Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Projektit’ Category

Viimeisen vuoden ajan olemme seikkailleet kameroiden kanssa vesillä ja jäillä Kyelikietâ –hankkeemme kuvauksissa. Hankkeessa tuotettiin kuusi videota Inarijärven ja Sodankylän tekojärvien kaupallisesta kalastuksesta. Hankkeen rahoittivat Euroopan meri- ja kalatalousrahasto Lapin kalatalouden toimintaryhmän kiintiöstä, sekä Inarin ja Sodankylän kunnat.

Nyt videot ovat kaikkien katsottavissa YouTubessa, ja on aika kiittää mukavista hetkistä töissä – toimistossa ja ”maisemakonttorissa”. Erityisesti haluan kiittää joustavia kuvaajiamme Jonne Järvistä ja Kevin Francettia sekä kalastajia avoimuudestaan ja kärsivällisyydestään kuvauksissa!

dav

Hankkeen kuvausten ”konttorissa” Inarijärvellä heinäkuun alussa 2018


Siikaa, haukea, ahventa ja madetta

Videot esittelevät siian kalastusta Inarijärvellä sekä sulan veden aikaan että jään alta eri menetelmillä. Lokan tekojärvellä kuvatut videot kertovat hauen vannerysäpyynnistä sekä ahvenen katiskapyynnistä kesällä, ja mateen rysäkalastuksesta talvella. Lisäksi yksi video opastaa kalojen käsittelyyn kalahallissa.

Hankeidean takana oli tilanne, jossa kalan kysyntä on hyvä, mutta kalastajakunta alkaa ikääntyä. Kalan ostajia ovat mm. tukkuliikkeet sekä ravintolat, joissa moni matkailijakin pääsee ensimmäistä kertaa maistamaan pohjoisen kalaa. Jotta kalastajia saataisiin lisää, haluttiin käytännönläheisiä, kalastuksesta todenmukaisen kuvan antavia videoita kiinnostuneille nähtäviksi. Videot toimivat myös koulumme  luontoalan opetuksessa oppimateriaalina.

Ensimmäinen video julkaistiin syyskuussa 2018 ja viimeinen maaliskuun lopussa tänä vuonna. Nyt huhtikuun loppupuolella kahta näistä videoista on katsottu jo 36 000 kertaa! Tästä voidaan päätellä, että hankkeella on ollut todellinen tarve.

Toiveet ovat korkealla: videot varmasti auttavat kalastusta ammatiksi mieliviä suunnitelmissaan eteenpäin. Ja ostajat saavat edelleen lautasilleen pohjoisen puhtaista vesistä pyydettyjä kaloja.


Kiittäen hankevetäjä Virpi Jääskö (30.4.2019 saakka)

 

Linkit videoihin: http://www.sogsakk.fi/fi/Hankkeet/Kyelikietâ

Lisätietoja kaupallisesta kalastuksesta: elinkeinokalatalouden koordinaattori Markku Ahonen, etunimi.sukunimi(at)pll.fi, puh. 040 704 6094

Read Full Post »

Kuuma heinäkuu on ohi, ja elokuun alku näyttää jo normaalimmalta Lapin kesältä. Yöt kylmenevät ja pitenevät. Marjat kypsyvät.

dav

Hauen vannerysäpyynnin kuvauksissa Lokalla kesäkuun alussa. Taaemmassa veneessä kalastaja Risto Pyhäjärvi ja selin kuvaajat Jonne Järvinen ja Kevin Francett. Kuva Virpi Jääskö

Valon ja lämmön väheneminen vaikuttaa myös vesistöihimme sekä niissä eläviin kaloihin. Viileän alkukesän aikana siian isorysäsaaliit Inarilla olivat hyvin vaihtelevia ja kalojen käyttäytyminen mietitytti kalastajia. Heinäkuussa tilanne tasoittui hieman, mutta nyt on aika nostaa rysät ylös ja siirtyä toisiin pyyntimuotoihin. Tämän myötä Kyelikietâ –hankkeemme kuvaa tulevina viikkoina siian verkkopyyntiä Inarilla.

 

Verkkopyynnin kuvausten jälkeen odottelemme jäitä, sillä seuraavaksi kuvaamme jään alla tapahtuvaa kalastusta. Näin helteisen kesän jälkilämmössä en usko talvikalastuksen läheltä seuraamisen vähentävän kunnioitustani ammattinaan kalastusta harjoittavaa ihmistä kohtaan. Hankkeessa mukana olevat kalastajat ovat rautaisia ammattilaisia, jotka kalastamisen lisäksi käsittelevät saaliin kylmäketjun keskeytymättä, ostajan toiveiden mukaan. Inarista ja Lokalta lähtee maailmalle korkealaatuista ja puhdasta saalista. Eettistä evästä.

dav

Heinäkuun alun helteessä Inarijärven itälaidalla. Kuvausaiheena siian loukku- eli isorysäpyynti. Veneessä hankkeen kuvaajat sekä nimettömäksi jäänyt kalastajan apuri. Kuva Virpi Jääskö

Kalastajat ovat myös koko ajan hereillä pyydysten kehittämisen, saaliin käsittelyn sekä ostajien tarpeiden suhteen. Ei jälkeäkään vanhojen jäärien pysähtyneisyydestä tai muutosvastarinnasta. Uskon, että innovointiherkkyys onkin tärkeä avu kun katsoo kalastuksenkin haasteita isossa kuvassa, mm. ilmaston muuttumisen kontekstissa. Nostan kalastajille hattua ja toivon että saisin heiltä kalakattilaani täytettä niin kauan kuin lusikkani jaksan nostaa. Kalat ovat hintansa, ja kalastajat palkkansa arvoisia.

 

Virpi Jääskö
hankevetäjä

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama Kyelikietâ –hanke kuvaa lyhyitä opetusvideoita eri kaupallisen kalastuksen muodoista sekä kalan käsittelystä Lokan tekojärvellä sekä Inarilla. Kuvaukset sijoittuvat tämän vuoden kesäkuun ja ensi vuoden helmikuun väliselle ajalle. Hanke päättyy huhtikuun lopussa 2019, ja siihen mennessä valmistuu kuusi videota. Tarkemmin hankkeesta: Kyelikietâ -hanke

Read Full Post »

Árktalaš pedagogihkka -prošeakta lei mielde ordnemin Sámenuoraid dáiddadáhpáhussii guosseduopmára Mansikkka.

 

Dáiddadáhpáhusas 12.4.2018 galledan tubeduopmár Mansikkka a.k.a Maiju Voutilainen lei mielde válljemin tubegilvvu vuoiti olles 35 tubevideo searvvis. Tubevideot ledje sáddejuvvon miehtá Suoma beali Sámi.

Govva Ville-Riiko Fofonoff / YLE Sápmi

 

Mansikkka lei ilus go beasai galledit fas Sámi ja muitalii leat váttis válljet olu buriid tubevideoit searvvis dan vuoiti video. Vuoitivideo son logai leat dakkár nugo son iešge livčče dahkan My day -video.

 

Govva Ville-Riiko Fofonoff /YLE Sápmi

 

Eanet govaid ja videoid dáiddadáhpáhusas sáhttá geahčat YLE Sápmi siidduin ja Sámediggi Flicker-govvabálvalusas

Instagram-govvabálvalusas sáhttá govaid ohcat fáddágilkoriiguin #sndd18, #ylesndd18 ja #ylesndd2018.

YLE Sápmi lea čohkken ovtta artihkkalii Instagram-govaid fáddágilkoriin #ylesndd18 .

Ovdal dáiddadáhpáhusbeaivvi Mansikkka muitalii iežas YouTube-kanálas man olu son vuordá beassat galledit Anára. Su YouTube-kanálas beasat gullat maid eará son muitala iežas eallima birra.

Read Full Post »

Arktista pedagogiikkaa -hanke järjesti perjantaina 22.9.2017 yhteistyössä Aluehallintoviraston, Mediakasvatusseuran ja Sámi allaskuvlan Norgesuniversitet -hankkeen kanssa ”Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista” -seminaarin. Tilaisuus järjestettiin Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa.

_MG_1078

Seminaariin olivat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet, varsinaisena kohderyhmänä olivat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien sekä Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston virkamiehet, rehtorit, opettajat sekä opiskelijat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, lukioista, Karasjoen joatkkaskuvlasta ja Saamelaisesta korkeakoulusta (Sámi allaskuvla, Koutokeino). Seminaariin oli ilmoittautunut n. 70 henkilöä ja lisäksi seminaaria seurasi streamattuna ainakin 100 henkilöä. Seminaari tulkattiin suomi-pohjoissaame-suomi.

 

_MG_1097

Seminaarin aiheena oli pelillistämisen mahdollisuudet opetuksessa ja kasvatuksessa ja elämysmaailman muutokset suhteessa uuteen oppimiseen. Myös oppimisen riemu ja muut myönteiset tunteet, joita pelien avulla voidaan saavuttaa, olivat tarkastelussa.

Tavoitteenamme oli, että seminaarin jälkeen ymmärrämme paremmin: Mitä pelillistäminen tarkoittaa käytäntöön vietynä? Mikä tekee ammattilaisen, millaisella koulutuksella syntyy hyviä ammattilaisia?

_MG_1092-3

Tilaisuuden avasi Mediakasvatusseuran puheenjohtaja Päivi Rasi (dosentti, apulaisprofessori). Päivi on viimeiset 15 vuotta tutkinut ja kehittänyt digitaalista teknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä.

 

_MG_1104

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori ja kuluvan toimikauden Arktisen yliopiston puheenjohtaja Liisa Holmberg esitti tervehdyksen Saamelaisalueen koulutuskeskuksen puolesta seminaariin osallistuville.

 

Marjaana Kangas (KT, dosentti) Lapin yliopistosta luennoi aiheesta “Let’s play – leikillisyys ja pelipedagogiikka opetuksessa ja oppimisessa”. Marjaana puhui siitä, miten oppiminen tuottaa suurta iloa ja nautintoa, kun siihen sisältyy leikillisyyttä, luovuutta ja ongelmanratkaisua.

_MG_1116

Marjaanan puheenvuoron aikana pohdittiin mm. seuraavia kysymyksiä: Mutta mitä on leikillisyys ja leikillinen oppiminen? Mikä rooli leikillä ja peleillä on tämän päivän oppimisessa ja opetuksessa? Entä millainen on opettajan rooli pelillisissä oppimisympäritöissä? Puheenvuoron tarkoituksena oli tarjota tutkimustietoa leikistä, peleistä ja leikillisyydestä oppimisessa ja opetuksessa, sekä herättää innostusta oman työn ja opetuksen kehittämiseen eri kouluaisteilla.

 

Mikko Meriläisen luennon aiheena oli “Miksi pelaaminen on nuorelle tärkeää?”. Mikko Meriläinen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, jonka tuleva väitöskirja käsittelee pelikasvatusta ja nuorten hyvinvointia. Meriläinen on yksi Pelikasvattajan käsikirjan (2013) toimittajista ja tuottanut materiaalia nuorten pelaamisesta muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

_MG_1123-3-2-2

Nuorten pelaamista lähestyttiin haittojen ja rajoittamisen näkökulmasta. Esityksessä kerrottiin, että tällöin jäävät helposti piiloon ne syyt, miksi nuori ylipäänsä pelaa. Pelaaminen voi olla paitsi tärkeä harrastus, myös merkittävä sosiaalinen ympäristö, keino stressinhallintaan ja erilaisten identiteettien kokeilualusta.

Puheenvuorossa tarkasteltiin myös pelaamisen erilaisia rooleja nuorten elämässä ja niiden merkitystä pelikasvatukselle. Esityksessään Mikko vertasi pelaamista oopperaan ja kertoi haittojen ja hyötyjen erikoisuutta kulttuuriin näkökulmasta. Tarkemmin kerrottuna siitä, mistä muodostuu molempien asioiden merkitys ja hyöty yhteiskunnalle.

 

Kahvitilaisuuden jälkeen siirryttiin teoriasta käytännön tapausesimerkkeihin. Luennoitsija Petri Hannulalla oli esimerkkejä siitä, miten pelillisyys lähtee liikkeelle, miten pelillisyys otetaan haltuun opetustyössä.

_MG_1144

Petri Hannula on Lapin ammattikorkeakoulun palveluksessa toimiva peliteknologia-asiantuntija. Toimenkuvaan kuuluu nuorille metsään liittyviä pelejä toteuttavan Äkräs-metsäpelihankkeen ja ArcticShell-peliteknologia osaamishankkeen projektipäällikön/peliteknologia-asiantuntijan tehtävät. Hän opettaa sivutoimenaan peliteknologiaan liittyviä ammattiaineita. Petrillä on useiden vuosien kokemus pelituotannoista ja toteutettuna runsas määrä peliprojekteja.Hän on mukana rakentamassa Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisiä peliopetusmoduleita.

_MG_1171

Puheenvuorossaan Petri teki katsauksen viime kesänä Lapin ammattikorkeakoululla järjestetyn kesäpeliprojektien käytäntöihin ja tuloksiin. Kesän aikana opiskelijat rakensivat pelejä virtuaalitodellisuuteen. Onko pelitekemiseen keskittyvä opintojakso pelillistetty? Onko opintojakson pelillistäminen ratkaisu, joka toimii kaikkeen? Oletko huomaamattasi jo pelillistänyt omaa opetustasi?

 

Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen (KM) on toiminut syksystä 2016 lähtien  saamelaisen Utsjokisuun koulun ja Saamelaislukion rehtorina. Tätä ennen hän  työskenteli  12 vuotta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun vastuullisena suunnittelijana. Hän on omalla panoksellaan ollut luomassa ja kehittämässä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen etäopetuksen ja tieto-ja viestintätekniikan moniosaamista. Näiden vuosien aikana virtuaalikoulun toimintaa on kehitetty hankkeiden avulla, joista viimeisimpänä hän on suunnitellut ja aloittanut Arktista pedagogiikkaa-hanketta (ESR 2016 -2018).

_MG_1213

Eeva-Liisan puheenvuorossa ”Uuden opetussuunnitelman mahdollisuudet ja haasteet” nousivat esiin saamelaisopetuksen digitalisoimisen tarpeet ja mahdollisuudet sekä paikalliset vahvuudet opetussuunnitelman toteuttamiseen. Toisaalta myöskin digitalisaation ja uuden opetussuunnitelman tuomat tarpeet muutosjohtamiselle sekä konkreettisia keinoja edistää muutosta organisaatiossa.

 

Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Outi Laiti (B.Eng, KM) on pohjakoulutukseltaan tietojenkäsittelytieteen insinööri sekä kasvatustieteiden maisteri. Pääaineenaan hän on opiskellut mediakasvatusta.

_MG_1229-2

Väitöstutkimuksen aiheena on erityisesti alkuperäiskansanäkökulman huomioimisen mahdollisuudet ohjelmoinnin opetuksessa perusopetustasolla. Tutkimuksessa käsitellään esimerkiksi peliohjelmointia saamelaiskulttuurin viitekehyksessä. Laiti työskentelee myös Utsjoen kunnan elinkeinotoimen projektityöntekijänä ja pyrkii myös työssään edistämään saamelaiskulttuurilähtöistä pelituotantoa Utsjoen Áilegas-keskuksessa.

Eallin lea speallu – pelillistäminen saamelaisopetuksessa.

Puheenvuorossaan Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, joiden toteuttamisessa hän on ollut mukana. Lisäksi Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, jotka ovat vielä tuloillaan. Projektit koskettavat hyvin monenlaisia ikäryhmiä sekä elämänalueita, mutta niille yhteistä on saamelaiskulttuurilähtöinen soveltamistapa. Peli on voimavara myös saamelaisopetuksessa kertoi Laiti.

 

Aslak Anders Gaino toimii peruskoulun opettajana Koutokeinon kunnassa Norjassa. Hän on työskennellyt nuorten peliprojektien parissa Koutokeinossa useiden vuosien ajan, ja hänet on palkittu nuorten aktivoinnista.

_MG_1243Puheenvuorossaan Gaino esitteli kokemuksiaan ja muutamia vuosia sitten opettajakoulutuksessaan toteuttamaansa koulutuksen tutkimus- ja kehittämistyötä. Hän oli erityisen kiinnostunut käyttämään pelejä opetuksessa.

 

Henrietta Lehtonen työskentelee opetusteknologiafirma Seppossa. Seppo on alusta, jonka avulla opettaja voi helposti muuttaa oppituntinsa peliksi. Henrietan tausta on viestinnän ja markkinoinnin alalta, hän on Aalto-yliopiston ekonomi.

“Minä innostun ja innostan! Pelit ovat luonteva tapa tuoda näitä positiivisia fiiliksiä opetukseen. On mahtavaa huomata, miten pelillisyys puhuttelee ja motivoi kaiken ikäisiä ympäri maailmaa. Meille seppolla peli on ensisijaisesti pedagoginen väline. Kannustamme opettajia tekemään peleistä paitsi hauskoja, myös riittävän haastavia. Pelillisyyden ei tarvitse tarkoittaa riman laskemista oppimistavoitteissa.”

_MG_1297

Peliseminaarin iltapäivän osiossa Henrietta Lehtonen esitteli yleisölle Seppo.io pelisovelluksen. Pelin ajatuksena oli osallistaa pelaajat tehtävien kautta suorittamaan rastitehtäviä eri puolille Sajoksen aluetta. Rastien tehtävinä oli mm. käydä ulkona ottamassa kuvia syksyisestä luonnosta ja kertoa vuodenaikojen näkymisestä luonnossa. Rastit toteutettiin mobiilisti eli älypuhelimen tai tabletin avulla. Rastitehtävien jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus rakentaa oma peli valitsemastaan aiheesta Henrietan avustuksella.

 

_MG_1258

 

Kiitämme kaikkia seminaariin osallistuneita: järjestäjiä, yhteistyökumppaneita, luennoitsijoita, tulkkeja, teknikoita, paikan päällä osallistuneita, streamausta seuranneita sekä kahvien ja lounaan loihtineita! Yhdessä saimme aikaan mahtavan kokonaisuuden, josta on taas hyvä jatkaa kohti uusia peliseikkailuja!

 

Arktista pedagogiikkaa -hanke (ESR 2016-2018)

 

Seuraa meitä / Follow us

https://www.facebook.com/arktistapedagogiikkaa/

https://www.instagram.com/arktistapedagogiikkaa/

http://www.sogsakk.fi/virtuaalikoulu/index.php/hankkeet/arktista-pedagogiikkaa

Read Full Post »

Arktista pedagogiikkaa -hankkeen (ESR) opettajia ja hanketoimijoita kokoontui 13.6. työpajaan Saamelaisalueen koulutuskeskukseen Inariin. Pigga Keskitalo ja Päivi Rasi Lapin yliopistosta alustivat aiheesta ”Arktinen pedagogiikka, uusi opettajuus ja uudet mediat”. Sitä seurasi opettajatiimien huima ideointi erilaisista opetuspiloteista, joissa opiskelijoiden omilla videotuotannoilla tuetaan arktiseen luontoon, saamelaiskulttuuriin ja -elinkeinoihin liittyvän osaamisen kehittymistä. Katso päivän videokooste!

Vastaavat työpajat toteutetaan myös Utsjoen ja Enontekikön kuntien kouluissa syyskuussa 2016. Opettajilta toivotaan runsasta osallistumista ja luovia ratkaisuja! Workshopin jatkotyöstönä toteutetaan koulutuksia erilaisiin pedagogisiin teemoihin ja TVT-työvälineisiin ja -ratkaisuihin, opettajat saavat myös ohjausta opetuksellisiin pilotteihinsa.

Lue Päivi Rasin kirjoitus Arktista pedagogiikkaa -hankkeesta myös mediakasvatusseuran portaalista.

Virtuaalikoulu ja Arktista pedagogiikka hanketoimijat toivottavat hyvää ja aurinkoista kesää sekä kiitokset kaikille tänä lukuvuonna yhteistyötä kanssamme tehneille!

Read Full Post »

Virtuaalikoulussa luodaan ja kehitetään Arktista pedagogiikkaa ESR-hankkeessa 1.3.2016-28.2.2018. Arktisen pedagogiikan avulla ylitetään haasteita kuten etäisyydet, harva asutus ja muut olosuhteet. Arktinen pedagogiikka on koulutusta alueen ihmisiä ja kulttuuria kunnioittaen, tieto- ja viestintäteknologian uusia mahdollisuuksia hyödyntäen.

Hankkeessa testataan ja kehitetään uusia pedagogisia ratkaisuja arktisten alueiden
toisen asteen opetuskäyttöön. SAKK on hankkeen toteuttaja ja Lapin yliopisto toimii osatoteuttajana asiantuntijaroolissa. Utsjoen, Enontekiön ja Inarin kunnat rahoittavat hanketta, jonka toimet kohdentuvat mm. kuntien opetustoimeen. Inarin kunnasta yhteistyössä on mukana Elinkeinot & kehitys Nordica, jonka tavoitteena on mm. laajentaa palveluitaan myös etäympäristöihin.

Yhteistyö opetushenkilöstön kanssa

Uusien tieto- ja viestintätekniikkaa (TVT) hyödyntävien ratkaisujen lähtökohtana ovat opiskelijoiden elämismaailmat: Pohjois- ja Tunturi-Lapin alueen pitkät välimatkat ja harva asutus, arktinen luonto, saamelaiselinkeinot sekä saamelaiskulttuuri. Tavoitteena on saada oppijoiden omat elämismaailmat entistä paremmin osaksi opetusta ja oppimista: Miten digitaalisten välineiden ja sovellusten avulla on mahdollista tukea esimerkiksi perinteisten elinkeinojen oppimista, opettamista ja perinteen säilyttämistä? Miten opiskelijoiden elämismaailmassa olevien osaajien kokemukset ja osaaminen saadaan TVT:n avulla mukaan opetukseen ja oppimiseen?

Arktinen pedagogiikka huomioi alueen kulttuurit, niiden kehittämisen sekä kulttuurisensitiivisyyden. Lähtökohtana ovat saamelaisen yhteiskunnan tarpeet. On tärkeää huomioida erilaisista koulutus- ja kulttuuritaustoista tulevat ihmiset sekä perinteisten elinkeinojen linkittyminen nyky-yhteiskuntaan.

Kartoitamme hankkeeseen osallistuvien tahojen kehittämistarpeita ja toiveita siitä,
millaisten TVT:tä hyödyntävien pilottien avulla opiskelijoiden elämismaailmoja voitaisiin valjastaa entistä paremmin osaksi opetusta ja oppimista. Tarkoituksena on löytää yhteistyöopettajia, joiden kanssa pilotoidaan uusia, TVT:tä hyödyntäviä pedagogisia ratkaisuja oppilaitoksen sisäisenä tai oppilaitosten välisenä yhteistyönä. Yhteistyön lähtökohtana voi olla esimerkiksi ilmiöpohjaisen opetuskokonaisuuden pilotointi. Pilotoinnin tuloksia voidaan mallintaa ja esitellä esimerkiksi posterinäyttelynä sekä erilaisina TVT-tuotoksina.

Projektiin mukaan lähteville opettajille

Projektin aikana sinulla on mahdollisuus kokeilla tuetusti uusia opiskelijalähtöisiä pedagogisia ratkaisuja ja digitaalisia välineitä:
• etäällä asuvien opiskelijoidesi verkko-opetukseen ja -ohjaukseen
• arktisen luonnon, vuodenaikojen, saamelaiselinkeinojen ja –kulttuurin entistä parempaan huomioimiseen opetuksessasi

Käytännössä sinun on mahdollista toteuttaa yhteistyössä toisen/toisten opettajien kanssa yllä olevia tavoitteita toteuttava opetuspilotti oman opetuksesi lähtökohdista. Hankkeesta saat tukea sekä pedagogisiin ratkaisuihin että digitaalisten sovellusten valintaan ja käyttöön.

Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi:
• digitaalista mediatuottamista opiskelijoidesi kanssa: videoita, digitaalisia tarinoita, äänitallenteita ja muuta digitaalista / digitaalisesti tuotettavaa sisältöä
• ääni- ja videopalautteiden antamista etäällä oleville opiskelijoillesi
• etä- ja monimuoto-opetuksen suunnittelua ja toteutusta pedagoginen kehittäminen huomioiden

Tervetuloa kehittämään Arktista pedagogiikkaa!

Kalle

Projektin uusi tukihenkilö / kouluttaja Kalle Sulkamo esittäytyy. ”Kaikki kunnossa!”

 

 

Read Full Post »

 

Kuluneen vuoden aikana virtuaalikoulussa on työskennelty monien eri asioiden parissa. Olemme järjestäneet etäkoulutusta sekä tarjonneet tukipalvelua myös muiden tuottamaan etäkoulutukseen, olemme toteuttaneet tieto- ja viestintäteknologian (TVT) työväline- ja opetuskäytön koulutusta sekä aloittaneet arktisen pedagogiikan kehittämisen ESR-hankkeessa. Tulevana vuonna työmme jatkuu suunnilleen samojen asioiden parissa muutamin uusin avauksin.

Blogiin

Etäopiskelua mukavasti kotisohvalta. Kuva: Ulla Isotalo.

Virtuaalikoulu tekee muutosagentin työtä. Muutokselle tyypillistä on se, ettei alkuvaiheessa ole liikaa samaan suuntaan kulkijoita. Vain pieni osa innostuu heti. Muutos on joillekin – uskokaa tai älkää – mahdollisuus. Keskimäärin suurin osa seurailee sivusta, kannattaako muutokseen lähteä mukaan. Jos ns. pioneerit onnistuvat, niin muutos vetää pikkuhiljaa mukanaan myös suurta massaa. Kolmantena on pieni, mutta ÄÄNEKKÄIN vastustajien joukko. Vastustajat kokevat uudistuksen yleensä uhkana. Heillä on vahva mielipide, mutta faktatieto ja kokemus uudesta asiasta voivat puuttua.

Edellä mainittu tilanne on meille arkipäivää. Keskustelu erilaisin näkökulmin kuitenkin takaa sen, että juna kulkee eteen päin – kiitokset siis osallistumisesta! Vauhti ei aina ole nopein mahdollinen, mutta suunta on kuitenkin eteen päin. Muutosta edistää myös se, että aina ei keskustella vaan yksinkertaisesti tehdään. Edellä mainitut virtuaalikouluun vakiintuneet tehtävät kertovat siitä että työtä on tehty pitkäjänteisesti, mutta laajemmassa perspektiivissä siitä, että muutosta on tapahtunut.

Vuoden 2016 alkaessa etäopetus on arkipäivää. Sen toteuttaminen on rutiini, jonka rinnalla pystymme kehittämään uutta. Työmme on syventynyt myös sisällöllisesti, yksi tärkeä osa on tukea opettajia muutoksessa. Ennen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä kiinnostuneita nimitettiin foliohatuiksi, nyt suuri osa opettajistamme hyödyntää TVT:aa jollakin tavoin opetuksessa. Enää juuri kenelläkään ei katsota olevan kyseistä päähinettä. Mihin hatut oikein katosivat? Ne ovat vaihtaneet omistajaa; aina joukkoomme mahtuu uudistajia. Matkan varrella olemme saaneet myös hyviä yhteistyötahoja sekä saamme olla osa upeaa kehittäjäverkostoa, jossa on erilaisia toimijoita vertaisryhmistä aina rahoittajiin. Tämä on yksi tärkeä osa kohti muutosta.

Katsausta menneeseen ja tulevaan

Kuluneen kalenterivuoden aikana virtuaalikoulussa on järjestetty etäopetusta paitsi omille kohderyhmille myös yhteistyössä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Esimerkiksi pohjois- ja inarinsaamea on järjestetty Diakonia ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijoille. Kielikoulutusten rinnalla on toteutettu saamelaiskulttuurin opetusta ja uutena tuotteena opetushenkilöstölle suunnattu Kulttuuriosaaminen haasteena -koulutus. Koulutusta tarjottiin yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoille ja alueemme opettajille. Tässä yhteistyössä oli mukana myös Oulun yliopiston Giellagas-instituutti. Samantapaista opetustoimintaa on luvassa myös vuonna 2016. Ensi syksyn alustavissa suunnitelmissa on kaikkien aikojen laajimmat lukuvuodessa toteutettavat pohjois- ja koltansaamen kielten etäkoulutukset. Esimerkiksi pohjoissaamen kielen opinnot voi suorittaa 20 ov:n laajuisena, jolloin opiskelijalla on valmiudet osallistua seuraavana keväänä yleisten kielitutkintojen keskitason kokeeseen.

Olemme järjestäneet vuonna 2015 myös lapsille suunnattua saamen kielen etäavusteista opetusta kerhotoimintana yhteistyössä muutamien kaupunkien kanssa. Syksyllä käynnistyi etäryhmiä, joissa on mukana innokkaita oppilaita. Ryhmien kokoonpano on opettajien palautteiden mukaan toimiva ja mahdollistaa pedagogisesti monipuolisen toteutuksen. Vanhempien palautteet ovat olleet suurelta osin kannustavia ja myönteisiä. Etäopetus on mahdollistanut paitsi kielen oppimisen myös tukenut vahvasti lasten saamelaista identiteettiä. Monet vanhemmat ilmaisivat aktiivisesti toiveensa etäopetuksen jatkuvuudesta lukuvuoden vaihtuessa. Rovaniemellä saamen opetusta on kehitetty edellisestä lukuvuodesta siten, että oppilailla on myös mahdollisuus lähiopiskeluun. Osa lähiopetukseen sijoitetuista oppilaista valitsi kaikesta huolimatta etäopiskeluvaihtoehdon itselleen sopivampana järjestelynä.

Etäopetuksen järjestäjänä olemme saaneet arvokasta kokemustietoa aiemman lisäksi siitä, millaiset seikat ovat tärkeitä lasten etäavusteisen opetuksen toteuttamisessa. Tiedämme myös millaisia kehittämisalueita työ edellyttää laajemmassa mittakaavassa. Tarve järjestää saamen kielten etäavusteista opetusta lapsille ja nuorille on valtakunnallisesti suuri. Etäavusteisella opetuksella ei ole kuitenkaan sen tarvitsemaa statusta ja rakenteita. Opetuksen järjestämiseen tarvittaisiin samoja elementtejä kuin lähiopetuksessakin: sen mahdollistavat ja sitä tukevat lait ja rahoitus, koulutuksen järjestäjä, opettajat, tilat, muut tukirakenteet sekä kehittämistahtoa ja -taitoa. Jokainen voi mielessään kuvitella, miten toimisi esimerkiksi perusopetuksen koulu, jolta puuttuu rahoitus tai jossa ei tiedetä, kuka koulutuksen järjestämisestä vastaa eikä opetuksen jatkuvuudesta ole tietoa.

Tai miltä kuulostaisi koulu, jota ei osata tai haluta uudistaa? Ehkä tämä kysymys nostaa mieleen mm. opetusalan ammattilaisille ajankohtaisen keskustelun siitä, miten huutavan suuri tarve nykymuotoista koulutusta ja opetusta on uudistaa. Muutosta tarvitaan monella rintamalla ja lukuisten tutkijoiden huolena on se, että esimerkiksi yleissivistävä koulu ei tässä muodossaan pysty vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin ja haasteisiin. Esimerkiksi jo vuonna 1984 oppimispotentiaalia tutkineen Bloomin mukaan perinteisessä opetuksessa 20 % oppilaista saavuttaa hyvät oppimistulokset ja 80 % oppilaista alisuoriutuu. Jotta olisimme tulevaisuudessakin kilpailukykyisiä ja pysyisimme koulutuksen kärkimaiden joukossa, tarvitsemme rohkeutta toteuttaa koulutuksessa nopeitakin muutoksia sekä sen lisäksi avointa suhtautumista oppimisinnovaatioihin.

Näkemyksemme mukaan vasta sen jälkeen, kun etäopetusta voidaan järjestää täysipainoisesti sen edellyttämällä tavalla, voidaan arvioida, miten hyvä menetelmä se on, millaisille kohderyhmille se soveltuu ja missä tilanteissa se on varteenotettava vaihtoehto. Tällöin avautuu myös mahdollisuudet vertailla erilaisia opetuksen järjestämistapoja toisiinsa. Olemme todenneet, että etäopetuksen sivutuotteena oppijat pääsevät kehittämään omia tulevaisuustaitojaan (21 century skills). Ei meidän kannata opettaa uusille sukupolville pelkästään perinteistä pitsinnypläystä, jos se ei lyö leiville. Tulevaisuudessa tarvitaan mm. hyvät oppimaan oppimisen taidot, avoimuutta uudistukselle, luovuutta, sosiaalisia taitoja, elämänhallinta- ja työelämätaitoja, tieto- ja viestintä- sekä mediaosaamista jne. Erilaiset koulutuksen järjestämistavat tulee nähdä yhtenä mahdollisuutena ja välineenä päämäärien saavuttamisessa. Nyt tarvitaan kykyä luopua vastakkainasettelusta ja taitoa etsiä erilaisia toisiaan täydentäviä ratkaisuja. Muutoshan ei saa tarkoittaa kaikesta vanhasta hyväksi havaitusta luopumista!       

Kiitämme hyvästä yhteistyöstä kanssamme etäavusteista opetusta järjestäneitä kaupunkeja sekä lasten vanhempia! Oppilaat ja opettajat ansaitsevat kiitosta innosta, jolla he ovat omaa osuuttaan hoitaneet! Kiitoksemme myös kaikille muille yhteistyöstä ja luottamuksestanne vuoden 2015 aikana! Olemme kiitollisia siitä, että saamme jatkossakin puurtaa arkisesti, tehdä yhteistyötä ja kokea huippuhetkiä uutta luoden – perinteitä kunnioittaen! Hyvää uutta vuotta!

 

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: