Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Virtuaalikoulu’ Category

 

Saamelaisnuorten taidetapahtumassa toteutetun tubekilpailun sekä siellä vierailleen Mansikkkan (Maiju Voutilainen) innoittamana halusimme jatkaa ja vahvistaa hyvin alkanutta tubetusputkea!

 

Saamelaisalueen opettajat sekä muut asiasta kiinnostuneet saivat luokanopettaja, draamapedagogi ja tubetulkilta, Mervi Maatelalta, hyvin ajankohtaisen luennon ja konkreettisen koulutuksen liittyen tubettamiseen.

 

Maatela aloitti kertomisen omista taustoistaan ja siitä miten hän mm. päätyi Tubecon- tapahtuman tuottajaksi sekä miten hän on hyödyntänyt tubettamista osana opetusta.

 

Koulutuksessa osallistujat saivat kuulla tubeilmiöstä kaikessa sen monipuolisuudessaan, mutta myös kuinka tubettamista voi tuoda osaksi oppimista ja millaisia videoita eri oppiaineiden ja aiheiden ympärille voi tehdä. Workshopissa osallistujat pääsivät tutustumaan ja oppimaan kuinka videoida kuvataan ja editoidaan älylaitetta hyödyntäen. Koulutus toteutettiin lähikoulutuksena, mutta koulutukseen oli mahdollista osallistua streamin kautta.

 

Katso Mervi Maatelan jakamasta Kurkistus tubettamiseen & video työvälineenä -esitysmateriaalista lisää tubettamisesta, sen eri genreistä ja Suomessa suosituista tubettajista ja eri tubekanavista.

 

Koulutuksessa näytetty video Eräjormasta on myös katseltavissa Youtube-videopalvelussa. Kannattaa katsoa ja ihastua!

 

Mervi Maatela on Rovaniemeläinen, Helsingissä asuva kasvatustieteen maisteri (KM), luokanopettaja, draamapedagogi, mediakasvattaja ja ”tubetulkki”. Hän opiskelee Lapin yliopistossa audiovisuaalista mediakulttuuria ja hän on ollut myös tuottamassa Suomen suurinta tubekulttuurin tapahtumaan Tubeconia.

 

 

Hänet on nähty myös aiemmin Inarissa, Nuorisokeskus Vasatokan järjestämässä Ovttas-Yhdessä 2017 -juhlaseminaarissa.

Video- ja tubekoulutus rahoitettiin Arktista pedagogiikkaa -hankkeesta.

Read Full Post »

ITK_TERVETULOAHämeen kesäyliopiston koordinoima Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi on Suomen suurin digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma. Konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990 jolloin osallistujia oli 177 ja tänä vuonna 2018 niitä oli noin 2000. ITK on tapahtuma kaikille koulutuksesta, oppimisesta, opetusteknologiasta ja sen käytöstä kiinnostuneille. Konferenssissa on vuosittain joku teema ja tänä vuonna se oli “Digiajan löytöretkeilijät”.

Arktista pedagogiikkaa -hanke päätti hakea ITK-päiville foorumiesiintyjäksi ja iloksemme hakemuksemme hyväksyttiin ja aloimme suunnittelemaan matkaa kohti Hämeenlinnaa.

Lotta.PNGITK-päivien avajaiset järjestettiin Aulangon kylpylähotellin isossa Areenassa, josta mieleenpainuvimman esityksen piti erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara Helsingin yliopistosta. Lotta puhui siitä miten usein kaikki paukut laitetaan oppilaiden heikkouksien parantamiseen, jolloin vahvuudet jäävät usein huomaamatta. Eli pitäisi ennemminkin keskittyä siihen missä kukin on hyvä. Lotta on julkaissut Kaisa Vuorisen kanssa “Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa” -kirjan, jonka esittelytekstissä lukee: “Luonteenvahvuuksiin keskittyvä opetus vaikuttaa oppimiseen pitkäkestoisemmin ja johtaa tyydyttävään elämään todennäköisemmin kuin vain tiedolliseen osaamiseen keskittyvä opetus. Alasta tai ajasta riippumatta menestymme vahvuuksiemme avulla.” Lotta ja Kaisa kuuluvat Positiivinen CV -tiimiin, jossa on mukana neljä jäsentä. Positiivinen CV eli PCV on osaamisen ansioluettelo, jonka avulla lapsi ja nuori oppii tunnistamaan vahvuuksiaan.

AnneArvioinnin haasteita pohdittiin yhdessä Anne Rongaksen vetämässä Arvioinnin taika(a) -foorumiesityksessä. Myös yleisö pääsi kommentoimaan arviointia koskeviin väittämiin kätevästi kääntymällä joko samaa mieltä olemalla oikealle tai eri mieltä olemalla vasemmalle. Yleisö pääsi kommentoimaan valintojaan ja asiantuntijapaneeli toi oman katsantokantansa arviointia koskevien väittämien aiheisiin. Päälimmäisenä jäi mieleen arviointikulttuurin muutos ja se, että myös oppilaiden vanhempien tulisi olla tietoisia uusista arviointiperusteista ja -tavoista. Toisaalta arvioinnin tärkeä kulmakivi on tavoitteiden kirjoittaminen näkyviksi, jotta oppilas/opiskelija on selvillä, mitä milloinkin arvioidaan.

kartta.PNG

© Tauno Ljetoff

Tämän jälkeen olikin jo meidän vuoromme esiintyä. Aiheenamme oli “Arktista pedagogiikkaa – kohti uutta opettajuutta ja monimuotoista oppimista saamelaispedagogiikan lähtökohdista”. Esityksen aloitti virtuaalikoulun vastaava suunnittelija Johanna Laakso kertomalla Virtuaalikoulusta ja Arktista pedagogiikkaa -hankkeesta. Aloituspuheenvuorosta on pakko mainita paras diamme, jossa oli karttakuva siitä, miten me näemme maailman täällä pohjoisessa Saamenmaalla. Johanna käytti aloituspuheenvuorossaan yleisöä osallistavaa tekniikkaa liimaamalla muistilappuja osallistujien tuoleille, joissa on vastauksia muutamiin peruskysymyksiin koskien Virtuaalikoulua. Näin asiat saatiin ehkä paremmin jäämään kuulijoiden mieleen.

Helmivyo

Kuva Ulla Isotalo

Johannan jälkeen koltansaamen kielen ja kulttuurin opettaja Tauno Ljetoff kertoi siitä miten SAKK vei 40 opintoviikon koltansaamen kielen ja kulttuurin opinnot verkkoon ja jakoi ne kahdelle lukuvuodelle. Virtuaaliopinnot onkin oiva mahdollisuus pienelle kolttayhteisölle ja varsinkin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuville työssäkäyville aikuisille ottaa takaisin sukujensa ja vanhempiensa äidinkieli. Virtuaalikoulussa opiskelijat oppivat kielen, lisää kulttuuria ja samalla vahvistavat saamelaisidentiteettiään. 

Dia.PNG

Kuva: Ulla Isotalo

Lopuksi pohjoissaamen kielen ja kulttuurin lehtori ja etäopetuksen edelläkävijä Ellen Pautamo kertoi monimuotoisesta, mielekkäästä ja motivoivasta etäopetuksesta. Etäopetus ei ole vain puhuvia päitä vaan uusi opetusteknologia mahdollistaa uuden oppimiskäsityksen mukaisen, opiskelijoita osallistavan työtavan, mikä puolestaan edesauttaa kielen omaksumista ja oppimista. Kielenopetuksessa netti on mitä mainioin apuväline, koska sieltä löytyy autenttista materiaalia ajankohtaisista asioista, niin kirjoitettua, puhuttua kuin videoitua. Koska saamenkielistä opetukseen tarkoitettua materiaalia on rajallisesti, opetuksessa tärkeä rooli on opiskelijoiden itse tuottamassa oppimismateriaalissa. Netti avaa ikkunan saamen kieleen, vaikka asuisi kaukanakin saamelaisalueelta.

Esityksemme päätteeksi saimme aplodit ja lahjaksi huivit ja hatun:

onnelliset.PNG

Ellen Pautamo, Johanna Laakso ja Tauno Ljetoff

Tämän jälkeen alkoi huikomaan ja siirryimme lounaalle. Maittavan salaattilounaan jälkeen osallistuimme kolmistaan etäkoulu Kulkurin “Verkko-opetuksen laatutalkoot” -luennolle. Kulkuri on ulkomailla asuvan oppilaan etäkoulu, jossa lapsi oppii suomen kieltä ja suomeksi – tarvittaessa vaikka koko Suomen perusopetuksen oppimäärän. Etäkoulu kokosi pari vuotta sitten laatutyöryhmän opettajista ja työryhmän tuotoksena syntyi konkreettinen verkko-opetuksen laatukäsikirja, joka löytyy osoitteesta: https://peda.net/kulkuri/kulkurikoulu/kasikirja.  Luennon aikana syntyi idea mm. siitä, että meillä olisi hyvä olla olemassa etäopiskelijan opas, jonka voisimme jakaa opiskelijalle hänen aloittaessaan meillä opinnot.

kahvilla.PNG

Ellen Pautamo ja Tauno Ljetoff

Tämän jälkeen alkoikin kahvihammasta kolottamaan ja siirryimme SanomaMedian järjestämään kahvinurkkaukseen, jossa nautimme ansaitut cappucinot ja tuplaespressot. Pää oli uusia ideoita täynnä ja ennen hotellille paluuta piipahdimme vielä yhdellä luennolla.

peli

Johanna osallistui Serious Games Platform for Business and Education -hankkeen “Pelillistäminen ja visualisointi Moodle-ympäristössä” -luennolle. Hankkeessa pilotoitiin erilaisia pelillistämisen ja visualisoinnin tapoja. Pilotoidut opintojaksot toteutettiin Moodleen perustuvalle DIGMA.FI -oppimisalustalla. Moodlen Game-lisäosa sisältää erilaisia pelipohjia, jotka voi lisätä aktiviteetteina Moodle-kurssille. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen luento, josta saa varmasti vinkkejä verkko-opetuksen kehittämiseen Sakk:ssa.

Johannan ollessa luennolla, Tauno ja Ellen kiertelivät ITK-standeilla ja onnistuivat mm. tapaamaan tuttuja aikaisemman Aktiivi-hankkeen ajoilta, pääsivät keskustelemaan saamen kielen yo-tutkinnon sähköistämisesestä ja tutustuivat uusien opetusteknologioiden maailmaan. ITK-päivät ovat onnistuneet luomaan innostuksen meiningin, joka väkisinkin tarttuu osallistujiin. Keskustelut viriävät helposti, kun painitaan yhteisten haasteiden ja uusien ideoiden vaikutuksessa. Energisoivaa! Ei ihme, että monet tulevat vuosi vuoden jälkeen aina uudestaan, aina oppii uutta!

Pitkän päivän jälkeen siirryimme bussilla hotellille josta Ellen jatkoi takaisin kotiinsa Tampereelle ja Johanna ja Tauno siirtyivät hotellille lepäämään. Iltaohjelmana ei ollutkaan shoppailua vaan siirryimme syömään nepalilaiseen ravintolaan ja tämän jälkeen oli tarkoitus osallistua Maija Vilkkumaan keikalle Aulangon Areenalla, mutta väsyneet matkalaiset siirtyivätkin ajoissa yöpuulle. 🙂

Johanna Laakso, Tauno Ljetoff ja Ellen Pautamo
Virtuaalikoulu

Read Full Post »

Árktalaš pedagogihkka -prošeakta lei mielde ordnemin Sámenuoraid dáiddadáhpáhussii guosseduopmára Mansikkka.

 

Dáiddadáhpáhusas 12.4.2018 galledan tubeduopmár Mansikkka a.k.a Maiju Voutilainen lei mielde válljemin tubegilvvu vuoiti olles 35 tubevideo searvvis. Tubevideot ledje sáddejuvvon miehtá Suoma beali Sámi.

Govva Ville-Riiko Fofonoff / YLE Sápmi

 

Mansikkka lei ilus go beasai galledit fas Sámi ja muitalii leat váttis válljet olu buriid tubevideoit searvvis dan vuoiti video. Vuoitivideo son logai leat dakkár nugo son iešge livčče dahkan My day -video.

 

Govva Ville-Riiko Fofonoff /YLE Sápmi

 

Eanet govaid ja videoid dáiddadáhpáhusas sáhttá geahčat YLE Sápmi siidduin ja Sámediggi Flicker-govvabálvalusas

Instagram-govvabálvalusas sáhttá govaid ohcat fáddágilkoriiguin #sndd18, #ylesndd18 ja #ylesndd2018.

YLE Sápmi lea čohkken ovtta artihkkalii Instagram-govaid fáddágilkoriin #ylesndd18 .

Ovdal dáiddadáhpáhusbeaivvi Mansikkka muitalii iežas YouTube-kanálas man olu son vuordá beassat galledit Anára. Su YouTube-kanálas beasat gullat maid eará son muitala iežas eallima birra.

Read Full Post »

There’s a first time for everything, they say. Enää en voi sanoa ”Mä en oo koskaan”-pelissä, että: -En oo koskaan käyny Venäjällä. Minun matkojani on aina vahvasti dominoinut ruoka. Elän uudet kulttuurit ruoan kautta. Ruoka yhdistää ihmiset aina ympäri maailman, ja uutisten mukaan outo ruoka lisää myös tasa-arvoa. Ja miksei lisäisi? Jos olet valmis maistamaan uutta ruokaa, todennäköisesti olet valmis myös vastaanottamaan uusia ajatuksiakin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ruokamatkamme alkoi Tikkurilan Juna-aseman aasialaisen ravintolan mainiosta Sushi-buffetista. Buffet-pöydän edessä alkukantaiset vaistot veivät vallan ja poistuimme paikalta hyvin syöneinä ja vatsat pinkeinä. Hieno alku matkalle kohti Gruusialaisen keittiön saloja. -Höh! -Eiku siis matkalle kohti virtuaalisen kielenopetuksen ilosanoman levitystä Siperian alkuperäiskansoille.

Junassa teimme esityksiimme vielä viimeiset käännökset, korjaukset ja tarkistukset, sekä hioimme esitykset viimeistä piirua myöten upeiksi visuaalisiksi spektaakkeleiksi.

Iltasella saavuimme Pietariin ja kirjauduimme Hotelliin. Helvetia Deluxe hotel. Voimme suositella. Ystävällinen palvelu, siistit huoneet, maittava aamiainen ja keskeinen sijainti.

Mutta nälkähän se tulee joka päivä. Marina toimi ansioituneesti oppaanamme ja tulkkinamme niin kielten, kuin kulttuurienkin välillä, ja ensimmäisenä iltana suuntasimme kulkumme kohti Georgialaista ravintolaa. Merkkinä hyvästä valinnasta, ravintolassa oli jo paikallisia syömässä. Olipa juhlaseuruekin eräässä pöydässä. Venäjällä syö kolme ruokalajia yhden Suomen lounaan hinnalla, joten miksei siis ottaisi heti useampaa ruokalajia? Hatchapuria, borschia, shashlikia, hartschoa, mantia ja paikallista makeaa granaattiomenaviiniä. Upeita makuja. Tilliä, korianteria, lihalientä mmmm. Pistaasipiirasta makeanhimoon.

20171121_204427_LLS

Turisteina emme kuitenkaan uskaltaneet ottaa paikallisista mallia vodkan ja vesipiipujen suhteen, vaan tyydyimme katselemaan vierestä. – Olihan aamulla tärkeä päivä. Harvoin sitä pääsee akateemiseen plenary-sessioon puhumaan.

Aikainen herätys ja aamupalalle hotelliin. -Jugurttia, rahkapiiraita, tosi hyvää kaurapuuroa, lettuja, leipää, lohta ja silliä, säilykekurkkuja ja useita makeita leivoksia. Kuohuviinin sijasta otimme appelsiinimehut ja Americano-kahvit. Loppureissu menikin aikalailla murukahvin ja espresson voimin. Palvelukulttuuri Venäjällä on muuten hieman erilainen kuin kotosuomessa. Laukut viedään käsistä, lautaset nenän alta, ja joka nurkalla seisoo joku vahtimassa jotain. Ovea, porttia, liukuportaita, naulakkoa, työllistävä vaikutus…

”The reality of ethnos. The role of education in the preservation and development of indigenous languages and cultures of the North, Siberia and the Far East of the Russian Federation” – kansainvälinen konferenssi Pietarin Hertzenin Pedagogisen yliopiston Pohjoisten kansojen instituutissa. Melkoinen sanahirviö. Yliopiston kampus löytyi hienosti, ja oli laaja. Venäjän pohjoiset kansat olivat edustettuina monipuolisesti, ja esitykset vaihtelivat laidasta laitaan. Oli sekä tunteikkaita esityksiä että tiukkaa tilastotietoa.

 

Herzenin pedagogisen yliopiston Pohjoisten kansojen instituutin vararehtori, etnokulttuuritieteen professori, Igor Nabok toimi seminaarin puheenjohtajana ja avasi tapahtuman toivottamalla kaikki lämpimästi tervetulleiksi.

20171122_100656

 

Seminaarin esiintyjissä oli kattava kattaus arktisen alueen koulutuksen kehittämiseen osallistuvia tahoja Venäjältä, Suomesta, Norjasta, Canadasta ja USA:sta (Alaskasta): Jakutian varaopetusministeri Gabysheva Feodosia, Jakutian alkuperäiskansojen komitean puheenjohtaja Elena Golomareva, professori Svein Mathiesen Allaskuvlasta, historian apulaisprofessori Valery Monakhov Herzenin yliopistolta, kasvatustieteellisen tiedekunnan johtaja Svetlana Pisareva Herzenin yliopistolta, Allaskuvlan rehtori Gunvor Guttorm, ilmailuyliopiston historian tiedekunnan johtaja Tamara Smirnova, Aleutien alueen opetussuunnitelman suunnittelija Sally Swetzof, Goldbelt Heritage säätion opetussuunnitelman suunnittelija Norma Ann Shorty, Jakutian alkuperäiskansan järjestön varapuheenjohtaja Vyacheclav Shadrin, koltansaamen kielen ja kulttuurin lehtori Tauno Ljetoff Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, kansainvälisen poronhoitajien yhdistyksen puheenjohtaja Mikhail Pogodaev ja Sahalinin energiayhtiön alkuperäiskansojen työryhmän johtaja Julia Zavyalova.

Puheenvuoroissa tuli esille se, että arktisen alueen opetuksen suunnittelussa eletään nyt murroskautta. Uusi opettajuus ottaa huomioon myös muuttuvan yhteiskunnan. Opetuksen tulee vastata tämän päivän haasteisiin ottamalla huomioon kestävä kehitys opetustoiminnassa. Se tarkoittaa luonnon ja kulttuurin monimuotoisuuden huomioimista. Opettajilla on suuri merkitys tiedon ja perinteiden välittämisessä. Tämä pitää huomioida myös opettajakoulutuksessa. Puheenvuorojen kautta saatiinkin tuoreimmat kuulumiset alkuperäiskansojen alueiden käytänteistä, joilla opetukseen otetaan mukaan paikallisen kulttuurin tuomat erityispiirteet.

Oma esitykseni meni mainiosti. Tekniikka saatiin toimimaan, visuaalinen prezi-esitys sai osansa, tuki asiaa, ja porukka tuntui kiinnostuneelta. Tulkkauskin oli erinomainen kumpaankin suntaan. Ensi kerralla teen minäkin muiden mallin mukaisesti kunnianarvoisille professoreille diplomeita, mitaleja tai muita kunnianosoituksia.

Lounaalla naudan maksaa, sydäntä ja keuhkoja. Salaisuus piilee runsaassa läskissä, jota elinten sekaan oli silputtu reilusti. Omnomnom!

 

Seminaaripäivä huipentui instituutin oman Aurora Borealis-kokoonpanon 60-vuotis juhlakonserttiin, jossa taitavat laulajat (myös kurkkulaulajat), soittajat ja tanssijat esittivät erinäisiä upeita teoksia.

20171122_173805_LLS – Kopio

 

Pitkän ja alituista keskittymistä vaatineen istumisen jälkeen teki hyvää päästä hieman jaloittelemaan Nevskyi Prospektille ja hakemaan tuliaisia kotiin. Mitäpä sitä kolttapoika muuta, kuin teetarvikkeita. Matkalla La Perlaan nappasimme suuntaa antavasti kotosuomessa koirille kuivattavia siankorvia, jotka olivatkin oikein mainio snack ennen illallista.

Illalliselle päädyimme La Perla- kalaravintolaan, jonka keittiömestari oli voittanut vastikään Pietarin paras kokki- palkinnon, ja omasi Rotissöörin käädyt. Osterialtaassa lorisi vesi, Sammet ja Karpit uivat kookkaassa akvaariossa, ja apukokit käsittelivät kalaa ja kokosivat kalakarpaccioita ravintolan keittiön edustalla. Mainiot annokset. Neilikka kalakeitossa yllätti todella positiivisesti!

Torstaina olivat vuorossa paneelikeskustelut, joissa siis syvennyttiin vielä edellisen päivän aiheisiin. Puhujia oli useita, mutta ainakin meidän ”sektiostamme” jäi sellainen kuva, että nimenomaan virtuaalikoulun ja SAKK:n osaamiselle on kova kysyntä Venäjällä. Kysymystulvaa jouduttiin hillitsemään ja moderaattori joutuikin lopettamaan vilkkaana käyneen keskustelun, jotta muutkin saisivat puheenvuoronsa päivän aikana.

Eräs mieleenpainuvimmista puheenvuoroista oli Jakutialaisen evenkin kielen opettajan Svetlana Mihailovan runoutta lähentelevä esitys:

Lounasaikaan naapurista löytyi lisää Georgialaisia herkkuja. Seljankaa, hinkhalia shashlikia… Tilli ja korianteri tuntuvat toimivan monissa ruokalajeissa yhdessä. Ja hyvin toimivatkin.

Ja jahka lounaalta selvittiin, kävimme vielä katsastamassa paikalliset herkut, joita kukin oli omalta alueeltaan tuonut. Kallelle mieleenpainuvinta oli Nenetsien vatsalaukkulihaliemeen sekoitettu verijuoma, jota urheasti maistoi. Hyvänä kakkosena edellisillan siankorva-snack. Alkuperäiskansojen keskuudessa edelleen onneksi porosta ja muistakin elukoista käytetään ainakin 100%. Ääni ja tarinatkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Upeita suolakaloja Jamal-Nenetsiasta, kuivakaloja Taimyrista, poroa sen seitsemän eri sorttia, maksaa, valaannahkaa ja norpankylkeä Sahalinista, hanhea Magadanin alueelta, poron vatsalaukkua Nenetsiasta, karpaloita Hanti-Mansiasta ja tyrniä, pihlajaa… ja napa kiittää.

20171122_125231

Niin kiittivät myös virtuaalitiimin osallistujat järjestäjiä. Halauksin, konvehdein, hymyin ja loputtomin kuvauksin ja poistuivat paikalta taskut täynnä käyntikortteja. Tuliaisia tuotiin ja kokemuksia saatiin.

20171123_161158 – Kopio

Koti on tuolla. Tämä Inuktuk osoitti suunnan.

Read Full Post »

Arktista pedagogiikkaa -hanke järjesti perjantaina 22.9.2017 yhteistyössä Aluehallintoviraston, Mediakasvatusseuran ja Sámi allaskuvlan Norgesuniversitet -hankkeen kanssa ”Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista” -seminaarin. Tilaisuus järjestettiin Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa.

_MG_1078

Seminaariin olivat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet, varsinaisena kohderyhmänä olivat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien sekä Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston virkamiehet, rehtorit, opettajat sekä opiskelijat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, lukioista, Karasjoen joatkkaskuvlasta ja Saamelaisesta korkeakoulusta (Sámi allaskuvla, Koutokeino). Seminaariin oli ilmoittautunut n. 70 henkilöä ja lisäksi seminaaria seurasi streamattuna ainakin 100 henkilöä. Seminaari tulkattiin suomi-pohjoissaame-suomi.

 

_MG_1097

Seminaarin aiheena oli pelillistämisen mahdollisuudet opetuksessa ja kasvatuksessa ja elämysmaailman muutokset suhteessa uuteen oppimiseen. Myös oppimisen riemu ja muut myönteiset tunteet, joita pelien avulla voidaan saavuttaa, olivat tarkastelussa.

Tavoitteenamme oli, että seminaarin jälkeen ymmärrämme paremmin: Mitä pelillistäminen tarkoittaa käytäntöön vietynä? Mikä tekee ammattilaisen, millaisella koulutuksella syntyy hyviä ammattilaisia?

_MG_1092-3

Tilaisuuden avasi Mediakasvatusseuran puheenjohtaja Päivi Rasi (dosentti, apulaisprofessori). Päivi on viimeiset 15 vuotta tutkinut ja kehittänyt digitaalista teknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä.

 

_MG_1104

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori ja kuluvan toimikauden Arktisen yliopiston puheenjohtaja Liisa Holmberg esitti tervehdyksen Saamelaisalueen koulutuskeskuksen puolesta seminaariin osallistuville.

 

Marjaana Kangas (KT, dosentti) Lapin yliopistosta luennoi aiheesta “Let’s play – leikillisyys ja pelipedagogiikka opetuksessa ja oppimisessa”. Marjaana puhui siitä, miten oppiminen tuottaa suurta iloa ja nautintoa, kun siihen sisältyy leikillisyyttä, luovuutta ja ongelmanratkaisua.

_MG_1116

Marjaanan puheenvuoron aikana pohdittiin mm. seuraavia kysymyksiä: Mutta mitä on leikillisyys ja leikillinen oppiminen? Mikä rooli leikillä ja peleillä on tämän päivän oppimisessa ja opetuksessa? Entä millainen on opettajan rooli pelillisissä oppimisympäritöissä? Puheenvuoron tarkoituksena oli tarjota tutkimustietoa leikistä, peleistä ja leikillisyydestä oppimisessa ja opetuksessa, sekä herättää innostusta oman työn ja opetuksen kehittämiseen eri kouluaisteilla.

 

Mikko Meriläisen luennon aiheena oli “Miksi pelaaminen on nuorelle tärkeää?”. Mikko Meriläinen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, jonka tuleva väitöskirja käsittelee pelikasvatusta ja nuorten hyvinvointia. Meriläinen on yksi Pelikasvattajan käsikirjan (2013) toimittajista ja tuottanut materiaalia nuorten pelaamisesta muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

_MG_1123-3-2-2

Nuorten pelaamista lähestyttiin haittojen ja rajoittamisen näkökulmasta. Esityksessä kerrottiin, että tällöin jäävät helposti piiloon ne syyt, miksi nuori ylipäänsä pelaa. Pelaaminen voi olla paitsi tärkeä harrastus, myös merkittävä sosiaalinen ympäristö, keino stressinhallintaan ja erilaisten identiteettien kokeilualusta.

Puheenvuorossa tarkasteltiin myös pelaamisen erilaisia rooleja nuorten elämässä ja niiden merkitystä pelikasvatukselle. Esityksessään Mikko vertasi pelaamista oopperaan ja kertoi haittojen ja hyötyjen erikoisuutta kulttuuriin näkökulmasta. Tarkemmin kerrottuna siitä, mistä muodostuu molempien asioiden merkitys ja hyöty yhteiskunnalle.

 

Kahvitilaisuuden jälkeen siirryttiin teoriasta käytännön tapausesimerkkeihin. Luennoitsija Petri Hannulalla oli esimerkkejä siitä, miten pelillisyys lähtee liikkeelle, miten pelillisyys otetaan haltuun opetustyössä.

_MG_1144

Petri Hannula on Lapin ammattikorkeakoulun palveluksessa toimiva peliteknologia-asiantuntija. Toimenkuvaan kuuluu nuorille metsään liittyviä pelejä toteuttavan Äkräs-metsäpelihankkeen ja ArcticShell-peliteknologia osaamishankkeen projektipäällikön/peliteknologia-asiantuntijan tehtävät. Hän opettaa sivutoimenaan peliteknologiaan liittyviä ammattiaineita. Petrillä on useiden vuosien kokemus pelituotannoista ja toteutettuna runsas määrä peliprojekteja.Hän on mukana rakentamassa Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisiä peliopetusmoduleita.

_MG_1171

Puheenvuorossaan Petri teki katsauksen viime kesänä Lapin ammattikorkeakoululla järjestetyn kesäpeliprojektien käytäntöihin ja tuloksiin. Kesän aikana opiskelijat rakensivat pelejä virtuaalitodellisuuteen. Onko pelitekemiseen keskittyvä opintojakso pelillistetty? Onko opintojakson pelillistäminen ratkaisu, joka toimii kaikkeen? Oletko huomaamattasi jo pelillistänyt omaa opetustasi?

 

Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen (KM) on toiminut syksystä 2016 lähtien  saamelaisen Utsjokisuun koulun ja Saamelaislukion rehtorina. Tätä ennen hän  työskenteli  12 vuotta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun vastuullisena suunnittelijana. Hän on omalla panoksellaan ollut luomassa ja kehittämässä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen etäopetuksen ja tieto-ja viestintätekniikan moniosaamista. Näiden vuosien aikana virtuaalikoulun toimintaa on kehitetty hankkeiden avulla, joista viimeisimpänä hän on suunnitellut ja aloittanut Arktista pedagogiikkaa-hanketta (ESR 2016 -2018).

_MG_1213

Eeva-Liisan puheenvuorossa ”Uuden opetussuunnitelman mahdollisuudet ja haasteet” nousivat esiin saamelaisopetuksen digitalisoimisen tarpeet ja mahdollisuudet sekä paikalliset vahvuudet opetussuunnitelman toteuttamiseen. Toisaalta myöskin digitalisaation ja uuden opetussuunnitelman tuomat tarpeet muutosjohtamiselle sekä konkreettisia keinoja edistää muutosta organisaatiossa.

 

Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Outi Laiti (B.Eng, KM) on pohjakoulutukseltaan tietojenkäsittelytieteen insinööri sekä kasvatustieteiden maisteri. Pääaineenaan hän on opiskellut mediakasvatusta.

_MG_1229-2

Väitöstutkimuksen aiheena on erityisesti alkuperäiskansanäkökulman huomioimisen mahdollisuudet ohjelmoinnin opetuksessa perusopetustasolla. Tutkimuksessa käsitellään esimerkiksi peliohjelmointia saamelaiskulttuurin viitekehyksessä. Laiti työskentelee myös Utsjoen kunnan elinkeinotoimen projektityöntekijänä ja pyrkii myös työssään edistämään saamelaiskulttuurilähtöistä pelituotantoa Utsjoen Áilegas-keskuksessa.

Eallin lea speallu – pelillistäminen saamelaisopetuksessa.

Puheenvuorossaan Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, joiden toteuttamisessa hän on ollut mukana. Lisäksi Laiti esitteli pelillistämisprojekteja, jotka ovat vielä tuloillaan. Projektit koskettavat hyvin monenlaisia ikäryhmiä sekä elämänalueita, mutta niille yhteistä on saamelaiskulttuurilähtöinen soveltamistapa. Peli on voimavara myös saamelaisopetuksessa kertoi Laiti.

 

Aslak Anders Gaino toimii peruskoulun opettajana Koutokeinon kunnassa Norjassa. Hän on työskennellyt nuorten peliprojektien parissa Koutokeinossa useiden vuosien ajan, ja hänet on palkittu nuorten aktivoinnista.

_MG_1243Puheenvuorossaan Gaino esitteli kokemuksiaan ja muutamia vuosia sitten opettajakoulutuksessaan toteuttamaansa koulutuksen tutkimus- ja kehittämistyötä. Hän oli erityisen kiinnostunut käyttämään pelejä opetuksessa.

 

Henrietta Lehtonen työskentelee opetusteknologiafirma Seppossa. Seppo on alusta, jonka avulla opettaja voi helposti muuttaa oppituntinsa peliksi. Henrietan tausta on viestinnän ja markkinoinnin alalta, hän on Aalto-yliopiston ekonomi.

“Minä innostun ja innostan! Pelit ovat luonteva tapa tuoda näitä positiivisia fiiliksiä opetukseen. On mahtavaa huomata, miten pelillisyys puhuttelee ja motivoi kaiken ikäisiä ympäri maailmaa. Meille seppolla peli on ensisijaisesti pedagoginen väline. Kannustamme opettajia tekemään peleistä paitsi hauskoja, myös riittävän haastavia. Pelillisyyden ei tarvitse tarkoittaa riman laskemista oppimistavoitteissa.”

_MG_1297

Peliseminaarin iltapäivän osiossa Henrietta Lehtonen esitteli yleisölle Seppo.io pelisovelluksen. Pelin ajatuksena oli osallistaa pelaajat tehtävien kautta suorittamaan rastitehtäviä eri puolille Sajoksen aluetta. Rastien tehtävinä oli mm. käydä ulkona ottamassa kuvia syksyisestä luonnosta ja kertoa vuodenaikojen näkymisestä luonnossa. Rastit toteutettiin mobiilisti eli älypuhelimen tai tabletin avulla. Rastitehtävien jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus rakentaa oma peli valitsemastaan aiheesta Henrietan avustuksella.

 

_MG_1258

 

Kiitämme kaikkia seminaariin osallistuneita: järjestäjiä, yhteistyökumppaneita, luennoitsijoita, tulkkeja, teknikoita, paikan päällä osallistuneita, streamausta seuranneita sekä kahvien ja lounaan loihtineita! Yhdessä saimme aikaan mahtavan kokonaisuuden, josta on taas hyvä jatkaa kohti uusia peliseikkailuja!

 

Arktista pedagogiikkaa -hanke (ESR 2016-2018)

 

Seuraa meitä / Follow us

https://www.facebook.com/arktistapedagogiikkaa/

https://www.instagram.com/arktistapedagogiikkaa/

http://www.sogsakk.fi/virtuaalikoulu/index.php/hankkeet/arktista-pedagogiikkaa

Read Full Post »

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Lapin yliopiston yhteinen Arktista pedagogiikkaa -hanke (2016-2018 ESR) on tarjonnut saamelaisalueen koulujen opettajille tukea uusien työkalujen ja uudenlaisen pedagogiikan omaksumiseen. Hanke toimii Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulun alaisuudessa.

Hankkeen yhtenä tavoitteena on hankkia tietoa ja ymmärrystä pelillisestä oppimisesta. Pelillisyys on erään määritelmän mukaan prosessi, jossa hyödynnetään peliajattelua ja pelien dynamiikkaa ja mekaniikkaa ongelmien ratkaisemiseen sekä käyttäjien sitouttamiseen. Hankkeessa selvitetään sitä, mitä pelillisyys tarjoaa opetukseen ja oppimiseen ja miten oppimispelejä voitaisiin tuottaa yhdessä opiskelijoiden kanssa osana opintoja.

_MG_9606-8

Arktista pedagogiikkaa –hanke jatkuu helmikuun 2018 loppuun ja ennen sitä järjestämme Inarissa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa 22.9.2017 Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista -seminaarin. Seminaarin kohderyhmänä ovat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien sekä Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston virkamiehet, rehtorit, opettajat sekä opiskelijat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, lukioista, Karasjoen Joattkaskuvlasta ja Saamelaisesta korkeakoulusta (Kautokeino). Myös muut seminaarista kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Ijahis Idjaan virtuaalikoulun pystyttämä pelikota oli siis myös esimakua tulevasta Arktista pedagogiikkaa ja pelillistä oppimista -seminaarista. Pelikodassa Ijahis Idjan aikana festivaalivierailla oli mahdollisuus kokeilla erilaisia oppimispelejä, kuten Seppo.io ja Kahoot. Kaikki osallistujat saivat palkinnon osallistumisesta ja lisäksi parhaimmat pelaajat palkittiin erikseen. Lopuksi osallistujien kesken arvottiin 50 euron lahjakortti K-Supermarkettiin.

_MG_9586-2-2

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjan opiskelijat näkyivät festivaaleilla tänäkin vuonna. Monikulttuurisuus, kansainvälisyys ja saamelaiskulttuuri toimivat medialinjan työskentelyn kulmakivinä, joten mikä olisikaan parempi keino aloittaa opinnot kuin alkuperäiskansojen musiikkifestivaalin järjestäminen ja toteuttaminen heti toisella opiskeluviikolla.

IMG_9470-2

Tapahtuma on striimattu medialinjalaisten toimesta kokonaisuudessaan nettiin jo vuodesta 2012 alkaen, näin on pystytty mahdollistamaan jokaisen halukkaan osallistuminen festareille vaikkei fyysisesti olisikaan päässyt paikalle.

IMG_9525-2

Virtuaalikoulu aikoo olla mukana Ijahis Idjassa myös ensi vuonna ja tavoitteenamme on osallistua tapahtumaan entistä näkyvämmin! 🙂

Read Full Post »

Tomi

Tomi Guttorm toimii Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen yliopettajana.

”Kuulun siihen suureen joukkoon saamelaisia, jotka eivät ole oppineet saamen kieltä lapsuudessa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen Virtuaalikoulu tarjosi minulle erinomaisen mahdollisuuden opiskella pohjoissaamea aikuisiässä saamelaisalueen ulkopuolella. Oheiseen videoon olen koonnut ajatuksiani pohjoissaamen opiskelusta sekä opiskelun merkityksestä minulle. Opiskelun kautta olen ymmärtänyt syvemmin saamen kielen ja kulttuurin välisen yhteyden. Lisäksi tämä oli matka omaan itseeni ja oman identiteettini vahvistumiseen. Ja tämä matka jatkuu edelleen. Suosittelen kaikkia samassa tilanteessa olevia käyttämään tätä mahdollisuutta, koskaan ei ole liian myöhäistä! Kiitokset vielä Virtuaalikoulun sekä koko Saamelaisalueen koulutuskeskuksen henkilöstölle, teette arvokasta työtä saamen kulttuurin säilyttämiseksi ja edistämiseksi!”

 

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: