoki eli (norjaksi) Neidenelva on suosittu virkistyskalastuskohde ja retkeilyalue, joka sijaitsee Vätsärin erämaassa. Näätämöjoki lähtee Iijärvestä ja laskee Pohjoisen jäämeren Näätämövuonoon. Se on noin 100km pitkä ja leveydeltään 10-40metriä.

Näätämöjoki on Suomen harvoja luonnonlohijokia, eikä vesistöön saa siten istuttaa kaloja. Norjan puolella jokea kutsutaan Neideneksi, joka on kolmanneksi suurin lohijoki Norjassa. Kalakannaltaan Näätämöjoki on myös merkittävä harjus- siika – ja taimenjoki.  Vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi Kolttakönkäälle on rakennettu kalatie.

Tyypillisimmät kalastusmuodot Näätämöjoella ovat perho- ja viehekalastus. Paikalliset ovat oikeutettuja myös verkkokalastukseen. Verkoilla saatu vuosisaalis on noin. 500-1000kg. Yksi eräs vanhimmista kalastusmuodoista, jota Näätämöjoella on harjoitettu ja harjoitetaan edelleenkin, on ns. ”käpälä”-heittoverkolla.

 

Kolttaköngäs

Kolttaköngäs sijaitsee Norjan puolella Neidenin alaosassa, jonne on rakennettu kalaporras 1960-luvulla helpottamaan lohen nousua. Ennen portaan rakentamista lohille oli kuitenkin räjäytetty uoma jo 50-luvulla, joka lisäännytti lohien nousun Suomen puolelle. Kolttakönkäällä on harjoitettu noin 1500-luvulta lähtien käpäläkalastusta.

Kolttaköngäs

Kolttaköngäs. Kuva (c) Mirkka Harmainen

 

Kolttaköngäs koostuu noin 400 metriä pitkästä koskijaksosta, joka huipentuu noin 3 metriä korkeaan luonnon muovaamaan putoukseen. Kolttaköngäs on suosittu pysähdys ja kuvauspaikka matkailijoille.

 

Käpäläkalastus

Käpälä-eli heittoverkko (koltansaameksi Livjelak guella) on kevyt nuotta, jonka painoina toimii kiviä jotka ovat sidottuina verkkoon. Kiviä on noin 25-30 kappaletta. Kivet sidotaan verkkoon koivun vitsaksilla, nuotan alapaulaan. Nuotan on upottava veteen nopeasti. Kivien painuttua pohjaan, se vedetään nopeasti rantaan.

Käpäläkalastusta harjoitetaan Kolttakönkäässä, jossa on luonnon muovaama syvänne. Nuotta heitetään kalliopainanteeseen, jonne lohet ovat pysähtyneet lepäämään. Tätä jo 1500-luvulla ensimmäisen kerran mainittua kalastusmuotoa, saavat harjoittaa Neidenin alueella asuvat, jotka omistavat maata. Kalastuskausi on kaksi kuukautta kesän alun tulvakauden jälkeen. Kalastusta säätelevät paitsi veden korkeus, myös Suomen ja Norjan kalastussäännöt.

Kuvaustauko Kolttakönkäällä

Kuvaustauko Kolttakönkäällä. Kuva (c) Iida Raikamo

Käpäläkalastus on kylää yhdistävä tapahtuma ja kohtaamispaikka. Kyläläiset jaetaan heittoporukoihin ja porukoille jaetaan heittovuorot. Nykyisin käpäläkalastus on myös matkailunähtävyys. Käpäläkalastus on historiallisesti ainutlaatuinen pyyntimenetelmä, jota ei missään muualla käytetä. Vaikka se on kulttuurihistoriallisesti arvokas, on sen käyttöä rajoitettu.

 

Kirkkoniemi

Kolttakönkään jälkeen seuraava pysähdyspaikkamme oli Kirkkoniemen kaupunki (Kirkenes) ja siellä Rajaseutumuseo. Alueen historiassa on vahva vaikutus toisella maailmansodalla ja kaivosteollisuudella, mikä näkyi museon näyttelyissä. Monet muutkin alueen matkailunähtävyydet, esim. patsaat, ovat tavalla tai toisella kytköksissä sotaan ja kaivoksiin. Sodan jäljet näkyvät enää muistomerkeissä, vaikka kaupunki tuhoutui aikanaan lähes täysin.

Kirkkoniemelle rajojen läheisyys on merkinnyt paljon sekä historiassa että nykypäivässä. Paitsi sota-aikana, myös rauhan aikana satama ja sijainti Venäjän läheisyydessä ovat tuoneet kaupungille paljon sekä hyvässä että pahassa. Nykyisellään kaupungissa on paljon venäläisväestöä töissä ja asumassa; jopa siinä määrin että katukylteistä moni on laitettu myös venäjäksi. Palveluista mainittakoon ostosmahdollisuudet: kauppoja on moneen makuun, osittain varmaan sekin venäläisen asiakaskunnan runsaudesta johtuen.

Kirkkoniemessä kalalla

Kirkkoniemessä kalalla.  Kuva (c) Iida Raikamo.

 

Pykeija

Vaakakuva Pykeijassa

Pykeijassa. Kuva (c) Mirkka Harmainen.

Pykeija, norjaksi Bugøynes, on viehättävä pieni kylä Varanginvuonon rannalla. Kylässä asuu tällä hetkellä noin 200 asukasta. Suuri osa Pykeijan asukkaista on sinne 1800-luvulla muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Kylä oli pitkään melko eristyksissä tiettömien taipaleiden takana, joten suomen kieli säilyi käyttökielenä, ja nykyäänkin iso osa kyläläisistä puhuu vanhaa suomea.

Jäämeri ja Pykeijaa ympäröivä tunturimaasto tarjoavat hienot puitteet monenlaiseen ulkoiluun, kuten kalastukseen, melontaan, sukellukseen ja patikointiin. Pykeija on myös suosittu kohde lintuharrastajien keskuudessa.

Tervehdys Jäämereltä!
Tervehdys Jäämereltä! (c) Iida Raikamo.

Meri on voimakkaasti läsnä kylän elämässä, ja kalastus on pitkään ollut tärkeä elinkeino. Nykyään tuloja saadaan ennen kaikkea matkailusta ja kuningasravun pyytämisestä. Kuningasrapuretket ovat suosittuja aktiviteetteja matkailijoiden keskuudessa.

 

Kuivakalaa

Kalaa kuivataan yhä perinteiseen tapaan. Kuva (c) Iida Raikamo

Opiskelijaryhmämme pääsi kuuntelemaan kylän matkailun legenda Elsa Haldorsenin ajatuksia kylän matkailun kehittämisestä. Elsa pyörittää Bugøynes Opplevelser -yritystä, jossa yövyimme, ja on majoitustoiminnan lisäksi kehittänyt ohjelmapalveluja esimerkiksi Jäämeren uintien merkeissä. Kovasti Elsa toivotteli tervetulleiksi suomalaisia matkailuyrittäjiä norjalaisten rinnalle, ei kuulemma haittaisi, vaikka kehitys nopeutuisi!

 

Kveenit

Kveenit = norjansuomalaiset = Ruijan suomalaiset = kainulaiset = norjalaiset suomalaisilla sukujuurilla. Tähän mielenkiintoiseen vähemmistöön pääsimme tutustumaan konkreettisesti Pykeijassa, josta käytetään myös nimitystä ”Pikku-Suomi”. Majapaikkamme pitäjä, hurmaava Elsa edustaa tätä ryhmää. Hän korosti, että on norjalainen, jolla on suomalaiset sukujuuret, eikä kveeni, sillä se on hänen mielestään haukkumasana. Hän on neljännen polven ”suomalainen” Pykeijassa ja puhuu norjan lisäksi kveeniä eli vanhaa suomea, niin kuin hän itse kutsui kieltään. Ymmärsimme toisiamme hyvin.

Kveeneiksi kutsutaan Pohjois-Norjassa Ruijan alueella elävää suomalaisperäistä väestöä, jotka ovat muuttaneet enimmäkseen Pohjanlahden rannikolta ja Tornionjokilaaksosta sekä Peräpohjolan alueilta Jäämeren rannoille. 1000-luvulta lähtien suomalaiset menivät pohjoiseen sesonkikalastajiksi ja maanviljelijöiksi, mutta myöhemmin pysyvästi asumaan. Suurinta muuttoliike oli 1700-1800-luvuilla, kun Suomessa oli katovuodet ja väestönkasvu oli voimakasta. Kun suomalaisia alkoi olla alueilla paljon, he perustivat omia kyliä ja kaupunkeja, kuten Altan ja Pykeijan. 1850-luvulle asti suomalaiset, saamelaiset ja norjalaiset elivät sopusoinnussa keskenään ja suomalaiset otettiin hyvin vastaan. He toivat Norjaan maanviljelyn uutena elinkeinona poronhoidon ja kalastuksen rinnalle.

Pykeija-sataman-suunnasta

Pykeija sataman suunnasta kuvattuna. Kuva (c) Mari Sarre

1860-luvulla kansallisaate voimistui ja norjalaistaminen alkoi. Suomalaiskyliä alettiin valvoa, suomen kielen puhuminen kiellettiin ja maanomistusoikeuksia rajoitettiin. Suomalaiset käänsivät sukunimiään norjalaisimmiksi eikä suomenkielisellä vähemmistöllä ei ollut arvoa (vrt. saamelaiset Suomessa).

Wanha suomen kieli

Wanha suomen kieli –  kveeni – elää yhä. (c) Iida Raikamo.

Vasta 1980-luvulla kveenit alkoivat järjestäytyä ja vaatia oikeuksia ja vaalia kulttuuriaan ja kieltään. Kveenit saivat vähemmistökansan statuksen vuonna 1999 ja kieli sai vähemmistökielen aseman vuonna 2005. Vuodesta 2006 kveenin kieltä on voinut opiskella Tromssan yliopistossa. Loppuun näyte kveenin kielestä:

‘Sillä kainun kielestä oon tullu yhđenlainen kirjalinen kieli. Vielä ei kuitenkhaan saata sannoot, ette tulleeko kainun kieli elämhään. Siiheen tarvithaan paljon enämen ekonomista resurssii, ko mitä Ruijan kruunu vielä oon antanu. Ja – kaikistä tärkkein – siiheen tarvithaan paljon ihmisresurssii. Aika näyttää, tulleeko näitä resurssiita olemhaan nokko. Se oon kainun kielen ja kulttuurin elämän ja kuoleman kysymys.’ (www.kvenskinstitut.no/kvener/kainulaiset-eli-kvaanit

 

Varangerbotn

Varangerbotn oli ryhmälle jo entuudestaan tuttu pysähdyspaikka: paitsi jokasyksyisillä Vuononmarkkinoilla, osa oli käynyt katselemassa maisemia seudulla jo aikaisemminkin. Lähituntumassa ovat mm. luonto- ja lintumatkailijoille tuttu Ekkerøyn kalastajakylä ja Mortensnesin muinaismuistoalue, sekä Nessebyn kylä kirkkoineen ja satamineen. Kävimme kuitenkin katsomassa Varangin Saamelaismuseon näyttelyn ja kertaamassa sitä kautta alueen ja merisaamelaisten historiaa.

MAPT_TrattoriaCapri_2017

Opiskelijat herkuttelemassa. (c) Jaana Seipiharju.

Myös Uuniemen  ja Varangerbotnin matkailu on hiljalleen kehittymässä. Alueelle on tulossa lisää majoitusta sen lisäksi, että ohjelmapalvelut toimivat sekä itsenäisesti, että yhteistyössä suomalaisten yritysten kanssa. Me testasimme ravintolapalveluja nauttimalla aterian paikallisessa Trattoria Caprissa. Ei moittimista!

 

Tenojoki

Matkan-varrelta

Jostain matkan varrelta. Kuva (c) Mari Sarre.

Tenojoki on Euroopan ja Suomen paras kala/lohijoki joka sijaitsee Utsjoen kunnan alueella, Norjan rajalla. Tenojoki on toiminut satoja vuosia paikallisten elantona. Joesta on kalastettu mm. veneestä verkkoa heittämällä eli kulkuttamalla, normaalilla verkkokalastuksella ja myös paikallisille tyypillisellä patokalastuksella.

Tenojoella on vuosien saatossa käynyt paljon virkistyskalastajia, mikä on tuonut paikallisille yrityksille ja yksityisille soutajille tuloja. 2017 päätettiin Tenon kalastussääntöä muokata, jonka seurauksena luvat siirrettiin nettimyyntiin, kalastuslupien määrää vähennettiin ja kalastusaikaa lyhennettiin. Kalastus Tenolla alkaa 10.6 ja päättyy 10.8.

 

Nuorgam

Ylitimme valtakunnanrajan suomen päälaella, Nuorgamissa. Nuorgamissa sijaitsee EU.n pohjoisin piste, sekä mm. Suomen pohjoisimmat kahvila, lomakylä ja Alko. Pysähdyimme kahville Nuorgamin Lomakeskukseen ja saimme samalla yritysesittelyn.

Elinkeinonsa Nuorgamilaiset saavat luonnosta, matkailusta ja rajakaupasta. Luonnon voi aistia ympärillään kaikkialla, tunturien ja vuolaana virtaavan Tenojoen syleilyssä mieli rauhoittuu. Oman leimansa alueelle tuo jäämeren läheisyys, lisäksi tie Norjaan on ollut olemassa jo ennen kuin tie Utsjoelle, kuntakeskukseen on valmistunut.

 

Utsjoki

Ajettuamme tuota kaunista 47km pitkää maisemareittiä Tenojoen vartta Nuorgamista Utsjoelle saavuimme Utsjoen kuntakeskukseen, jossa sijaitsevat Utsjoen keskeisimmät palvelut kuten terveyskeskus ja kauppoja.  Vuonna 1993 valmistui 300 metriä pitkä saamensilta, joka yhdistää Utsjoen kuntakeskuksen suomessa ja Tenon kuntaan kuuluvan Roavvegieddin Norjassa. Siltaan päättyy myös suomen läpi Hangosta Utsjoelle ulottuva valtatie nro 4 ja jatkaa matkaansa E75 tienä Norjan puolella aina Vuoreijaan saakka.

Utsjoen 1250 asukkaasta noin puolet puhuu äidinkielenään pohjoissaamea. Utsjoki onkin suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta ja pitkään saamelaiset olivat Utsjoen ainoita asukkaita. Tenojoen varsi on ollut asuttu jo tuhansia vuosia, josta muistutuksena on useita kivikautisia asuinpaikkoja.

Utsjoella on erinomaiset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen, useat merkityt vaellusreitit vievät kulkijan kauas erämaihin, vuolaitten jokien, uljaitten tunturien keskelle. Suosituin reiteistä on Kevon reitti, jonka lähtöpiste on Utsjoen kylän eteläpuolella, Kenesjärvellä, josta lähtee merkattu n. 60 km pitkä reitti joka päättyy Karigasniementien varteen. Reitin varrella voit nähdä huikeita luonnon nähtävyyksiä, Kevon Kanjonin ja Fielluputouksen. Erämaassa kulkee myös Pulmankijärveltä lähtevä reitti, joka kulkee Kaldoaivin erämaa-alueen läpi päätyen Sevettijärvelle. Myös lyhyempiä päiväreittejä Utsjoelta löytyy, varmasti jokaiselle sopivia.

 

Utsjoen kirkkotuvat

Utsjoen kirkkotuvat ovat merkittävä nähtävyys jotka muodostavat kirkko, pappila ja kirkkotuvat, pyhän Ulriikan sakasti, vanha hautausmaa sekä pihakenttä Mantojärven rannalla. Alueella on asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Vuonna 1854 valmistunut kivikirkko on rakennettu kirkkopahdasta louhitusta, harmaasta graniitista ja se kohoaa uljaana kallion päällä eikä voi jäädä ohikulkijalta huomaamatta.

Utsjoen kirkkotuvat

Utsjoen kirkkotuvat päästävät matkailijat luokseen vasta kesällä. Kuva (c) Iida Raikamo.

Kirkkotuvat ovat vanhoja saamelaisten sukujen omistamia tupia, joissa yövyttiin ja asuttiin suurten kirkkopyhien aikaan aina 1800-luvun alusta. Alue oli ennen Utsjoen keskeisimpiä paikkoja, ja vielä 1930-luvulla se oli ahkerassa käytössä. Paristakymmenestä tuvasta jäljellä on 14 tupaa jotka on palautettu ja entisöity.

Utsjoelta etelään ajaessa voi havaita luonnon muuttumisen: puut alkavat olla isompia ja maisema muuttuu vehreämmäksi. Utsjoki tuntureineen ja vaivaiskoivuineen jää taakse ja vaihtuu Inarin monimuotoisiin maisemiin. Palamme metsärajan eteläpuolelle.

 

Paluumatka

Onnistuneen matkan viimeinen etappi kirkkotuvilta Inariin ajettiin pysähtymättä. Matkan varrella keskusteltiin kokemuksista, moninaisista elinkeinoista, reitin varrelle mahtuneista erilaisista saamelaiskulttuureista ja luonnonolosuhteista sekä monista muista asioista. Sää suosi reissaajia ja matka oli antoisa myös niille, jotka olivat ikänsä asuneet seudulla. Jos ei ole tuota reittiä ajanut, ei ehkä huomaakaan, kuinka monipuolinen pohjoisen luonto on, vaikka kilometreissä matkaa taitettiin vain suhteellisen vähän. Taakse jäi silti metsän raja ja miten paljon voikaan maisema muuttua heti rajalla! Kuinka paljon meri kuningasrapuinen poikkeaakaan meille niin tutuista joista ja järvistä!

Kaiken kaikkiaan useampi kuin yksi teki päätöksen palata samoihin maisemiin kesällä, kun kinokset ovat sulaneet ja käyntikohteista loputkin avautuneet. Kesäkuussa olisi sitten saatu auki myös kaikkein tuorein käyntikohteista, Neidenin kolttasaamelainen museo Ä´vv Saa´mi Mu´zei. Ja miksipä emme lähtisi uudelleen: nähtävää riittää!

2017-MAPT-Kolttaköngäs3

Matkailuopiskelijat Mari, Mirkka, Iida, Laura ja Eemeli. Kuva (c) Jaana Seipiharju.

Ryhmämme kiittää mukavasta matkasta. Seuraavia seikkailuja odotellessa!

Mukana kirjoittamassa MAPT1618: Mirkka Harmainen, Eemeli Hekkanen, Laura Kotila, Iida Raikamo, Nanna Rytkönen, Mari Sarre ja Jaana Seipiharju (opettaja). Matkaseurana lisäksi Jussi Saastamoinen (MAPT1517) ja Matti Harjuniemi (kuljettaja).

Read Full Post »

Matkailukoulutuksen verkostopäivät Inarissa

– opeharjoittelijan kokemuksia

IMG_5298.JPG

Marraskuinen keli on kolea ja vihmova. Lunta on täplinä siellä täällä ja Inarijärvi
on vasta saanut ohuen jääriitteen peitokseen. Ympäri Suomea tapahtumaan
kutsutut matkailualan ammattilaiset tupsahtelevat aamuhämärissä Sajoksen
aulaan, vuonna 2012 valmistuneeseen saamelaiskulttuurin keskukseen. Siellä
täällä hyörii matkailun ja liiketalouden opiskelijoita valmiina vastaanottamaan
vieraita. Tuore kahvi tuoksuu ja kokkiopiskelijoiden leipomat kinkkunyytit
odottavat ottajaansa.

Tapahtuma on järjestetty yhteistyössä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen,
Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin sekä Visit Finlandin kanssa.

Ensimmäisen päivän teemana on saamelaisuuden ja muiden alkuperäiskansojen
kulttuuri. Miten kulttuuria voidaan hyödyntää ja kehittää matkailussa kestävästi
ja oikeaoppisesti? Päivät avaa Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori, Liisa
Holmberg. Tämän jälkeen tervehdyksensä päiville antavat niin Visit Finland,
opetus- ja kulttuuri-, työ- ja elinkeinoministeriön kuin Inarin kunnankin
edustajat. Puheenvuoroja on eri saamelaisalueen toimijoilla, ohjelmapalvelu- ja
majoituspuolen yrittäjillä. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio
esittelee Saamelaiskäräjien ohjeistuksen saamenasujen käytöstä
matkailumarkkinoinnissa ja Jeremy Smith luennoi kestävän matkailun
merkityksestä ja tulevaisuudenkuvista. Illan suussa vieraat pääsevät ohjatulle
tutustumisretkelle saamelaismuseo Siidaan.

Toisen päivän sisältö on koulutuspainotteisempi. Puhujina on matkailualan
koulutusta järjestäviä tahoja ja työpajoissa pohditaan ammatillisen koulutuksen
uudistuksia ja korkea-asteen työpajassa matkataan opinnäytetöiden viidakkoon.
Iltasella vieraat pääsevät heittäytymään luonto-ohjaajaopiskelijoiden
toteuttamiin ulkorasteihin, joissa testataan niin hoksottimia kuin nopeuttakin.
Vieraat jaetaan satunnaisiin ryhmiin toisiinsa tutustumaan. Ryhmät pääsevät pohtimaan ja ratkaisemaan rastitehtäviä ja yhteistyö uudessa pohjoisen ympäristössä sujuu hienosti, välillä päätä raapien. Leikkimieliset ulkoaktiviteetit sujuvat mainiosti ja voittajajoukkueelle lahjoitetaan muistoksi poronluusta veistetyt kirjeveitset, nekin aitoa käsityötä SAKK:n opiskelijoilta.

Saamelaiskulttuuri tulee esille molempina päivinä myös asuissa. Hämmästelen ja
ihastelen eri väreissä loistavia pukuja ja kimaltavia koruja, etenkin riskuja.
Riskut ovat saamenpuvun kanssa käytettäviä rintakoruja, jotka helisevät
laukkasten osuessa toisiinsa. Laukkaset, hopeiset tai kultaiset pienet lautaset
korun ympärillä kuvaavat auringon kiertoa ja niiden helinän uskotaan tuovan
hyvää onnea. Asukokonaisuuden täydentävät poronkoivista valmistetut
karvakengät, nutukkaat, joilla kulkiessa askel on vaimea, ei kuulu korkokengän
kopinaa, vain riskun taianomaisia helähdyksiä.

Kokkiopiskelijat loihtivat juhlavat ateriat illallisille. Tarjolla on poroa, kalaa ja
marjoja eri muodoissa. Poro on teurastettu ja palasteltu
porotalousopiskelijoiden toimesta, kala pyydetty Inarijärvestä ja marjat poimittu
ympäristöstä. Kokki- ja eräkokkiopiskelijat ovat valmistaneet kaikki tarjottavat
itse, eineksiä ei aterioista löydy. Viinikin on luomua ja tarjoilijoina toimivat,
jotkut jopa ensi kertaa, eri alojen opiskelijat. Ammattitaitoisesti, asiallisesti ja
hymyillen.

Ensimmäisen illan musiikkiohjelmasta vastaavat Saamelaismusiikkihankkeen
muusikot. Koko salin täyttävää joikua ei voi sanoin kuvailla, se pitää kuulla.
Uskomaton ääni sai mieleni matkaamaan erämaahan, poromiesten tiettömän
taipaleen päähän, jossa joiku on raikunut poropaimenessa, tuoden lohtua
pimeään ja yksinäiseen, armottoman luonnon keskelle. Toisen illan musiikillista
antia Sajoksen saliin tuovat nuoremman saamelaiskulttuurin edustajat, rapmuusikot
Ailu Valle ja Amoc. Valkokankaalle heijastetaan artistien luontoon
sijoitettu musiikkivideo, joka on julma, mutta huumorilla höystetty. En osaa
saamenkieltä, mutta sieltä täältä pulpahtelee esiin sanoja, jotka uskon
ymmärtäväni Melodia on tarttuva ja itselleni vieraalla kielellä vuoron perään
hymyssä suin räppäävät muusikot aikaansaavat huumaavan elämyksen. Satu
Aikion illan päättävä laulu ja rummutus on täydellinen päätös tälle
saamelaiskulttuuriin joka tavalla nivoutuvalle tapahtumalle.

MAKOVE 2016 -päivien vetovastuussa oli SAKK:n matkailualan lehtori Minna-
Carita Haantie. Yli satapäisen, korkea-arvoisen kuulijakunnan osallistama
tapahtuma oli lämmin ja tuttavallinen, mutta silti lujalla ammattitaidolla ja
hyvällä suunnittelulla toteutettu tapahtuma, jossa vieraat viihtyivät ja saivat
varmasti paljon ajateltavaa ja hyviä muistoja kotiin vietäväksi.
Opetusharjoittelijana saamani kokemus oli vertaansa vailla. Sain uusia
näkökulmia alkuperäiskulttuurin ja kestävän kehityksen merkitykseen
matkailussa, uskallusta heittäytyä tilanteisiin ja itseluottamusta omaan
osaamiseen, jonka uskon olevan myös muiden tapahtumaan osallistuneiden
opiskelijoiden tunnetila.

Salla Karhumaa 22.11.2016
Opetusharjoittelija
OAMK/AMOK

Read Full Post »

Suoritin viimeisen työssäoppimiseni matkailupalvelujen tuottajaksi Prince Georgessa, missä myös opiskelin North2North vaihtovuoteni. Työssäoppimispaikasta sain ajatuksen yhdellä yliopiston kursseista, jolloin Annie Doran esitteli organisaatiota Tourism Prince George. Tartuin Annieta hihasta ja pian minulla olikin työssäoppimispaikka kuukaudeksi valmiina.

Prince George ei ole Kanadan turismikeskeisimpiä kaupunkeja ja mielenkiinnolla halusin tietää alueen markkinoinnista ja kuinka kaupunki ylipäänsä saa houkuteltua turisteja. Selvitin uskomattoman hyvät ulkoilumahdollisuudet, kalliokiipeilyn, melonnan ja maastopyöräilyn eri mahdollisuudet sekä talvella hiihto – ja laskettelumahdollisuudet, urheilu ja erähenkinen ei takuulla kyllästy Prince Georgeen. Kaikki on lähellä ja lentokenttäkin vain kivenheiton päässä.

kahvila   viinitilalta

Työssäoppimiseeni kuului osallistua Tourism Prince G13480037_924497747672894_5892364_neorgen uusien nettisivujen tekoon, ottamalla kuvia ja keräämällä tietoa alueen yrityksistä. Tämä onnistui parhaiten jalkautumalla yrityksiin ja tutustumalla Prince Georgen yrittäjiin. Kuukausi oli antoisa ja pääsin myös tapaamaan bloggareita sekä osallistumaan muutamaan fam-tapaamiseen (jonka kautta kaupungin viinitila Northernlights winery ja olutpanimo Cariboos tulivat tutuiksi). Englannin kieleni parantui huomattavasti, kun sitä oli pakko puhua töissä ja kotona.

Vaikka Prince George tarjoaa hienot urheilu ja eräilymahdollisuudet, se ei ole pyöräilijöiden tai jalankulkijoiden kaupunki. Isot rekat ajavat kovaa vauhtia ja kävelytiet ovat suomalaiseen makuun mitättömät, kaupunki on rakennettu käytännössä autoja varten. Tapanani oli ajaa pyörällä töihin ja takaisin kotiin, melkoista taiteilua ja rekkojen varomista se vaati, mutta onneksi mitään ikävää ei tapahtunut.13479402_924500814339254_1825073000_n Neljän valtatien risteyksessä sijaitseva Prince George houkuttelee tiettävästi huumekauppaa ja vankilan läheisyys nostattaa myös levottomuutta. Prince George ei ole Kanadan helpoin kaupunki markkinoida ja mielestäni Tourism Prince George tekee kovaa työtä turistiensa eteen. Haluan kiittää kaikkia työkavereita Tourism Prince Georgessa mukavasta ja antoisasta kuukaudesta ja toivon tapaavani heidät mahdollisimman pian, työilmapiiri oli mainio ja tunsin, että panostani arvostettiin.

13472231_924497744339561_1139045310_n     13446015_924498261006176_787950851_o

Suosittelen työssäoppimista ulkomailla kaikille matkailun perustutkinnon suorittajille. Työssäoppimisen jälkeen kädessä on sekä kokemusta että erilaista näkemystä ja vertailukohdetta Suomeen ja matkailun työpaikkoihin Suomessa. Uskalla lähteä – matkailu avartaa, vai miten se oli?

13467294_924498177672851_1747432270_o

Kiitos,
Susanna Koistinen

P.S.
Erikoisen näköinen rakennus on nimeltään Books&Company, suosikki paikkani kaupungissa, siinä yhdistyi kirjakauppa ja kahvila. Ihana! Ja yläkerrassa oli neulonta ja lankakauppa, jossa myös vierailin ahkerasti. 🙂

Kuvan, jossa kalliokiipeilen otti ystäväni Taylor McElderry.

Kuva, joka on otettu hieman korkeammalta, on viinitilalta.

Jos on kysymyksiä niin eikun vaan!

Tallenna

Read Full Post »

Kansainvälinen aktiivi- ja seikkailumatkailun kehittämisfoorumi

Perm, Venäjä 10.-11.3.2016

 

Kutsu Permiin                                       

 

Minulla oli ilo saada kutsu Permin kaupungin matkailutoimistolta puhumaan aktiivilomien järjestämisestä Inarissa, Lapissa ja saamelaisalueella. Kutsuva taho kustansi matkat ja majoitukset.

 

Matka oli monessa mielessä antoisa. Ylipäätään voidaan sanoa, että palvelut matkan aikana tapahtuivat joustavasti. Venäjän sisäiset lennot Moskovan ja Permin välillä toimivat myös hyvin, Aeroflotin palvelu pelasi ja samoin koko foorumi oli hyvin organisoitu, joskin ensimmäinen seminaaripäivä oli melko pitkä. Iloitsin kuitenkin kutsusta, ja ensimmäistä kertaa matkustin työasioissa Venäjälle yksin. Perillä eteläisen Ural-vuoriston kainalossa Permin miljoonakaupungissa odotti mielenkiintoinen tapahtuma, emännät ja isännät, aina niin tarpeelliset tulkit sekä tapahtumaa kovin jännittäneet nuoret tulkkiopiskelijat. Turhaa jännittivät, sillä kaikki meni hyvin, vaikka ensimmäistä kertaa vasta olivat tulkkaamassa.

 

20160311_181430

 

Kansainvälisiä puhujia ja painetta arktiselle alueelle

 

Meitä oli yhteensä 5 ulkomaalaista puhujaa, todella seikkailullisiin elämysmatkoihin (Afganistan jne.!) keskittynyt Mart Reimann Virosta, skotlantilainen Benjamin Carey Dunira Strategysta ja Gavin Bell, jotka molemmat ovat pitkän linjan toimijoita maailman matkailujärjestö UNWTO:ssa. Lisäksi puhujina oli unkarilaistaustainen Sandor Fabian ja minä SAKK:sta. Lisäksi oli liuta venäläistaustaisia esiintyjiä. Ensimmäisen päivän seminaarissa oli n. 300 yrittäjää kuuntelemassa ja kyselemässä. Oli mielenkiintoista jälleen huomata Venäjän matkailun elävän todella erilaisissa rakenteissa kuin meillä – rakenteet ovat vielä pitkälti kehittymässä. Yrittäjillä on paljon haasteita infran, turvallisuuden, palveluketjujen ja yhteistyön ja lupien tiimoilta, vaikka paine matkailun kehittämiseen onkin Uralin kupeessa suurta. Halutaan kehittää vuorilla tapahtumaa turismia, laskettelua, moottorikelkkailua, myös poromatkailu tuli esille. Lisäksi kansallinen strategia tällä hetkellä tukee Venäjän arktisten alueiden matkailun kehittämistä, joka on tietysti alueellisille toimijoille positiivinen asia. Seminaarin oheen mainostettiin ennakkotiedoissa ”kalastajat ja metsästäjät” -näyttelyä ja näyttelyn avajaisia, joita odotin innolla. Osoittautui, että kyseessä olikin aktiivivälineiden ja -laitteiden myyntitapahtuma, vaikka voihan sitä näyttelyksikin kutsua. J Myynnissä oli veitsiä, puukkoja, moottorikelkkoja, kalastusvälineitä, kumiveneitä, mönkijöitä, jopa iso vene komeili messuhallin keskellä melkoisine hintoineen.

 

20160312_071830

20160312_072154

 

Seminaarin satoa – väittelyä matkailun ja roskaamisen yhteydestä

 

Seminaarin kohokohta oli puhujien esitysten lisäksi loppuväittely, jossa keskusteltiin järjestetyn ja itsenäisen matkailun eroista ja itsenäisen matkailun sallimisesta tai edistämisestä Venäjällä. Valitettavaahan on, että itsenäinen matkailija on aika omillaan Venäjällä ja venäjän kielen taidon tulisi olla vähintään auttavalla tasolla, jotta matkustaminen itsekseen onnistuisi kunnolla. Siksi on varmaankin parempi suosia matkanjärjestäjiä – ainakin ensi kertaa kauemmas Venäjälle matkustettaessa. Näyttää myös siltä, että matkailijoita ylipäätään pidetään uhkana luonnonsuojelulle ja sen nähdään edistävän roskaamista. Kuitenkin kansainvälinen matkailija on nykyään hyvin tietoinen ympäristöasioista, eikä mielellään roskaa. Väittelyssäkin tuli lopulta ilmi ikävä totuus, että kyllä ne taitavat ennemmin olla kotimaisia paikallisia ihmisiä, jotka sitä luontoa roskaavat, eivät esim. ulkomaiset matkailijat.

 

Toinen seminaaripäivä järjestettiin läheisessä pienessä hiihtokeskuksessa, jonka omistaja oli todellakin satsannut rinteiden ylläpitoon ja muuhun, vaikka kyseessä olikin pieni, vielä esim. Saariselkää huomattavasti pienempi keskus. Välineistö ja laitteet olivat kuitenkin vanhempaa kalustoa, mutta hyvin toimivia. Hissin pystyi itse pysäyttämään tai laittamaan käyntiin valonkatkaisimelta näyttävästä napista. Ankkurihisseillä oli kuitenkin asianmukaisesti henkilökunta paikalla ojentamassa ankkurin asiakkaalle. Keskuksessa oli myös pieni kahvila ja erillinen pieni baari. Lisäksi keskus tarjosi vaatimatonta majoitusta. Keskuksen yrittäjä toivoi jatkossa kovasti kehittämistä ja tukea valtion taholta, sillä hintataso on tällä hetkellä Venäjällä hyvin matala eikä millään tavalla verrattavissa länsimaiseen hintatasoon ja näin ollen investointien tekeminen on lähes mahdotonta pienyrittäjille.  Nähtäväksi jää, miten alueita edelleen kehitetään. Joka tapauksessa foorumi tuntui olevan tärkeä tapaamis- ja verkostoitumispaikka eri alueilla toimiville yrittäjille, ei-tuottoa-tavoitteleville organisaatioille ja hallinnon ihmisille. (Lisätietoja hiihtokeskuksesta voi käydä katsomassa http://www.polazna.ru).

 

20160311_175543

 

Maslenitsan pyörteissä

 

Venäläisen ”maslenitsan” eli paikallisen laskiaisen kunniaksi hiihtokeskus kuhisi toimintaa ja alueella järjestettiin jos jonkinmoista tapahtumaa: leikkimielistä kisailua, köydenvetoa, tanssia, maslenitsa-nuken polttamista, paikallista letkajenkan tapaista ja vaikka mitä muuta. Ja mehän tietysti osallistuimme kaikkeen. Varsinkin minä ja Mart Virosta olimme leikkimielisesti hyvin kilpailuhenkisesti liikkeellä uusien venäläisten ystäviemme keskellä. 😉 Lisäksi saimme kokeilla hiihtokeskuksen rinteitä. Niitä oli kahta lajia: aloittelijoille – ja ammattilaisille. Välimuoto kuitenkin puuttui. Me menimme ensimmäisenä ammattilaisten rinteisiin. Luulen, että tämän keskuksen rinteet vastasivat suunnilleen Lapin keskusten punaisten ja mustien rinteiden välimaastoa, vaikka lopulta olimme kuitenkin vielä kaukana itse vuorista. Rinteet olivat hyvät joka tapauksessa lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä huolimatta ja välineet toimivat myös.

 

Lopuksi

 

Paluumatka sujui hyvin pienestä jetlagista huolimatta. Vaikka olen jo jonkin verran päässyt matkustamaan, en muistanut, kuinka kolmekin tuntia voi vaikuttaa yllättävän paljon vuorokausirytmiin. Suomen aikaan vähän ennen klo 9 aamulla sitten lauantaiaamuna söin lounasta Moskovassa ja odottelin konetta kotimaahan. Paikallisia matkamuistoja Permistä en löytänyt muuta kuin joitain pieniä savi- ja kivitöitä, mitä ostin mukaani Suomeen. Täytetyt sudet ja ilvekset jäivät tälläkin kertaa putiikin hyllylle. Kaikkiaan reissu oli monipuolisesti antoisa, mutta osittain oli surullista huomata paikallisten ihmisten huono työllisyystilanne ja talouden alasajo. Suuret maailman poliittiset liikkeet vaikuttavat lopulta kaikkein eniten tavallisiin ihmisiin. Toinen matkailun kannalta huomattava asia oli havaita tälläkin matkalla ulkomaalaisten matkailijoiden vähyys suurien kaupunkien kuten Pietarin ja Moskovan ulkopuolella. Moni yllättyi kuullessaan, että olin Suomesta. Monet matkanjärjestäjät ja seminaariosallistujatkaan eivät toistaiseksi koskaan olleet olleet tekemisissä suomalaisten kanssa eikä alueella muutenkaan liiku ulkomaisia matkailijoita lähellekään kansainvälisessä mittakaavassa. Tämä kertoo hyvin siitä, kuinka kansainvälisellä matkailulla Venäjällä on vielä paljon kehittymisen varaa – joskin monissa paikoissa saakin jo erittäin hyvää palvelua puhumattakaan Venäjän upeasta luonnosta ja hyvin rikkaasta kulttuurista, joita toivottavasti suojeltaisiin jälkipolvillekin.

 

Suuret kiitokset hienon ja tärkeän seminaarin järjestäjille.

 

 

Minna-Carita Haantie

Read Full Post »

Terveisiä taas Kanadasta!

 

12477019_864221677033835_340386909_o

Kevät on saapunut pitäjään ja lumi on melkein kokonaan sulanut Prince Georgesta. Teimme luokkaretken (field tripin), ORTM (Outdoor Recreation & Tourism Management) 202 luokan kanssa Wellsiin ja Barkervilleen. Wellsin ja Barkervillen kylät sijaitsevat Prince Georgesta parin tunnin ajomatkan päässä. Wellsissä asuu ympäri vuoden 250 henkilöä ja Barkerville on talvisin lähes asumaton.

12499150_864221720367164_1760373691_oWells on pieni kylä ke
skellä ei-mitään. Wellsissä ei ole internetyhteyttä ja puhelinkaan ei anna yhtään tolppaa, joka onkin yksi kylän erikoisista ja houkuttelevista ominaisuuksista. Wellsissä on mahdollisuus melkein kaikkiin ulkoilma-aktiviteetteihin. Kesäisin pääasiallisia aktiviteetteja ovat: mountain biking eli maastopyöräily vuorilla, kajakointi ja vaeltaminen. Talvisin Wellsissä voi moottorikelkkailla, hiihtää ja lumikenkäillä myös pilkkiminen on mahdollista. Joka kesä Wellssissä järjestetään Taide festivaali, joka vetää kylään tuhansia ihmisiä.

12722720_864221647033838_581176300_o

Barkerville rakennettiin 1861 kultaryntäyksen aikaan ja se olikin suuri kullankaivuu kaupunki omana aikanaan. Nykyisin Barkerville toimii historiallisena nähtävyytenä ja kesäisin sen kaduilla vaeltavat Mr. Barker ja muut entiset Barkervillen asukkaat (he tietenkin ovat näyttelijöitä, eivätkä oikeita itsejään, ei tehdä tästä walking deadia). Talot Barkervillessä ovat alkuperäisiä omalta ajaltaan, ja niiden remontointi kuuluu talvisin kylän työntekijöille, jotta kesällä vanha kultakaupunki on yhtä hyvässä loistossa kuin se on tavannutkin olla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Luokkaretki oli opettavainen ja kiinnostava. Kevään edetessä Barkerville herää henkiin näyttelijöineen ja ravintoloineen, kylässä on myös mahdollisuus yöpyä eli tämä on todellista elämysmatkailua.

 

Hauskaa kevään alkua,

 

Susanna K.

koistine@unbc.ca

 

Read Full Post »

Vastaus on: Kanada!

UNBC_lokakuu

UNBC lokakuu

Hei kaikille, olen Susanna Koistinen SAKK:sta Inarista, ja vietän vaihto opiskelu vuottani Prince Georgessa, joka sijaitsee Brittiläisessa Kolumbiassa, Kanadassa. Suoritan matkailupalvelujen tuottajan perustutkintoa. Minut hyväksyttiin North2North vaihto-ohjelmaan ja yliopistokseni valitsin UNBC:n (University of Northern British Columbia). Syy miksi valitsin Kanadan ja erityisesti Brittiläisen Kolumbian löytyy luonnon ja ilmaston samankaltaisuudesta Suomen kanssa, ehkä Kummelillakin oli jotain osuutta asiaan.

Jasperin_kansallispuisto_syyskuussa_Alberta_Kanada

Jasperin kansallispuisto syyskuussa

Otetaan vähän takapakkia syksyn tunnelmiin. Ensimmäisenä( jet lag) viikonloppunani, ystäväni päättivät viedä minut Jasperin kansallispuistoon, joka on mielettömän upea, mutta väsymyksen takia en oikein osannut arvostaa sitä tarpeeksi.

kalliokiipeilyä

Kalliokiipeilyä

Eräällä kurssillani pääsin tekemään paljon ulkoiluaktiviteetteja, kuten kalliokiipeilemään, vaeltamaan ja maastopyöräilemään.

karhut

Karhut, Kuva: Chris Mitchell

Olin kyllä kuullut, että Kanadassa on paljon karhuja, kojootteja ja hirviä, mutta en ollut todellakaan valmistautunut kun ensimmäinen karhu käveli minua vastaan. Peräännyin takaisin mistä olin tulossa, huomatakseni, että karhulla oli myös koko perhe matkassaan. Se oli pelottavaa.

Syksy Prince Georgessa Lokakuu 2015

Syksy Prince Georgessa

Syksy täällä oli upea, kaikki on kovin samanlaista kuin Suomessa, mutta samalla niin erilaista. Same same, but different. Basically.

Mackenzie_syyskuu_lintujen_rengastusretki_2

Lintujen rengastusta

Ensimmäinen field trip UNBC Wilderness clubin kanssa oli lintujen rengastamista Mackenziessa (n. tunnin ajomatka PG:sta). Linnusto on melko samankaltainen kuin Suomessa, mikä ei juurikaan yllättänyt. Menimme clubin kanssa Mackenzieen omilla autoilla ja yövyimme teltoissa.

Teltalla

Rengastusretkellä

12308294_10205184400955808_5973661209397354658_n

Luontoretkellä

Opiskelen ORTM ohjelmaa, eli Outdoor Recreation and Tourism
Management. Yhdellä kursseistamme minun tuli etsiä kymmenen tunnin vapaaehtoistyö. Löysin minulle sopivan vaihtoehdon BC Parksin kautta. BC Parks toimii periaatteessa samalla tavalla kuin Metsähallitus Suomessa ja pääsin merkkaamaan puita, sekä tyhjentämään roskakoreja, mutta samalla näkemaan upeita maisemia ja tapaamaan hienoja ihmisia, sekä luomaan kontakteja tulevaisuutta ajatellen.

Mackenzie_syyskuu_lintujen_rengastusretki_3

Lintujen rengastusretkeltä

Joulu alkaa olla tuloillaan ja opiskelut taputeltu kokoon tältä lukukaudelta.  Helppoa ei ole ollut vieraan kielen ja kulttuurin kanssa. Etenkin kanadalaisten ”Sorry” joka ikisessä käänteessä alkaa tulla suomalaisista korvistani ulos. Aamupala ja ulkonasyömiskulttuuri on ihmeellinen; jotkut ravintolat tarjoilevat aamiaista koko päivän ja kämppisten kanssa on syöty ravintoloissa enemmän kuin Suomessa koskaan, hinta on myös tosi halvempi Suomeen verraten

Bijoux Falls vapaaehtoistyö_marraskuu2015

Vapaaehtoistyö marraskuussa, Bijoux Falls

Viimeinen kokeeni on ensi viikolla, jonka jälkeen lähdemme toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa Meksikoon kolmeksi viikoksi. Olen enemmän kuin valmis vastaamaan kysymyksiin vaihto-opiskelusta Kanadassa, yliopistosta ja opiskelusta sekä asumisesta täällä. Tämä blogiteksti käsittelee lähinnä kokemuksiani yliopiston ulkopuolelta sekä mitä halusin jakaa kanssanne kirjoittamatta turhan pitkiä jaaritteluja.  Lähetä sähköpostia osoitteeseen: koistine@unbc.ca

Kiitos,

 

Kirjoittaja: Susanna Koistinen, 2. vuoden matkailualan opiskelija, matkailupalvelujen tuottaja

Linturetken kuvaaja: Ariana Blackwood

Karhujen kuvaaja: Chris Mitchell / local Prince George photographer

Read Full Post »

Sapporon joulumarkkinat – matkailuopiskelija työssäoppimassa maailman toisella puolella

Japanissa joulun odotus on vakava asia: minne tahansa menet, joululaulut soivat jo marraskuun puolella ja kauppojen hyllyt notkuvat kaiken joulukrääsän painosta. Aika hyvin maassa, jossa kristittyjä väestöstä on vain olemattoman pieni murto-osa!

markkinat ja sapporon TV-torni

Sapporon markkinat ja TV-torni

Sapporossa, pohjoisella Hokkaidon saarella, järjestetään myös jo perinteeksi muodostuneet saksalaistyyppiset joulumarkkinat (http://www.sapporo-christmas.com/english/) – tämä perinne sai alkunsa vuonna 2002, kun Sapporon kaupunki halusi tiivistää siteitään ystävyyskaupunkiinsa Müncheniin. Sittemmin markkinoista on muodostunut suuri lähes kuukauden kestävä tapahtuma, jossa on edustettuna useita Euroopan maita sekä Sapporon omia yrityksiä.

 

Täällä minä siis olen työssäoppimassa, tonttuilemassa Rovaniemen kaupungin kojulla. Keskeisin tehtäväni on luonnollisesti Rovaniemeltä tuotujen käsitöiden ja erityisesti hittituotteemme porontaljojen myynti, mutta siinä ohessa markkinoimme tehokkaasti paitsi Rovaniemen kaupunkia, myös Lappia ja Suomea yleensä. Meillä käy päivittäin asiakkaita, jotka ovat joko jo käyneet Suomessa – ja usein suunnittelevat uutta vierailua – tai haaveilevat matkasta meille päin. Olen toki jo Lapissa asuessani huomannut, että japanilaismatkailijoita käy meillä paljon, mutta vasta täällä paikan päällä todella huomaa, miten kattava tämä Japanin ”Suomi-buumi” on.

rovaniemen koju

Rovaniemen koju

 

tonttuja1

Tonttuja

Miten minä sitten päädyin tänne, vain muutama kuukausi matkailuopintojen aloittamisen jälkeen? Olin jo aikaisempien opintojeni aikana viettänyt vaihtovuoden Sapporossa, jolloin olin myös osa-aikatöissä tässä samaisessa liikkeessä. Matkailualalla, erityisesti Lapissa, japaninkielellä on tällä hetkellä todella suuri kysyntä, minkä vuoksi valinta oli helppo, kun minulle tarjoutui mahdollisuus palata Sapporoon hiomaan kielitaitoani ja työskentelemään vastuullisissa tehtävissä mielekkäässä ympäristössä.

 

tonttuja2

Lisää tonttuja

Omatoimisuutta maailmalle lähteminen toki vaatii, sekä rohkeutta käyttää vierasta kieltä alusta lähtien, sillä harvat japanilaiset osaavat englantia. Mutta palkkio on sitäkin suurempi – kuinka monessa kotimaisessa työssäoppimispaikassa pääsee oikeasti näin tehokkaaseen kielikylpyyn? Täällä minä opin juuri sen, mistä minulle on eniten hyötyä: kertomaan Suomesta japaniksi aidoissa asiakaspalvelutilanteissa.

 

 

tuotteita

Ecoliinan tuotteita

Suoranaista myyjää minusta ei luultavasti koskaan tule – saatika todellista jouluihmistä – mutta mikäli voin hyödyntää täällä oppimaani asiakaspalvelu- ja kielitaitoa matkailualalla Suomessa, ei tämä työssäoppimisjakso taatusti mene hukkaan. Puhumattakaan kaikesta siitä kokemuksesta, jota vieraassa kulttuurissa asuminen väistämättä tuo mukanaan! Kulttuurien kohtaaminen onkin se suurin syy, miksi toivoisin jokaisen opiskelijan lähtevän ulkomaille vaihtoon tai työssäoppimaan. Ainakin minulle nämä kokemukset ovat antaneet enemmän kuin mikään muu asia koko pitkän opiskelijaurani aikana.

 

Markkinat jatkuvat jouluaattoon asti. Milla-tonttu palaa siis heti huomenaamuna kojulleen myymään porontaljoja, poseeraamaan asiakkaiden valokuvissa sekä kertomaan Lapin talven kylmyydestä, revontulista ja poronsarvien erilaisista käyttötavoista. Samat joululaulut soivat päivästä toiseen – osaisin tuon levyn ulkoa vaikka unissani – ja ruokakojujen tuoksut houkuttelevat maistamaan eurooppalaisia herkkuja. Joulupukkikin kiertää markkinoilla tuomassa joulumieltä tänne kaukaiseen Aasiaan – suomalainen hänkin, tottakai!

milla-tonttu ja porontalja

Milla-tonttu ja porontalja

メリークリスマス! Mukavaa joulun odotusta sinne koti-Suomeen, toivoo Milla-tonttu ja koko Rovaniemen kojun väki!

 

Kirjoittaja: Milla, 1. vuoden tutkinnon suorittaja – Matkailualan perustutkinto, matkailupalvelujen tuottaja

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: